Koti Blogi

Haemme kahta toimittajaa Metalliluolaan!

Kuva: Raisa Krogerus

Metalliluola etsii toimitukseen uutta voimaa. Tarjoamme paikan yhdessä Suomen nopeimmin kasvavista metallimedioista, jossa pääset mukaan seuraamaan raskaampaa musiikkia suoraan luolan ytimestä. Saat leiman ansioluetteloosi ja pääset osaksi loistavaa tiimiä.

Haussa on henkilöitä, jotka seuraavat aktiivisesti metallimaailman tapahtumia ja osaavat katsoa kokonaisuuksia siten, että uutiset ja raportointi syntyvät luontevasti ja taustoiltaan oikein. Olet kiinnostunut raskaamman musiikin ilmiöistä ja kulttuurista.

Työtehtäväsi räätälöityvät seuraavista asioista:

  • Uutisten ja tiedotteiden raportointi Metalliluola.fi-sivustolle ja sosiaalisen median kanaviimme.
  • Levy- ja demoarvioiden kirjoittaminen.
  • Haastattelujen ja keikka-arvioiden tekeminen (kirjoittamalla tai halutessasi videona).
  • Halutessasi syväluotaavampien artikkelien kirjoittaminen.

Eduksi katsotaan mielenkiinto ja osaaminen videotuotannossa. Äidinkielen erikoisosaaminen ei ole tarpeen, mutta perusteet olisi hyvä hallita. Englanninkielen hallinta katsotaan myös eduksi.

Koulutamme toimittajat omiin räätälöityihin tehtäviinsä.

Teet työtäsi oman ajan puitteissa yhdessä muun toimituksen kanssa. Työstä ei ole tarjolla rahallista korvausta. Sen sijaan toimittajana toimiminen voi mahdollistaa pääsyn esimerkiksi keikoille, festivaaleille ja muihin tapahtumiin. Arvioosi tulleet fyysiset levyt jäävät myös sinun omistukseesi. Emme aseta sinulle tiukkoja deadlineja tai muuta tehokkuusmittareita, mutta toivomme aktiivista ja tuloksellista otetta työhösi.

Haemme siis henkilöitä, jotka osaavat panostaa laadukkaaseen sisältöön ja omaavat hyvän huumorintajun. Toivomme toimittajiltamme myös kehittävää otetta ja asennetta toiminnassamme. Mielenkiinto ja aito rakkaus metallimusiikkiin ovat tärkeimpiä ominaisuuksia. Iällä, asuinpaikalla tai genrerakkaudella ei ole merkitystä, mutta luonteella ja asenteella on. Jos olet seurannut Metalliluolaa, niin tiedät kyllä heti, oletko oikea henkilö hakeutumaan mukaan toimitukseemme.

Hakemus ja lisätietoja osoitteeseen: metalliluola@metalliluola.fi
Laita otsikoksi “Toimittajahaku 2020”

Kerro hakemuksessa itsestäsi, osaamisestasi, taustoistasi ja musiikkimaustasi omalla tyylilläsi. Miksi meidän pitäisi valita juuri sinut uutistoimittajaksi?

Huom. Haku päättyy  27.5.2020

Metalliluola logo

Metalliluola on yksi Suomen nopeimmin kasvavia metallimedioita. Noin viiden vuoden aikana toimintamme aikana kävijämäärämme ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. Sivustomme tavoittaa päivittäin tuhansia raskaammaan musiikin faneja. Tavoitteenamme on tarjota lukijoille asiantuntevaa ja uusinta tietoa raskaammasta musiikista uutisten, arvioiden, raporttien sekä haastatteluiden osalta.

*

Kuva: Raisa Krogerus

Juttua muokattu 13.5.2020 klo 18.25: Lisätty infoa palkkauksesta

Krokus – Change Of Address (1986)

Lähes jokaisen useita vuosikymmeniä uraa tehneiden hard rock -yhtyeiden katalogissa on levy tai kaksi, joita bändi itse pitää täydellisenä epäonnistumisena. Usein Krokus-katalogiin musiikin osalta verrattu AC/DC ei mahdollisesti näitä kriteerejä täytä, mutta myös heillä on ollut hetkensä lähinnä 1980-luvulla, jotka ovat jääneet suuremman huomion saaneiden pitkäsoittojen varjoon. Krokus oli samalla vuosikymmenellä tilanteessa, jossa ulkoa tulevat ristipaineet ja soittajamuutokset alkoivat näkyä negatiivisesti luovassa prosessissa.

