Vuonna 2000 julkaistu After Forever -yhtyeen debyyttialbumi “Prison Of Desire” esitteli metallimaailmalle uuden hollantilaisyhtyeen.
Mahtipontista sinfonista metallia esittänyt yhtye haki markkinarakoa monipuolisella ja progressiivisia sävyjä sisältävällä musiikilla.
Yhtyeen muodostivat Floor Jansen (laulu), Sander Gommans (kitara, örinät), Mark Jansen (kitara, örinät), Jack Driessen (koskettimet), Luuk van Gerven (basso), sekä Joep Beckers (rummut). Yhtyeen toinen albumi “Decipher” julkaistiin 2001 ja kokoonpanossa rumpujen taakse vaihtui André Borgman ja koskettimiin Lando van Gils.
“Prison Of Desiren” ja “Decipherin” jälkeen yhtye julkaisi vielä yhden EP:n (“Exordium”, 2003), kolme albumia (“Invisible Circles”, 2004, “Remagine”, 2005 ja “After Forever”, 2007) sekä yhden kokoelman (“Mea Culpa”, 2006). Kokoonpano eli jonkin verran näiden vuosien aikana ja esimerkiksi Mark Jansen väistyi yhtyeestä kahden levyn jälkeen perustaen suureen suosioon nousseen Epican vuonna 2003.
After Foreverin viimeiset konsertit soitettiin vuonna 2007 ja kaksi vuotta myöhemmin yhtye ilmoitti toiminnan loppumisesta. Tämän jälkeen Floor Jansen on nähty menestyksekkäästi Nightwishin keulilla bändin varsinaisena jäsenenä vuodesta 2013 lähtien. After Forever konsertoi Suomessa ainakin kerran, ollen lämppäribändinä Nightwishin “Once”-kiertueella Helsingin jäähallissa 26.12.2004.
Lokakuussa 2024 kuului uutisia, että yhtyeen kahta ensimmäistä albumia tultaisiin juhlistamaan paluukonsertilla. Metalliyleisö otti tiedon ilolla vastaan ja Tilburgin 013 Next Stage -klubille julkaistu keikka myytiin minuuteissa loppuun. Näin ollen kalenteriin lisättiin toinen ilta saman konserttiareenan huomattavasti suurempaan pääsaliin. Konsertit järjestettiin 4.-5.10.2025 ja Metalliluola oli paikalla molempina iltoina.
After Foreverin paluukeikkojen kokoonpanon rungon muodostivat parilla ensimmäisellä albumilla soittaneet kitaristi/örinälaulajat Sander Gommans ja Mark Jansen sekä basisti Luuk van Gerven. Floor Jansen ei lähtenyt enää yhtyeen riveihin mukaan, joten laulajan paikan otti haltuun kreikkalainen Angel Wolf-Black (SheWolf).
Kolmantena kitaristina mukaan liittyi After Foreverissa vuodesta 2002 soittanut Bas Maas (Doro) ja kosketinsoittimien taakse asettui Jeffrey Revet (Stream Of Passion). Rummuissa piti olla pitkäaikainen jäsen André Borgman, mutta valitettavasti elokuinen jalkaleikkaus esti miehen haaveen nousta lavalle. Paikkaaja löytyi lähipiiristä, eli homman otti haltuun Epican riveistä mukaan hypännyt Ariën van Weesenbeek.
After Foreverin noustessa lavalle ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2007 tunnelma noin 700 katsojaa vetävällä 013 Poppodiumin Next Stage -klubilla oli käsinkosketeltava. Harjoitukset olivat menneet nappiin, sillä bändi kuulosti heti alusta lähtien todella hyvältä. Angel Wolf-Black lauloi nimensä mukaisesti kuin enkeli ja lavan sivuilla “paholaiset” Jansen sekä Gommans toivat vahvaa kontrastia örinäosuuksillaan.
Soundit olivat klubiolosuhteisiin poikkeuksellisen hyvät. Keikan jälkeen After Foreverin jäsenet saapuivat tapaamaan faneja ja kaikesta huokui lämminhenkinen yhteisöllisyys. Tästä oli hyvä jatkaa kohti seuraavan illan suuremmassa salissa järjestettyä konserttia.
013 Poppodium Main Stagen kapasiteetti on noin 3000 katsojaa ja muutaman käyntikerran perusteella tämä on noussut omien suosikkikeikkapaikkojen joukkoon. Suuri permanto, salin takana nouseva porraskatsomo sekä salin sivuilla ja takana sijaitseva yläparvi tarjoavat hyvät katselupaikat jokaiselle. Tällainen konserttisali olisi tervetullut myös Suomeen!
Silmämääräisesti arvioiden noin 2000 katsojaa oli saapunut todistamaan tätä After Foreverin toista showta ja tunnelma oli mahtava läpi keikan. Konsertin settilista oli sama kuin edellisenä iltana, pääpainon ollessa yhtyeen kahdessa ensimmäisessä albumissa.
