Uusi ruotsalainen Marylane julkaisi ensimmäisen Time Tunnel -singlensä viime kuussa, ja biisin musiikkivideo aiheutti heti valtavaa kiinnostusta: tähän mennessä bändin orgaanisen vintagetyylin esittelevää videota on katsottu liki 250 000 kertaa! Tänään julkaistu Escape-single jatkaa samalla linjalla, ja Marylanen synkkään vinksahtaneeseen tivoliin katsojat jälleen vievän Escape-videon voi katsoa nyt täältä.
”Escape on voimakas heijastuma niistä haasteista ja epävarmuuksista, joita me kaikki joudumme kohtaamaan. Biisiin on saatu taltioitua niitä tunteita, joita kokee, kun ihminen kokee olevansa loukussa. Toisaalta single muistuttaa myös siitä, että omilla valinnoilla on merkitystä. Elämän ei voi vain antaa lipua ohi, se pitää pystyä pitämään omissa käsissä”, Mary kertoo.
Marylanen trio Mary Marylane, Jonas Toxen-Worm ja Magnus Mild on todellinen yhteispohjoismainen mikstuura; Mary on syntynyt Torniossa ja suomalainen, Jonas on kotoisin Tanskasta ja Magnus Ruotsista, jota bändi pitää myös nykyisin kotinaan. Marylane bändinä puolestaan sai alkunsa Norjassa, jossa Mary ja Jonas tapasivat.
Yhtyeen kullakin jäsenellä on pitkä historia erityisesti raskaamman musiikin parissa. Viime vuonna perustettu Marylane tuntuu kuitenkin kaikille hyvin vapauttavalta uudelta luvulta, jossa asioita tehdään hyvin stressivapaasti. Luovuus saa löytää omat uomansa.
Synkät groovaavat rock-elementit on saatu lopulliseen muotoonsa Andy la Roquen sekä Thomas ”Plex” Johanssonin kanssa. Yhtyeen debyytti-EP Winners Write History julkaistaan 13. syyskuuta, ja jo nyt bändi on työstämässä seuraavaa kokonaisuutta.
Ennakkotilaa tai tallenna tuleva EP kirjastoosi jo ennakkoon täällä.
Rovaniemeläinen melodeath-yhtye I Am Your God on tehnyt tänä kesänä nimeään kovalla vauhdilla tutuksi muun muassa Tuskassa ja muilla metallifestareilla sekä radiossa – kokoonpanon edellinen single Haunting Hell on nimittäin menestynyt erinomaisesti myös radioaalloilla. Nyt julkaistaan single ’Til Death Do Us Part, joka esittelee yhtyeen nopeinta puolta.
”Tämä supermelodinen mutta raivokas blast beat -anthem on vauhdikkain biisi, jonka I Am Your God on tähän mennessä julkaissut. Tulevaisuudessa rajoja tullaan varmasti venyttämään entistä enemmän, mistä nämä kaksi viimeisintä singleämme antavat hyvää osviittaa. Yllätyksiä – ja koukuttavia sellaisia – on luvassa!” bändistä vinkataan.
”Sanoitusten osalta ’Til Death Do Us Part päästelee myös hyvää höyryä, sillä käsittelyssä on tärkeitä kysymyksiä liittyen oman elämän johtamiseen. Vaikka tietäisit, että tulet kamppailemaan jonkin asian kanssa todennäköisesti koko loppuelämäsi, onko oikea ratkaisu antautua voivottelemaan, vaiko tehdä päätös siitä, että aiot taistella vastaan? Jokaisella on mahdollisuus valita ottaako ohjat omiin käsiin vai jääkö paikalleen surkuttelemaan elämän vaikeutta. Kaasu pohjaan!”