Levy-yhtiö Arista ilmoitti yksikantaisesti yhtyeelle, että tyyliä oli parasta muuttaa ajankuvan mukaisesti kevyemmäksi ja paremmin radiosoittoon istuvaksi. Tuottajaksi studioon kiidätettiin Tom Werman, jolla oli takanaan menestyksekkäitä hard rock -teoksia kuten Mötley CrüenTheater Of Pain” sekä Twisted SisterinStay Hungry”. Ilmeisesti Werman määrättiin samalla maskeeraamaan Krokus AOR-yhtyeeksi. Urakka oli mahdoton, ja lopputuloksena oli ”Change Of Address”, joka yleisesti on saanut maineen sveitsiläisryhmän uran heikoimpana suorituksena.

”Change Of Address” on lähes kautta linjan niin pehmeää ja siloiteltua, että kuulija on vaipua uneen. Jossain kohtaa Krokus kuulostaa erehdyttävästi Scorpionsilta – lähinnä viimeisten vuosikymmenien hetkinä, kun Scorpions on yrittänyt väkisin kuulostaa itseltään. Sanoitukset eivät Krokusin tapauksessa koskaan ole yrittäneet kuvata mitään maailmaa suurempaa, mutta tässä on menty niin aidan alta, ettei vapaakorttia voi millään tavoin antaa. Marc Storace laulaa ”World On Firea” ja balladi ”Say Goodbyeta” samalla tavalla vesitetysti ilman mitään variaatiota. Ongelmana on, ettei Marcista saatu muokattua Jon Bon Jovia tai Lou Grammia millään tehosteella.

Kriisi kulminoituu ratkaisuun versioida Alice Cooperin 1970-luvun alun klassikko ”School´s Out. Ilmeisesti tästä toivottiin varmaa hittiä laariin ja singlestä kuvattiin myös musiikkivideo. Krokus esittää biisin alkuperäistä mukaillen ja samalla täysin ilman sen sarkastista perustunnetta, jonka vain Alice Cooper osasi kappaleisiinsa tuoda.

Toisaalta levy ei samalla ole aivan niin surkea kuin sen maine antaa olettaa. Jollain toisella tuotanto- ja soundiratkaisuilla, raskaammilla kitaroilla sovitettuna, Storacen juurekasta ääntä hyödyntämällä ja lyriikkamuutoksilla, näistä aihioista sekä melodioista olisi saanut kasaan muutaman potentiaalisen lavasuosikin. 1990-luvulla kuultiin usealta kasariyhtyeeltä grungen ja vaihtoehtomusiikin valtakaudella vielä selvästi nolompia suorituksia, ja tuolloin Krokus sentään oli yksi vanhasta kaartista, joka ymmärsi pitää linjansa.

Päämiesten Storacen sekä kitaristi Fernando Von Arbin rinnalla Mark Kohler palasi ”Change Of Addressilla” väliaikaisesta basistin roolistaan soittamaan rytmikitaraa ja varsinainen rytmiduo oli uudempaa miehistöä. Mitään erityistä lisäarvoa tai edes kuriositeettia nämä ratkaisut eivät tuo, vaan esitykset ovat tasaisen latteita ja mikään ei nouse musiikillisen vellin seasta esille.

Krokus suuntasi kiertueelle ja pidättäytyi lähes kokonaan soittamasta uuden levyn materiaalia. Heikkoa luottoa levyyn kertonut ratkaisu ei auttanut promootiossa ja ”Change Of Address” ylsi Amerikassa niukasti top-50 kategoriaan listoilla. Bändi sai toki mahdollisuuden kahdella keikalla lämmitellä Judas Priestia vuoden 1986 suureen suosioon yltäneellä Fuel For Life -kiertueella Bon Jovin sijasta ja myöhemmin samana vuonna julkaistiin myös livealbumi ”Alive And Screamin’”.