“Ex Cathedra – Ouverture” -intron jälkeen “Monolith Of Doubt” avasi konsertin hienosti ja edellisen keikan tavoin soundit olivat huippuluokkaa. “My Pledge Of Allegiance #1 – The Sealed Fate” jatkoi loistavasti alkanutta showta, jonka jälkeen Gommans toivotti yleisön tervetulleeksi. Puheesta välittyi suuri ilo olla taas After Foreverin kanssa lavalla vuosikausien jälkeen.
“Tortuous Threnody” vedettiin vielä kolmen kitaristin voimin, kunnes Mark Jansen siirtyi sivuun antaen yleisöstä katsottuna lavan vasemman puolen Bas Maasin haltuun kappaleessa “Emphasis”. Hidas “Intrinsic” oli Wolf-Blackin näytöstä. Huikea laulusuoritus sai kylmät väreet kulkemaan pitkin selkärankaa. Järjetön veto ja yksi illan kohokohdista! “Zenith” alkoi Gommansin vahvalla örinälaululla ja kappaleen vahvat riffit jyräsivät vakuuttavasti.
“Inimical Chimeran” aikana Jansen palasi lavalle kappaleen väliosan örinälauluosuuksiin. Myös Gommans sai lopussa vuoron hoitaa omat örinänsä. Lauluosuuksissa tarjoiltiin läpi konsertin vaikuttavaa yhteistyötä ja vahvoja kontrasteja Wolf-Blackin oopperallisten tulkintojen sekä miehisten raskaampien lauluosuuksien välillä.
“Beyond Me” lukeutuu yhdeksi suosikeistani After Foreverin tuotannossa, eikä kappale pettänyt illan live-esityksessä. Bas Maas antoi nyt kitaravuoron taas Jansenille, joka spiikissään vitsaili, että hänen on hyvä soittaa nämä hieman helpommat biisit. Wolf-Blackin laulu upposi jälleen suoraan sydämeen.
Bändi poistui seuraavaksi hetkeksi lavalta ja debyyttialbumin “Mea Culpa (The Embrace That Smothers – Prologue)” -intron sävelet täyttivät salin. Odotettuna jatkona seuraavana vuorossa oli “Leaden Legacy (The Embrace That Smothers – Part I)”. Sinfonisen metallin mahtavuus jatkui ja tähän viikonloppuun koottu yhtyeen kokoonpano tuntui oikealle.
Illan yllätys oli vuorossa, kun alkuperäiseltä “Prison Of Desire” -albumilta pois jääneen bonuskappaleen “Wings Of Illusionin” saapuivat soittamaan yhtyeen alkuperäisjäsenet Joep Beckers (rummut) ja Jack Driessen (koskettimet). Tämä Jansenin suosikki on hieno pala bändin varhaishistoriaa.
“Estranged – A Timeless Spell” sisälsi taas After Foreverin musiikille tyypillisesti suuria kontrasteja, eli raskaita riffejä, örinää ja vastapainoksi herkkää viulua kauniin laulun taustalla. Savupatsaat tehostivat visuaalista ilmettä. “The Key” -kappaleessa Wolf-Black loisti jälleen. Loistavaa kuultavaa, jossa Gommans toi kontrastia brutaalilla laulullaan. Jeffrey Revet’n koskettimet nousivat biisin loppupuolella vahvaan rooliin.
Ennen “Semblance Of Confusionia” Jansen ja Maas vaihtoivat taas kitarointivuoroa Maasin ottaessa homman haltuun. Elokuvamusiikkimaisen raskas sävellys soi komeasti. Hieno “Yield To Temptation (The Embrace That Smothers – Part III)” tarjosi taas paljon örinää ja raskasta tulkintaa, riffien jyrätessä paikoin doom-hengessä.
Illan kääntyessä loppupuolelle oli varsinaisen setin viimeisen esityksen vuoro. “Forlorn Hopessa” Jansen otti jälleen kitarointivuoron Maasilta ja laulun osalta mentiin korkealta ja kovaa. Tätä on sinfoninen metalli!
Encoren aikana kuultiin illan ainoat kappaleet “Prison Of Desire” – ja “Decipher”-levyjen ulkopuolelta. “Discord” ja “Energize Me” löytyvät yhtyeen viimeiseksi jääneeltä albumilta “After Forever” (2007) ja jälkimmäisestä Angel Wolf-Black on julkaissut oman cover-versionsa jo pari vuotta sitten. Hienoa, että hän pääsi esittämään tämän nyt myös After Foreverin kanssa.
Ilta huipentui, kun viimeisenä kuultiin erittäin tarttuvan melodian omaava “Follow In The Cry (The Embrace That Smothers – Part II)”. Beckers ja Driessen saivat kunnian esiintyä myös tässä tunteikkaassa päätösnumerossa. Lopetus lähes kaksituntiselle musiikkimatkalle sinfonisen metallin ytimeen oli täydellinen.
After Forever tarjosi Tilburgissa kahtena iltana unohtumattomat konserttielämykset ja aika näyttää, saako tämä viikonloppu joskus jatkoa. Toivottavasti!
Raportti: Hannu ja Riku Juutilainen
Kuvat: Hannu Juutilainen © Metalliluola (kuvat 5.10.2025)