I Am Your God – ’Til Death Do Us Part Säv. Matti Hietala, Julius Vetämäjärvi San. Julius Vetämäjärvi Tuotanto: Juhis Kauppinen & I Am Your God Miksaus: Juhis Kauppinen / Shed Studios Masterointi: Miro Kiiski / MIRO MASTERING
’Til Death Do Us Partin musiikkivideo kuvattiin Helsingissä Tuska-festivaalilla sekä Oulun Summer Massacressa.
I Am Your God valmistelee parhaillaan kolmatta pitkäsoittoaan, joka julkaistaan Out of Line -levy-yhtiön kautta. Yhtyeen keikkakuntoa voi todistaa livenä tänä kesänä vielä seuraavasti:
Tyrantti julkaisee uutta musiikkia. Niittiheviyhtyeeltä ilmestyi jo keväällä Lihaa mattoon -single, joka oli ensiraapaisu syksyllä julkaistavalta pitkäsoitolta. Nyt paljastetaan tulevan albumin kakkossingle: Uusikuu on kaihoisan raskas laulu rikkoutuvista unelmista.
”Kesä on ohi. Tyrantin uudella sinkulla yhdistyy sykkivä intohimo, raastava kaiho ja sopiva annos Kirkaa. Uusikuu on tarina haaveiden kaatumisesta ja siksi omalla tavallaan rajuinta Tyranttia koskaan. Yhtyeen tavaramerkit, kuten korkealla liihottavat lauluharmoniat, tanakasti tykittelevä komppi ja luonnonlakeja halveksuvat kitarasoolot, ovat kaikki erittäin läsnä”, yhtyeestä kommentoidaan.
Uusikuun musiikkivideon ohjasi jälleen Tuomas Valtanen. Kappaleen haikeaan tunnelmaan sopivassa mustavalkoisessa pätkässä kaikki menee hienosti, kunnes ei enää menekään.
“Kuten Kummelissa legendaarisesti ei sanottu: teemme virheitä musiikissa ja elämässä. Siitä kertoo Uusikuu ja sen musiikkivideo. Jos Lihaa mattoon! esitteli tulevan levyn tykittelypuolta, niin Uusikuu on sitten siltä toiselta puolelta. Siis pimeältä puolelta, kuun ja ihmisen”, laulaja-basisti Nahka-Sami pohtii parratonta leukaansa sivellen.
Tyrantti keikkailee elokuussa seuraavasti:
La 10.8.2024 Hellsinki Metal Festival
Pe 30.8.2024 Toppila Klubi, Oulu
La 31.8.2024 Helmen Venetsialaiset, Kiuruvesi
Biisilista:
01. Do I Do
02. Perfect American
03. Eating Machine
Tiedote 2.8.2024
Grungen kulta-ajoista surutta vuoleva Velvetcut muotoilee kolmen sanan kysymyksen ja samalla vastauksen uudella ”Do I Do” -singlellään. Nirvanan ja Social Distortionin hengessä tehty kappale on kolmas single tulevalta albumilta. Bändin musiikissa ja kansitaiteissa voi havaita viittauksia grungen ja alternative rockin klassikkoyhtyeisiin.
Vuosituhannen alussa perustettu Velvetcut ehti julkaista kolme keskenään hieman erilaista albumia vuosina 2006-2012. Kipinä paluuseen ja uuteen albumiin syntyi, kun bändi palasi yli vuosikymmenen tauon jälkeen treenikämpälle fiilistelemään 1990-luvun musiikkia.
”Do I Do” -single sisältää myös kaksi aiemmin julkaistua kappaletta ”Perfect American” ja ”Eating Machine”.
Multiplatinaa takonut kanadalaisyhtye Finger Eleven ilmoitti kiinnityksestään Better Noise Musicille pari viikkoa sitten, ja nyt on aika hemmotella modernin rockin ystäviä uudella Adrenaline-singlellä. Samalla yhtye juhlii miljardin striimauksen ylittämistä, joka samalla sementoi Finger Elevenin aseman Kanadan menestyneimpien yhtyeiden joukossa.