Seuraavalla levyllä “Heart Attack” Arista sai suosiolla jäädä taakse ja Krokus palasi siihen, minkä parhaiten osasi – tarttuvaan ja riffipohjaiseen hard rockiin. Perustajajäsen Chris Von Rohrin paluu bassoon oli myös merkittävä motivaatiotekijä. Vapautunut yhtye lainaili toki edelleen muiden tekemiä rock-klassikoita häpeämättömästi omaan materiaalinsa, mutta nyt vertailukohtana olivat Led Zeppelin, Dio sekä Def Leppard puolivillaisten AOR-kyhäelmien sijasta, joten maailmassa oli kaikki jälleen hyvin.

6/10

Ville Krannila

1.Now
2.Hot Shot City
3.School’s Out
4.Let This Love Begin
5.Burning Up The Night
6.Say Goodbye
7.World On Fire
8.Hard Luck Hero
9.Long Way From Home

Blacknurse – Light Across The Void (2026)

Tampereelta tuleva Blacknurse jatkaa hyväksi havaitsemaansa julkaisutahtia ja jälleen noin viisi vuotta edellisestä saadaan taas uusi albumi. “Light Across The Void” on järjestyksessään yhtyeen kolmas täyspitkä ja näki päivänvalon huhtikuun alkupuoliskolla.

Bändi on tarjoillut musiikkinsa sinfonisin, gootahtavin sekä melankolisin maustein. Yhdeksi lähelle osuvaksi verrokiksi voi kotimaisesta raskaamman musiikin osastosta nostaa Lullacryn. Blacknurse tosin soi kokonaiskuvassa ripauksen verran kevyemmin ja tunnelmoivammalla lähestymistavalla, kuin viime vuosikymmenen puolella lopetelleet kollegansa.

“Light Across The Void” onnistuu parhaimmillaan viemään hienosti mukanaan ja biiseissä on hyviä koukkuja. Vokalisti Johanna Tirri hoitaa tonttinsa vahvasti ja pystyy omalla suorituksellaan hengittämään biiseihin lisää voimaa. Pääasiassa myös sävellyspuoli pysyy asiallisesti kasassa. Albumin kokonaismitta on maltillisempi kuin mitä tamperelaiset ovat aiemmin tarjoilleet.

Kokonaisuutena Blacknurse on jälleen saanut aikaan onnistuneen ja ehjän levyn. Tällä kertaa onnistuminen on kokonaisvaltaisempi kuin aiemmilla kahdella yrityksellä ja kyseessä on bändin tähän asti paras kokonaisuus. Joko nyt alkaisi kokoonpano tulla tutuksi useammille kuulijoille? Tämä on ehdottomasti tarkistamisen arvoinen albumi.

8/10

Miika Manninen

1. Cold White Skin
2. Eternal
3. Ceiling Window
4. Black Holy Water
5. Hospital Trip
6. Mothgirl
7. Home Unknown
8. Skydiver
9. The Ground We Walk
10. This Ghost Need A New Home

Sudenkehto sukeltaa pimeyden ja rakkauden syövereihin – uusi goottimetalliballadi ”Pisara Meressä” on nyt julkaistu

Tiedote 1.6.2026

Seinäjokinen goottimetalliyhtye, suomeksi operoiva Sudenkehto on julkaissut uuden singlensä ”Pisara Meressä”. Perjantaina 29. toukokuuta 2026 ilmestynyt kappale on herkkä ja dynaaminen balladi, joka laajentaa yhtyeen synkkää äänimaailmaa hitaamman ilmaisun puolelle.
”Pisara Meressä on teemaltaan koskettava tarina siitä, kuinka syvää ja aitoa rakkaus voi olla – jopa kaiken pahan ja pimeyden keskellä. Kappale osoittaa, että herkkyys ja raskas rock voivat kietoutua saumattomasti yhteen. Julkaisu esittelee Sudenkehtoa uransa tähän asti kypsimmällä julkaisullaan.”
Yhtye valmistautuu parhaillaan tulevaan keikkasyksyyn. Aktiivisesti keikkaileva kokoonpano nähdään syksyn 2026 aikana useilla kotimaisilla lavoilla. Uusi single on nyt kuunneltavissa kaikissa suoratoistopalveluissa.
Kappaleen on miksannut ja masteroinut Sonata Articastakin tuttu Pasi Kauppinen, Studio 57.
Sudenkehto on:
Jake: Laulu ja kitara
Baze: Taustalaulu ja kitara
Matias: Koskettimet
Juho: Rummut
Linkit:
Lähde: Sudenkehto

Club Mega Therion Helsingissä pe 25.9.2026

Tiedote 30.5.2026

Kolme Euroopan ainutlaatuisinta ja tinkimättömintä esiintyjää kohtaavat yhden yön ajan Helsingissä perjantaina 25. syyskuuta. Kulttuuritalon klubitila KULT täyttyy hypnoottisten riffien, rituaalisen pimeyden ja transsendenttisen äänen täyttämässä seremoniassa.

