”They will drive you insane, they’ll never leave” – laulaa Marco Hietala 30 vuotta täyttävän ”Stigmata”-albumin väkevässä avauskappaleessa ”Angels Of Pain”. Tarot kuulostaa vihaiselta ja energiseltä, mutta samalla täyttä aggressiota pidätellään. Katkeruus kääntyy sisäänpäin tuhoavaksi voimaksi. Levyn jatkuessa pimeys on ajoittain käsinkosketeltava.
Toisen tulemisensa avaukseksi Tarot oli onnistunut paikotellen erinomaisesti ”To Live Forever” -albumilla ja välissä ainoastaan Japanissa ilmestyneen ”To Live Again” -konserttitaltioinnin jatkoksi puhalsivat tummemmat tuulet. Mitään iloista kasarimetallia ei ollut syytä odottaa, mutta laadukasta materiaalia kyllä.
”Stigmata” on vaikea levy. Toisaalta Marco tarjoilee yhden uransa parhaista vokaalisuorituksista, huutaen ensin kuin demoni ja seuraavassa hetkessä sihistään viiltävän kivun hiljaisessa ammeessa. Koruton ”Sleepless” saa kehuja remasterin saatesanoissa ja tältä osin ansaitusti.
Itse materiaali on valitettavasti raskassoutuista, pääosin hidasta ja ajoittain ylilyövästi progressiivisia kuvioita viljelevää. Bändi tuntuu suorastaan päättäneen jättää melodiat tällä kertaa kotiin ja runnovan läpi jonkinlaista tasaista manausta.
Tuotanto on onnistunut kanavoimaan musiikin tylpän kärjen, mutta samalla Zachary Hietalan hienot kitaravallit on ajoittain lähes kokonaan haudattu koskettimien ja vokaalien alle. Toisaalla kitarasoolo muilta osin vaisussa ”The Teeth” -kappaleessa on erinomainen ja muistuttaa Judas Priestin klassisia hetkiä. ”Race The Light” on jo heikko esitys ja Janne Tolsan koskettimet kuulostavat tässä biisissä nostetun kokonaan toiselta levyltä.
Tämä levy ei tunnu istuvan yhtyeen katalogiin. Tarot ei koskaan ole heijastanut ajankuvaa vaan ollut mieluummin omassa ajassaan ja muotissaan kulkeva ilmiö, kuten monet parhaat metalliyhtyeet. Jonkinlainen prosessi tässä lienee käyty läpi ja puhdistettu sisäisiä tukoksia. Jos astinlauta vapautti ryhmän 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun tasolle, tällä kiekolla on merkityksensä. Kuuntelija saa 30 vuoden jälkeen ja erityisesti bändin muihin edesottamuksiin peilaten hyvin vähän kokonaisuudesta irti.
Tarot promotoi ”Stigmataa” kesällä 1996 Nummirockissa, jolloin yhtye tuli todistettua ensimmäistä kertaa livenä. Show oli jykevä ja myös tämä materiaali pääse paremmin oikeuksiinsa keikkalavalla, jossa tutumpien hittien joukossa biiseillä oli tilaa hengittää. Seuraavalla ”For The Glory Of Nothing” -albumilla Tarot löysi onneksi kultasuonen uudelleen ja tuloksena oli yksi kotimaisen metallin uranuurtajan parhaista taidonnäytteistä.
6½/10
Ville Krannila
1.Angels Of Pain
2.E.T.I.
3.Shades In Glass
4.As One
5.State Of Grace
6.Race The Light
7.Expected To Heal
8.Sleepless
9.The Teeth
10.Stigmata (I Feel For You)
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}