Tänään julkaistu Adrenaline-single on myös ensimmäinen maistiainen yhtyen ensi vuonna ilmestyvältä albumilta, ja se saa seurakseen myös musiikkivideon myöhemmin tässä kuussa. Kappale kertoo kaikista elämän tarjoamista säväreistä ja elämyksistä.
”Soundillisesti, mielestäni Adrenaline esittelee toista puolta yhtyeestämme”, laulaja Scott Anderson kertoo, ja jatkaa: ”Biisissä on jännitettä nostattava syke, ja halusin sanoitusten tarjoavan samanlaista energiaa. Kappale herättää minussa halun lähteä ulos tekemään jotain villiä, tai ainakin nostamaan volumea reippaasti!”
Parhaillaan Pohjois-Amerikkaa rock-ikoni Creedin kanssa kiertävä Finger Eleven esiintyy tänä kesänä myös Louder Than Life -festivaaleilla, ja marraskuussa luvassa on kaksi areenakeikkaa Kanadassa Creedin kanssa.
Finger Eleven on:
Scott Anderson – laulu
James Black – soolokitara
Rick Jackett – komppikitara
Sean Anderson – basso
Steve Molella – rummut
Häpeilemättömän emoa goottirockia soittava The Funeral Portrait julkaisi uuden singlen tulevalta täyspitkältä studioalbumiltaan. Yhtyeen toinen albumi Greetings From Suffocate City on luvassa kokonaisuudessaan syyskuun 13. päivä. Julkaisijana toimii Better Noise Music. Albumilla vierailee liuta modernin rockin tähtiä, kuten Asking Alexandrian Danny Worsnop, The Usedin Bert McCracken sekä Ice Nine Killsin Spencer Charnas.
“Tämä albumi on kannanotto – sen nimi reflektoi vakaumustamme, kunnioitustamme sekä omistautuneisuuttamme tähän sanomaan. Tämä levy kertoo rakastamisesta sekä menettämisestä. Ihmiset keitä rakastamme, intohimot joille omistaudumme, kulttuuri jonka ympäröiminä elämme sekä yhteiskunta jossa elämme, tulee väistämättä pettämään meidät.
Tästä kaikesta huolimatta me valitsemme rakastaa, vaikka se satuttaisi. Tämä albumi varoittaa kaikista niistä haasteista, joita elämä tulee eteemme heittämään”, yhtyeen laulaja Lee Jennings kertoo.
Tätä syvissä vesissä uiskentelevaa albumia pohjustamaan yhtye tarjoili tänään uuden, industrial-vaikutteita henkivän singlen Blood Mother musiikkivideon kera. Yhtye sanoo kappaleen kertovan oman itsensä hukkaamisen pelosta.
GREETINGS FROM SUFFOCATE CITY -kappalelistaus: 1. Suffocate City (feat. Spencer Charnas of Ice Nine Kills) 2. Blood Mother 3. Doom And Gloom 4. Holy Water 5. Dark Thoughts (feat. Danny Worsnop) 6. You’re So Ugly When You Cry (feat. Bert McCracken of The Used) 7. Chernobyl 8. Dopamine 9. Voodoo Doll (feat. Eva Under Fire) 10. Happier Than You 11. Alien 12. Generation Psycho 13. Stay Weird 14. Hearse For Two
The Funeral Portrait on:
Lee Jennings – laulu
Caleb Freihaut – kitara/koskettimet
Cody Weissinger – kitara
Robert Weston – basso
Brandon “Homer” Umbanhowar – rummut
Alternative Pressin 100 Bands You Need To Know -listalle valittu The Funeral Portrait on herättänyt urallaan laajalti huomiota, ja suunta on edelleen vahvasti ylös- ja eteenpäin. Yhtye liittyy mukaan elokuussa starttaavalle, Pohjois-Amerikkaa halkovalle areena-kiertueelle Five Finger Death Punchin sekä Marilyn Mansonin kanssa.