KULTissa esiintyvät ranskalainen Aluk Todolo, ruotsalainen Saturnalia Temple ja suomalainen Hexvessel. Keikat ovat osa Club Mega Therion -teemailtaa.

Aluk Todolo on pariisilainen trio, joka on kahden vuosikymmenen ajan muovannut täysin omaa soundiaan; armotonta, motorista black metalin, krautrockin ja avantgarden hypnoosin törmäystä. Yhtyeen esiintymistä hallitsevat spiraalimaiset kitaraäänet, jyskyttävä seremoniallinen rytmi ja syvän, häiritsevän mysteerin tunnelma.

Missä riffi kohtaa transsin, missä pimeys kohtaa dronen, Aluk Todolo valloittaa tilan, joka ei kuulu mihinkään genreen, mutta on koukuttavan transsendenttinen. Kyseessä on harvinainen live-esiintyminen Suomessa.

Ruotsalainen Saturnalia Temple yhdistää okkulttisen hengen, äänen, värähtelyn ja tahdon henkilökohtaisen omistautumisen musiikillisessa rituaalissa. Psykedeelisen doom metal -skenen underground-titaanit, joilla on oma ainutlaatuinen visionsa, ovat tietoisesti luoneet oman suvereenin valtakuntansa; hypnoottisen riffittelyn ja maagisen initiaation maailman. Saturnalia Templen livenä katsominen on suorastaan musertava kokemus.

Suomen oma Hexvessel aloittaa illan lumoavalla psykedeelisen folkin, yöllisen metallin, kosmisen mystiikan ja syvän metsän tunnelman sekoituksella. Hexvessel on täydellinen startti tapahtumalle, jonka kaari kantaa vaivattomasti alusta loppuun.

Club Mega Therion oli yli 15 vuotta sitten Helsingissä järjestetty säännöllinen raskaan psykerockin ja metallin klubi-ilta, jota pyöritti Mat McNerney (Hexvessel/Grave Pleasures). Nyt klubi herää henkiin ja kokoontuu uudelleen harvinaiseen yhden illan juhlaan, jossa juhlitaan syvää doom-hartautta.

pe 25.9.2026
Helsinki, KULT
Club Mega Therion esittää:
Aluk Todolo (FR), Saturnalia Temple (SWE), Hexvessel (FIN)
25 e (lippu.fi)

https://kulttuuritalo.fi/kult
www.facebook.com/clubmegatherion

 

Lähde: Nem Agency

The Crazy World of Arthur Brown tuo teatraalisen liveaktinsa Helsinkiin

Kuvaaja: Sami Kemppainen

Tiedote 30.5.2026

Todellinen shock-rockin ja psykedeelisen rockin pioneeri, brittiläinen The Crazy World of Arthur Brown, tuo legendaarisen teatraalisen liveshow’nsa lavalle. Vuonna 1968 ilmestyneellä ykköshitillään ”Fire” rockin historiaan itsensä ikuisesti polttanut Arthur Brown on elävä legenda, joka raivasi tietä Alice Cooperin, KISSin, Iron Maidenin ja Ghostin kaltaisille teatraalisille rock-järkäleille.
Yli viiden vuosikymmenen uran tehnyt The Crazy World of Arthur Brown tunnetaan paitsi maagisesta ja aisteja hivelevästä musiikistaan, myös häkellyttävän visuaalisista, suorastaan rituaalinomaisista keikoistaan. Vaikka historiallinen palava kypärä ja hurjat kasvomaalaukset ovat jättäneet lähtemättömän jäljen popkulttuuriin, show’n todellisessa keskiössä on aina Arthur Brownin uskomaton, yhä valtavan elinvoimainen ja laaja-alainen ääni sekä taustabändin hypnoottinen groove.
Tämä ei ole vain tavallinen rock-keikka. Se on performanssi, aikamatka rockin mystiseen ja vaaralliseen ytimeen sekä tilaisuus todistaa omin silmin yhtä rockhistorian karismaattisimmista keulakuvista.
Helsinki, Korjaamo, La. 12.9.