Sunbound julkaisi perjantaina 2.8.2024 uuden kesäbiisinsä, joka kantaa nimeä ”Love Story Of The Century”. Biisi on yhtyeen toinen julkaistu kappale ja henkii vahvasti kesäistä tunnelmaa, kuten edeltäjänsä vuonna 2022 julkaistu ”In The Heat Of The Summer Night”.
Sunbound-leiristä uutta biisiä kuvaillaan seuraavin sanoin: ”Kesä, auringonlasku ja suurtakin suurempi rakkaustarina. Mikä voisikaan olla sen parempaa? Kaikki ei kuitenkaan mene aina niin kuin elokuvissa vai meneekö sittenkin?”.
Rovaniemeläinen folk metal -yhtye Rietas julkaisee toisen albuminsa ”Routajuuret” 16.8.2024. Levyn on äänittänyt, miksannut ja masteroinut Jonne Järvelä (Korpiklaani).
Yhtye julkaisi albumilta toisen singlen ”Ristiin naulattu”:
Levyltä on julkaistu aiemmin ensisingle ”Hiiden Hirvi”.
Italialainen Lacuna Coil julkaisi uuden singlen ”Hosting The Shadows”, jossa on mukana Lamb of Godin vokalisti Randy Blythe.
Yhtye kertoo: “‘Hosting The Shadow’ is a trip through light and dark, where silence reveals its hidden secrets. Obscure moments can become occasions to evolve, to learn to master one’s own shadow – which is crucial in order to prevail. Randy Blythe did an incredible job on this track, we absolutely adore his voice and his evil laugh! Our admiration for him is infinite and to have him as a guest on this song is a dream come true. Partnering with a friend you respect immensely, that also kicks ass on stages around the world: it doesn’t get any better than this. We’re looking forward to the day we can perform Hosting The Shadow live together!
Randy kertoo: “I was super excited when Lacuna Coil asked me to sing on a song with them – not only am I a big fan of their music, they are truly beautiful souls who have been like family to me for 20 years now. We’ve played shows together all over the world, and I’ve always wanted to jump onstage and sing with them- I can’t wait until it actually happens with Hosting the Shadow!
Yhtye on kiertueella kotimaisen Blind Channelin kanssa seuraavasti:
Tuskan lauantai avautui aamuisen sateen jäljiltä raikkaana, puolipilvisenä ja lämpimänä.
Päivä oli loppuunmyyty ja lisääntynyt yleisömäärä perjantain avauspäivältä oli hyvin huomattavissa.
Ankor
Omalla kohdallani pelin avasi katalonialainen Ankor ja bändi veti lauantain avauksena todellisen ässän hihasta. Harvoin päivän ensimmäinen bändi onnistuu olemaan yksi koko päivän parhaista, mutta Ankor tässä tempussa onnistui. Energinen esiintyminen, hyvät melodiat ja monipuoliset kappaleet imaisivat mukaansa ja tätä oli ilo seurata. Myös yleisö oli jo kiitettävästi hereillä ja päivän ensimmäinen pitti pyöri mallikkaasti. (HJ)
VOLA
Tanskalainen VOLA tarjoili päälavalla maukasta tunnelmointia monipuolisen progemetallin ja rockin ystäville. Genressään vahvaa jalansijaa saanut yhtye onnistui jälleen valloittamaan Tuska-yleisön. Jos tämän hienon esityksen missasit, bändi on saapumassa jälleen loppuvuodesta parille klubikeikalla maahamme. (HJ)
Suomi rakastaa VOLAA ja VOLA rakastaa Suomea. Tuskassa nyt toista kertaa esiintynyt tanskalaiskvartetti keräsi osakseen runsaasti ihailua. Rumpalin omintakeinen soittotyyli jäi mieleen. Lavalla oli useammat kosketinsoittimet, joilla saatiin luotua mikä erikoisimpia elektronisia soundeja. Erilaisten äänien vyöry oli paikoin hyvin hämmentävää, mutta koukuttavaa.