Kaikkeus ja Poikkeus kohtaavat joulukuussa Kuopiossa

Tiedote 30.5.2026

Poikkeavaa käytöstä Kuopiossa – Kaikkeus ja Poikkeus kohtaavat

“Kaikkeus ottaa juuri nyt kanavissaan vastaan ilmoittautumisia keneltä tahansa innokkaalta, joka haluaa jollain tavalla esittää Kaikkeuden tuotantoa illan aikana – olipa kyseessä laulu- tai soittosuoritus”

Kuopiolaisen raskaan rockin musta ori Kaikkeus järjestää poikkeuksellisen keikkakokemuksen Kuopiossa lauantaina 12. joulukuuta 2026. Ravintola Ottopoika toimii areenana yhdeksättä kertaa yhtyeen joulun erikoisnumerolle.

– Vuoden 2025 keikka myytiin ennakkoon loppuun. Ihmiset saapuivat ihan tietoisesti halki Suomen todistamaan savolaisten erikoisempia metkuja, bändin edustajisto summaa.

Klassikoksi muodostuneen joulukeikan yhteydessä on totuttu näkemään vakiokeikasta poikkeavan shown lisäksi timanttisia avausesiintyjiä.

Tällä kertaa näytöksen tarjoaa Kaikkeus krewin luotsaama Poikkeus-yhtye. Poikkeus tulee esittämään uudelleen sovitettuja cover-versioita Kaikkeuden ikivihreistä hiteistä ja harvinaisemmista herkuista.

– Tämä ajatus oli jo syntyessään niin kierolla tavalla erittäin outo, joten pakkohan tämä on lähteä toteuttamaan, Kaikkeuden laulaja-kitaristi Mikko ”Maasu” Matilainen kommentoi.

Tilanteesta tekee vielä erikoisemman avoin soittajahaku Poikkeuden rivistöihin. Kaikkeus ottaa juuri nyt kanavissaan vastaan ilmoittautumisia keneltä tahansa innokkaalta, joka haluaa jollain tavalla esittää Kaikkeuden tuotantoa illan aikana – olipa kyseessä laulu- tai soittosuoritus.

– Luultavasti tulemme kuulemaan paljon parempia vetoja, kuin itse pääbändiltä, toteaa Maasu naureskellen.

Ennen joulukuun näytöstä Kaikkeus viimeistelee seuraavaa studioalbumiaan. Tunne-nimeä kantava julkaisu avautuu kuuntelijoiden tietoisuuteen vuoden 2026 lopulla. Seuraava single-lohkaisu tullaan kuulemaan kesän jälkilämmöillä.

Kaikkeuden kesän ainoa esiintyminen tullaan näkemään Maneesirockissa Keiteleen Hamulan kylällä lauantaina 29. elokuuta.

Varsin raju Rokkitähti-video:
www.youtube.com/watch?v=OAqP5av7JRI

kaikkeusband.fi

 

Lähde: Nem Agency

Kuopiolainen metallibändi Postburn on kävelemässä maailman kanssa singlellään “Towards The End”

Kuva: Postburn

Tiedote 30.5.2026

Kuopiolainen metalliyhtye Postburn maalailee singlellään “Towards The End” hetkestä, jolloin kaikki ympärilläsi pysähtyy ja huomaat olevasi pisteessä, johon et olisi koskaan kuvitellut päätyväsi. “Kaiken kaikkiaan kaikki on ohitse. Nauti kärsimyksestäsi matkalla kohti loppua,” kommentoi rumpali/ sanoittaja Antti Leskinen. Single julkaistiin suoratoistopalveluihin 15.5.2026. Bändi on ollut toiminnassa keväästä 2024. Jäsenillä on kokemusta eri bändeistä ja vaikuttavat tälläkin hetkellä useammissa yhtyeissä.

Kansi: Postburn

Kuuntele single:  postburn.ffm.to/towardstheend

Postburnin tyyliä voisi kuvata heavy metallin, alternative metallin ja hard rockin sekasikiöksi. “Nykyisin on niin helvetin monta genreä, että parhaiten lokeroit sen, kun kuuntelet sitä itse. Biisimme sanoitukset kertovat eletystä elämästä ja kehosta kumpuavien tunteiden myllerryksestä, kun katsotaan nykyistä maailman menoa. Minulle henkilökohtaisesti musiikin tekemisessä on rytmi. Sen pohjalta saatan tehdä koko biisin. Biisin on hyvä mennä ns. jalan alle”,  sanoo kitaristi Teemu Leivo.