Vastapainoksi VOLA kuulosti paikoin hyvin raskaalta ja kontrasti kevyempiin sekä rauhallisempiin biiseihin oli merkittävä. “24 Light-Years” jäi rauhallisemmista kappaleista aikanaan jo heti ensikuuntelulla mieleen hienolla tunnelmallaan.
Tulevan marraskuussa julkaistavan “Friend Of A Phantom” -albumin tuotantoa edustivat kunniakkaasti singlet “Paper Wolf” ja “Break My Lying Tongue”. Keikka sisälsi myös runsaasti pitkiä puheosuuksia, mitkä latistivat tunnelmaa festarilavalla. “Witness”-pitkäsoiton (2021) “Straight Lines” toimi mainiosti keikan lopetuksena.
VOLA on nähtävissä seuraavan kerran marraskuussa 2024 Tampereen Pakkahuoneella ja Helsingin Vanhalla ylioppilastalolla. Tulevien esiintymisten lämmittelijänä nähdään Charlotte Wessels (ex-Delain) sooloyhtyeineen. Liput näille klubikeikoille ovat myynnissä nyt. (RJ)
Devourment
Teltassa polkaistiin seuraavaksi homma täysin toisiin tunnelmiin, kun vuoronsa sai vuonna 1995 perustettu slam/brutal death metal -legenda Devourment. Nyt tarjoiltiin herkkua brutaalimman tyylisuunnan ystäville ja balladeille ei ollut tässä setissä tilaa. (HJ)
Tarot
Viime kesänä paluun tehnyt Tarot oli varmasti monille yksi päivän odotetuimmista esiintyjistä. Savolaisbändi keräsi päälavan eteen runsaan yleisöjoukon ja tunnelma kohosi hienoksi heti toisena kuullun “Wings Of Darkness” -klassikon aikana.
Kokonaisuutena keikkaa olisi omaan makuuni voinut tiivistää välispiikkejä lyhentämällä ja parilla nopeatempoisemmalla kappaleella keikan intensiteetti olisi pysynyt paremmin yllä. Hienoa oli kuitenkin nähdä Hietalan veljekset bändeineen jälleen yhdessä lavalla. (HJ)
Tarot teki ryminällä paluun vuoden 2023 Old Farts Rock -hyväntekeväisyystapahtumassa Kuopiossa. Metalliluola oli myös tuolloin paikalla. Pitkään arvuuteltiin, tuleeko Tarot vielä esiintymään laajemmalti ja ei mennyt kauan, kun kesän 2024 festivaalikiertue uutisoitiin, Tuskan ollessa aivan ensimmäisten julkaisujen joukossa. Kyseessä oli muuten Stratovariuksen ohella festivaalin vanhin bändi, sillä molemmat perustettiin jo 1980-luvulla perustettuja. Stratovariuksessa ei alkuperäisiä jäseniä ole enää lainkaan, mutta Tarotista ovat aina löytyneet ja tulevat aina löytymään nimenomaan Hietalan veljekset.
Tarotin show’ssa lähtökohtaisesti kaikki oli hyvin paikallaan ja bändi on äärimmäisen taidokkaita ja lahjakkaita soittajia täynnä. Biisit ovat loistavia, mutta tätä festarikeikkaa vesittivät basisti-laulaja Marko Hietalan aivan liian pitkät ja tylsät välispiikit, joita tulisi tällaisissa olosuhteissa välttää. Tunnelma pääsi näiden myötä latistumaan ja kosketinsoittaja Janne Tolsan tekniset ongelmat eivät auttaneet asiaa.