Yhtye on tähän mennessä julkaissut yhden EP:n “Eye Of The Storm”, jossa on koottuna aikaisempia singlejä sekä singlen “Running from The Dead”. “Bändillä ei ole takanaan suurta koneistoa vaan tuotanto tehdään omin pikku kätösin. Etuna tässä on se, että saa yhdistellä sellaisia teemoja kuin haluaa. Voi nostaa esiin asioita, joista jotkut jopa vaikenevat. Tarkoitus olisi tehdä piakkoin EP, joka kantaa singlen nimeä”, kertoo kitaristi Teemu Leivo.

“Mielestämme kaikki elementit osuivat maaliin tässä biisissä. Niilo teki elämänsä laulusuorituksen, Henkka tilutteli loistavan soolon ja rytmitykset ja riffit takovat tajuntaa. Hyvä kokonaisuus, jonka on tällä kertaa masteroinnut Pete Only Ravens studiolta.”

Kokoonpano:

Niilo Salo – Laulu ja Basso

Antti Leskinen – Rummut

Teemu Leivo- Kitara

Henkka Jäppinen-Kitara

Linkit:

https://www.facebook.com/postburnofficial

https://www.instagram.com/postburnofficial/

https://www.youtube.com/@Postburnofficial

 

Lähde: Postburn

King Diamond – The Spider’s Lullabye (1995)

King Diamond palasi levytyskantaan Mercyful Faten odotetun reunionin jälkeen kesäkuussa 1995 ilmestyneellä ”The Spider’s Lullabye” -albumilla. Edellisestä täyspitkästä “The Eye” oli tuossa kohtaa kulunut lähes viisi vuotta. Välissä toki Diamond oli taltioinut useamman levyn Mercyful Faten kanssa ja kiertänyt yhtyeen keulilla ahkerasti.

Kyseessä ei poikkeuksellisesti ollut täysiverinen konseptialbumi, A-puoli koostui yksittäisistä tarinoista ja nimen mukainen teema säästettiin kääntöpuolelle. Kitaristi ja avustava tuottaja Andy LaRocque oli edelleen uskollisesti paikallaan, mutta muu jäsenistö oli mennyt neljän vuoden aikana vaihtoon. Lopputuloksessa tämä ei kuulu, vaan kapellimestarit ovat onnistuneet ohjaamaan soittajiaan takuuvarmaan suoritukseen. LaRocquen mukaan sessiot olivat haasteelliset osittain uusien jäsenten ja myös tuottajavaihdoksen, Amerikassa tapahtuneiden nauhoitusten sekä The Dallas Sound -studion vuoksi. Lisäksi taustalla oli kokonaan uusi levy-yhtiö.

Varsinaisessa musiikissa tämä ei onneksi kuulu, King kiljaisee heti ”From The Other Siden” ensitahdeista tavaramerkki falsetit ja LaRoquen sekä toisen kitaristi Herb Simonsenin kitarakuviot on sävelletty taidokkaasti. Uusi rytmiryhmä esittää osuutensa päämiehiä tukien ilman sen kummempaa sanomista ja tarvittavan tilan antaen.

Valitettavasti ensimmäiseksi huomio kiinnittyy soundiin, joka on harmittavan ohut ja tunkkainen. Pikainen tarkistus ja kyllä, kyseessä on sama studio ja vipuja käänteli sama studioteknikko Tim Kimsey kuin Mercyful Faten aikakauden kiekoilla. Saattaa olla, että materiaalia suollettiin ulos sellaisella autopilotilla, ettei kukaan ehtinyt kyseenalaistaa edes aikakauden ympäröineessä koruttomassa soundimaailmassa poikkeuksellisen suttuista lopputulosta. Tästä levystä ilmestyi 2015 remasteroitu 20-vuotisjuhlaversio, joka onnistuu selvästi kohentamaan alkuperäisestä.

Itse biisit ovat pääosin erittäin laadukkaita ja levy ei 47 minuutin kestollaan ole millään tavalla ylipitkä. Kääntöpuolen Harry-nimisen hahmon hämähäkkifobiaa Diamondin tapaan värikkäästi kuvaileva eepos sisältää muutamia erinomaisia koukkuja, ja alkupuolelta takuuvarmaa kummitustarinaa kertova “The Poltergeist” on hyvä osoitus Diamondin sävelkynän terävyydestä. Materiaali säilytti laatunsa vuosikymmenellä, joka jää kiistatta tanskalaisen tuotteliaimmaksi. Tuona aikana Diamond julkaisi King Diamond – ja Mercyful Fate -yhtyeiden kautta yhteensä yhdeksän studiolevyä ja kiersi molempien bändien keulilla myös yhteisillä rundeilla.

Päätöskappale “To The Morgue” nousee yllättäen vuosikymmenien jälkeen koko levyn parhaaksi esitykseksi hitaammalla ja raskaalla sovituksella. Tähän myös tunkkainen äänimaailma tuntuu merkillisesti sopivalta. Sioundikuvasta on pakko rokottaa pisteitä, mutta muilta osin levy ei merkittävästi häviä edeltäjilleen. Tämän tasoista materiaalia oli King Diamondilta seuraavaksi luvassa vasta seuraavan vuosituhannen alkupuolella.

8+/10

Ville Krannila

1.From The Other Side
2.Killer
3.The Poltergeist
4.Dreams
5.Moonlight
6.Six Feet Under
7.The Spider’s Lullabye
8.Eastmann’s Cure
9.Room 17
10.To The Morgue

King Diamond – Abigail II: The Revenge (2002)

Henkilökohtaisesti King Diamondin uuden levyn julkaisu on ollut suuri spektaakkeli jo pitkään. Niin se oli myös 24 vuotta sitten, kun maestro kavereineen palasi vuoden 1987 menestysalbuminsa ja yhden tunnetuimman työnäytteensä “Abigailin” tarinan pariin.

Esiin marssitettiin “Abigail II: The Revenge” -pitkäsoitto. Vajaat 15 vuotta aiemmin ilmestyneellä ykkösosalla on kiistaton maine metallimusiikin historiassa ja “rikospaikalle” palaaminen vaati paljon pokkaa. Bändi oli tehnyt suurelta osin laadukasta materiaalia koko 1990-luvun ja avannut uuden vuosituhannen hyvällä “House Of God” -albumilla. Silti ilmassa oli pientä jännitystä siltä osin, tekisikö uusi levy kunniaa ensimmäiselle osalle.

Heti ensimmäisten kuuntelukertojen jälkeen huoli osoittautuu pääosin turhaksi, sillä uusissa biiseissä tuntui olevan voimaa sekä tarttuvuutta. Levyltä ei nouse esiin yhtä valloittavia yksittäisiä hittikappaleita kuin ykkösosalta, mutta se on silti pätevä kokonaisuutena, eikä täyteraitoja ole mukana.

Suurempaa huomautettavaa “Abigail II”:sta ei löytynyt ilmestyessään, eikä aika ole tilannetta muuttanut. Muutama todellinen syvyyspommi muutoin hyvien biisien sekaan olisi nostanut levyn taistelemaan jopa KD-katalogin viiden kärkeen pääsystä. Tällaisenaan suoritus on silti mainio ja levy sijoittuu bändin tuotannon keskikastin yläpäähän.

Näin lähes neljännesvuosisata myöhemmin ja King Diamondin kellottaessa kunnioitettavat 70 vuotta, teoksen ottaa edelleen mielellään kuunteluun säännöllisin väliajoin. Se on kestänyt aikaa mainiosti ja kampittaa 1990-luvun materiaalista “The Spider´s Lullabye“/”The Graveyard“/”Voodoo” -kolmikon ja tuon vuosikymmenen tuotoksista ainoastaan “The Eye” (1990) kiilaa ohi. Kyseessä on siis vahva suoritus, joka todisti tekijänsä olevan edelleen voimissaan.