Näyttävän suuren screenin edessä perinteisen taustalakanan sijaan esiintynyt bändi oli joka tapauksessa hitsaantunut jälleen hyvin yhteen erityisesti kitaristi Zachary Hietalan loistaessa paikallaan valtaisien vahvistinkaappien vierellä. Nykykokoonpanon täydentävät sampleista huolehtiva ja taustoja laulava Tommi “Tuple” Salmela sekä Pecu Cinnarin paikalle rumpuihin löydetty Antero Seppänen hoitivat tonttinsa kunnialla.
Soitetusta settilistasta täytyy nostaa muutama helmi. 2000-luvun tuotannon “Pyre Of Gods” sekä “Crows Fly Black” soivat julmetun hienosti raskaina, jylhinä ja voimakkaina. Ajankohtainen “Warhead” (“For The Glory Of Nothing”, 1998) koukuttaa kerta toisensa jälkeen ja samoin “Gravity Of Lightin” (2010) kenties paras biisi, “Hell Knows”. Tarotin jäsenet tuntuvat pitävän “Rider Of The Last Dayta” (“Suffer Our Pleasures”, 2003) yhtenä parhaista kappaleistaan, ja miksi ei, sillä sen verran moniulotteista tämä rymistely on aina viimeiseen nuottiin asti.
Kokeellisempi ja kevyempi ysäriveto ”Do You Wanna Live Forever” (“To Live Forever”, 1993 on aina hauskaa ja miellyttävää kuultavaa. Old Farts Rockin paluukeikkojen tavoin syystä tai toisesta “Stigmata”-pitkäsoiton (1995) materiaalia ei settiin vieläkään mahtunut.
Yleisesti ottaen Tarotin esiintyminen oli pidetty ja yleisössä oli varmasti runsaasti sellaisia faneja, ketkä näkivät ryhmän ensimmäistä kertaa livenä tositoimissa. Huhujen mukaan Tarot olisi aikanaan julkaisemassa uutta musiikkia, joten aika näyttää, mihin suuntaan legendaarisen yhtyeen taru tulee kehittymään. Odotamme suurella mielenkiinnolla! (RJ)
Sonata Arctica
Sonata Arctica on kesäfestareiden vakionimiä ja mikä siinä, melodinen power metal puolustaa aina paikkaansa Suomen kesässä. Tuskan lavalla kuultiin sekoitus uutta ja vanhaa tuotantoa, vaan ei tässä bändiä paljon nähneille mitään normaalista poikkeavaa tarjottu. Itse tuulettaisin settiä vanhan materiaalin osalta ja esimerkiksi joka tuutissa puhkisoitettu ”Tallulah”, sekä lopun rasittava ”vodka”-outrohuudatus joutaisivat jo ongelmajätekierrätykseen. (HJ)
Bändin perustaja, kappaleiden säveltäjä, sanoittaja ja laulaja Tony Kakko intoutui muistelemaan bändin ensimmäistä Tuskaa vuonna 1999, kun “UnOpened”-single oli juuri julkaistu. Spiikki ja biisi aiheutti heti kuulemma sydämentykytyksiä, koska Kakko totesi, ettei kappaletta soiteta nyt. Sääli sinänsä, koska mitkä tahansa vanhemmat ja harvinaisemmat biisit olisivat enemmän kuin tervetulleita osaksi livesettiä.
Luonnollisesti tuorein “Clear Cold Beyond” (2024) -albumi oli mukana useiden vetojen verran. Nopeatempoisen “First In Linen” aikana nyrkkiä puitiin ilmaan vaikka kuinka, mutta näytti sille, ettei yleisö tuntenut vieraampia albumin vetoja, kuten “Dark Empathia”, “Californiaa” tai “Angel Defiledia”.
“Tallulah”, tuo rakastetuin, mutta samalla myös vihatuin Sonata-biisi olisi voinut tässä tilanteessa joutaa sinne, missä aurinko ei paista. “Replica” paransi hieman edellisestä, mutta tunnelma laski entisestään kuin lehmän häntä rauhallisella sovituksella.
“Fullmoon” kuuluu jokaiseen Sonata-settiin ja yleisöä pyydettiin laulamaan mukana. Kiva, mutta kappaletta liikaa kuulleena tähän ei jaksanut innostua enää, erityisesti kuumana porottaneen auringon alla. Biisi toimii nimensä mukaisesti huomattavan paljon paremmin täydenkuun loisteessa.
Kakko vaihtoi keikan loppupuolella kielen englanniksi ja kysyi paljonko yleisössä on ulkomaalaisia, jotka eivät puhu suomea. Paljon käsiä nousi, joten Kakko piti pitkän puheensa englanniksi, kiittäen kaikkia lipun ostamisesta ja täten livemusiikin pitämisestä elossa. (RJ)
Stam1na
Jos Sonata oli tuttua kauraa, niin ei festaria ilman Stam1naa. Vauhdikasta esitystä oli ilo seurata ja tällä kerralla pakettia täydennettiin parilla taustalaulajalla. (HJ)
Stam1na tuli, näki ja voitti. En ole bändin tuotannolle kovin vihkiytynyt, mutta valtaosalla yleisöstä näytti olleen hauskaa esimerkiksi riehakkaan pitin merkeissä. Myöskään voimasanoja ei säästelty. (RJ)
Make Them Suffer
Australian Perthistä ponnistava metalcore-poppoo Make Them Suffer oli uusi tuttavuus. Meno oli odotetun viihdyttävää, vaikkei tämä musiikkigenre ei aivan ominta suosikkityyliä edusta. (HJ)
Bändi oli selvästi tosissaan ja live-energia oli huomattavan hyvä. Kosketinsoittimien takaa löytynyt ja myös taustoja laulanut Alex Reade toi hienoa kontrastia muuten miesvoittoiseen kokoonpanoon. (RJ)
Amorphis
Päälavalla saatiin jälleen kuulla tuttua ja turvallista kotimaista, Amorphiksen hoitaessa homman vahvalla rutiinilla. Tyylikästä on yhtyeen meno kerta toisensa jälkeen. (HJ)
Amorphis kuuluu Stratovariuksen ja Sonata Arctican kohdalla niihin bändeihin, jotka on tullut nähtyä keikalla saman tyylisellä settilistalla liian monta kertaa. Suomalaisten rakastama vuonna 1990 perustettu Amorphis on toki aina joka tapauksessa tervetullut vieras mille tahansa festarille.
Olen huomannut, että ympäröivät olosuhteet vaikuttavat järkyttävän paljon yleiseen keikkakokemukseen. Esimerkiksi viime vuoden lopun John Smith Rock Frozenin keikka oli eturivistä koettuna loistava, mutta nyt Tuskassa jokin tökki jälleen. Yksi syy tähän oli esimerkiksi ympärillä mölyävä ja musiikin päälle puhuva yleisö, jolloin itse konserttiin on huomattavan paljon hankalampi keskittyä.
Komean “The Castawayn” aikana kaikki lavan ja PA:n äänet katkesivat noin kymmenen sekunnin ajaksi, mikä aiheutti yleisössä hieman hilpeyttä. Biisi löytyy kuolemattomalta juuri 30 vuotta täyttäneeltä klassikolta “Tales From The Thousand Lakes” (1994).
Vokalisti Tomi Joutsen mainosti lyhyesti tuoretta livepakettia, “Tales From The Thousand Lakes – Live At Tavastia”. Albumi on saatavilla kaupoissa nyt. Amorphis esiintyy kotimaassa seuraavaksi taas klubikeikoilla lokakuussa 2024 paikkojen ollessa Helsingin Kulttuuritalo sekä Tampereen Pakkahuone. Liput näille keikoille ovat myös jo myynnissä. (RJ)
Riverside
Teltassa syvennyttiin progemetallin saloihin puolalaisen Riversiden tahdissa. Maagisen hienoa soitantaa, johon teltan pimeys ja lavan näyttävät valot toivat oman tyylikkään lisänsä. Omalla kohdallani yhtye tarjosi päivän ja samalla koko festivaalin parhaimmistoa. Tässä korostui taas Tuskan rikkaus, kuinka erilaiset metallimusiikin tyylit mahtuvat loistavasti samaan tapahtumaan. (HJ)
Palaan juuri mainitsemaani yleisön keskenään jutteluun ja mölyämiseen. Riverside oli täydellinen vastakohta edelliselle, sillä jengi osasi olla hiljaa ja nauttia hienosta keikasta. Väitän, että Riverside kuului kaikilla tätä esitystä seuranneilla festarin todellisiin kohokohtiin.