8+/10

Miika Manninen

1. Spare This Life
2. The Storm
3. Mansion In Sorrow
4. Miriam
5. Little One
6. Slippery Stairs
7. The Crypt
8. Broken Glass
9. More Than Pain
10. The Wheelchair
11. Spirits
12. Mommy
13. Sorry Dear

King Diamond – Give Me Your Soul…Please (2007)

Neljä vuotta loistavan ”The Puppet Masterin” jälkeen King Diamond julkaisi vuonna 2007 edelleen viimeisimmän ja aikanaan kovasti odotetun 12.studioalbuminsa ”Give Me Your Soul…Please.” Bändin kokoonpano oli pysynyt samana jo useamman vuoden ja homma kasattiin tuttujen kuvioiden päälle sekä tutuissa studioissa kitaristi Andy LaRocquen toimiessa tuottajana.

Periaatteessa palasten pitäisi siis olla enemmän kuin kohdallaan. Biisit eivät juuri poikkea King Diamondin vakiotyylistä. Syntikat loihtivat kauhunuotteja perinteisten LaRoqcuen kitarariffien päälle, King vetää pääroolia tutulla operettityylillään välillä uskomattoman korkealta ja ajoittain selkäpiitä karmivan matalalta. Jokin olennainen silti puuttuu heti alusta alkaen.

Jos perinteinen King Diamond-levyn hyytävä avausintro alkaa minuutin kohdalla tuntua liian pitkältä, jotain on pielessä. Osaksi syyttävä sormi osuu levyn kulmakiveen eli tarinaan, joka ei yksinkertaisesti ole edellisen levyn – tai Kingin parhaimpien tuotosten – veroinen. Näitä kirottuja pikkutyttöjä on esiintynyt Kingin tarinoissa jo riittävästi aiemmin eivätkä tueksi haetut kelluvat päät ja mustat hahmot riitä kantamaan hommaa loppuun saakka. Kingin levyiltä yleensä aina välittyvä loistava kauhutunnelma jää pinnalliseksi.

Musiikillisesti liikutaan myös liian turvallisella alueella. Tämän kaiken King Diamond on tehnyt jo aiemmin ja selvästi paremmin. Edellisen levyn dramaattisten ja iskevien ”Blood To Walkin” tai ”The Puppet Masterin” veroisia kappaleita ei yksinkertaisesti tältä levyltä löydy. Lisäksi kitaroissa ei ole riittävästi terävyyttä ja viimeisen päälle hiotut melodiakuviot jäävät kuulematta. Tuotannossa ei ole aikaisempien levyjen tapaan potkua vaan soundi on oudon muovinen sekä vaisu, kun Kingin musiikki nimenomaan vaatii rankkuutta ja volyymin nostamista.

Jotkut fanit ovat myös kritisoineet King Diamondin laulua tällä levyllä. Lievää varman päälle ottamista on havaittavissa, mutta ei albumi päämiehen tulkintaan kaadu. Hyvät kappaleet sekä loppuun saakka mietityt ideat ovat yksinkertaisesti jääneet toteutumatta. Lopputuloksena on geneeristä heavy metallia, joka ei King Diamondin tasoiselle artistille voi olla riittävä saavutus.

Väistämättä välityöksi jääneen ”Give Me Your Soul…Pleasen” julkaisusta on kulunut jo lähes 20 vuotta. King on lupaillut uutta albumia ilmestyväksi jo kauan ja ensimmäinen single “The Institute” -tuplalta ilmestyi seitsemän vuotta sitten, Toivon mukaan kirotuilta kukkuloilta saadaan kuultavaksi jälleen ykkösluokan materiaalia.

6+/10

Ville Krannila

1.The Dead
2.Never Ending Hill
3.Is Anybody Here?
4.Black Of Night
5.Mirror Mirror
6.The Cellar
7.Pictures In Red
8.Give Me Your Soul
9.The Floating Head
10.Cold As Ice
11.Shapes Of Black
12.The Girl In The Bloody Dress
13.Moving On

Mainos

Viimeisimmät:

Sudenkehto sukeltaa pimeyden ja rakkauden syövereihin – uusi goottimetalliballadi ”Pisara Meressä”...

Tiedote 1.6.2026 Seinäjokinen goottimetalliyhtye, suomeksi operoiva Sudenkehto on julkaissut uuden singlensä ”Pisara Meressä”. Perjantaina 29. toukokuuta 2026 ilmestynyt kappale on herkkä ja dynaaminen balladi, joka laajentaa yhtyeen...

Seuraa

21,666FanitTykkää
2,794SeuraajatSeuraa
177SeuraajatSeuraa
0TilaajatTilaa