Tyylikkään progen suurbändi oli pimeässä teltassa parhaimmillaan ja fiilis oli paikka paikoin kuin suurella klubilla. Laulaja Mariusz Duda korosti, ettei tällä keikalla tulla kuulemaan esimerkiksi örinää eikä f-alkuisia sanoja. Musiikin taika puhutteli haltioissaan ollutta kansaa ja oli ilo kuulla esimerkiksi tuoreimman “ID.Entity” -albumin (2023) materiaalia. (RJ)
The Abbey
Illan pääesiintyjä Bring Me The Horizon ei sallinut keikalleen kuin kourallisen valokuvaajia ja tähän joukkoon emme mahtuneet. Onneksi Tuskassa riittää aina vaihtoehtoja, joten suuntasimme ensimmäistä kertaa näiden festareiden aikana Tuska KVLT Stagelle, joka täyttyi mukavasti The Abbeyn aloittaessa siellä oman osuutensa. Kyseessä oli tummasävyistä doomia niin musiikin kuin valaistuksen osalta ja tähän synkkään tunnelmointiin oli hyvä laittaa piste kakkospäivän osalta. (HJ)
The Abbey on todellinen superkokoonpano. Sekä mies- että naislaulut loivat hienon kontrastin kuumassa ja pimeässä sisätilassa. Laulaja Natalie Koskinen on Shape Of Despairista sekä monista muista yhteyksistä tuttu, mutta The Abbeyssa hän vaikuttaa olevan monipuolisimmillaan.
Esimerkiksi Poisonblackista ja The Man-Eating Treestä tuttu kitaristi Janne Markus loihti synkkään iltaan sopivia riffejä yhdessä Jesse Heikkisen kanssa. Sentencedin perustajajäsen ja nykyisin The Abbeyn lisäksi myös Cemetery Skylinessa vaikuttava Vesa Ranta takoi rumpuja mallikkaasti basisti Henri Arvolan täydentäessä kokoonpanon.
Keikan lopuksi kuultiin helvetin pitkä 13-minuuttinen “Old Ones”, joka tarjosi mahtavia sateen ja ukkosen ääniä. Jos kotimainen synkähkö ja tunnelmallisen progressiivinen doom metal maistuu, kannattaa tsekata The Abbey. (RJ)
Bring Me The Horizon
Kun The Abbeyn esiintyminen oli ohi, jäi vielä vähän aikaa seurata Bring Me The Horizonin esiintyminen loppuun. Bändi on muuttunut totaalisesti aivan alkuaikojen deathcoresta ärsyttävän popahtavaksi alternative-emoiluksi. Visuaalisella puolella valot olivat kenties festarin näyttävimmät ja erilaiset erikoistehosteet sekä livevideot screeneillä tehostivat showta. (RJ)
Vielä yksi festaripäivä oli jäljellä ja seuraavassa osiossa palaamme Tuska-sunnuntain tapahtumiin.
Tiedote 18.6.2025
Skotlantilainen piraattimetalliyhtye Alestorm julkaisi tänään kolmannen singlen The Thunderfist Chronicles -albumiltaan. Levy julkaistaan tämän viikon perjantaina Napalm Recordsin kautta. Tänään musiikkivideon kera julkaistu The Storm -single vyöryttää...
