Tampereella vuosittain järjestettävä Speed Metal Party juontaa juurensa aina vuoteen 1988, jolloin ensimmäinen tapahtuma järjestettiin.
Tämä pieni ja underground-henkinen tapahtuma kerää yhteen vanhan liiton speed- ja thrash metal -diggarit. Tällaisia ei Suomessa nykyään runsain mitoin ole, joten Speed Metal Party on ainutlaatuinen tapahtuma. Tänä vuonna Tavara-aseman lauteille nousi kotimaisten yhtyeiden lisäksi kolme ulkomaalaista bändiä.
Illan aloitti Catalepsy. Yhtye on jäänyt vuosikymmenten aikana lähestulkoon unholaan. Sinänsä oli yllätys, että Catalepsy kaivettiin naftaliinista ja kolmikko nousi lavalle. Jäsenet ovat vaikuttaneet myös useissa tunnetummissa kokoonpanoissa vuosien aikana, kuten Limonadi Elohopeassa.
Catalepsy oli hauska tapaus. Yhtyeen materiaali polveili niin perinteisessä hevissä kuin progessa. Kieltämättä nykypäivän korviin kuultuna Catalepsy kuullosti ns. käppäiseltä, mutta täytyy muistaa miltä aikakaudelta bändi on peräisin. Ryhmä itse nautti soittamisesta koko sydämestä. Kaikki yleisöstä eivät arvostaneet Catalepsy omaleimaista musisointia, mutta nämä ovat niitä kuuluisia mielipiteitä.
Belgialainen Objector oli jo tehnyt vaikutuksen vanhan liiton thrash-yleisöön Kouvolan keikalla. Sana kiiri, että tämä yhtye kannattaa tsekata. Objector oli todella kova. Yhtye veti tiukkaa ja raivoisaa thrashia. Nelikko paahtoi menemään täysillä 30 minuutin setin aikana. Nokkamies ei säästellyt, vaan raivosi koko keikan läpi. Jos yhtye tunnettaisiin paremmin, Objector taatusti nähtäisiin eurooppalaisilla metalli- ja rockfestareilla.
Tampereen omat yhtyeet ja tapahtuman niin sanotut housebändit ovat aina Dethrone sekä Prestige, joista Dethrone asteli ensimmäisenä lavalle. Yhtye aloitti old school -maisesti, kun heti kärkeen vedettiin ”Predator” sekä ”Powermad”. Kolmantena tuli uutta materiaalia edustava ”King Of Fail”.
Nelikko oli asetellut uudet ja vanhat biisit lomittain toistensa väliin. Loppupuolella kitaristilaulaja Niko Airaksinen piti pienen puheen, sillä Dethronea oli kohdannut suru-uutinen vuoden alussa, kun alkuperäinen kitaristi Jukka Rajamäki siirtyi rajan tuolle puolen. Kokoonpanosta on nyt menehtynyt puolet miehistöstä.
Tämän myötä Dethrone omisti ”Raise The Dead” -kappaleen edesmenneille jäsenille. Valitettavan poismenon myötä entinen Menticide-basisti Peero Laakanen oli värvätty mukaan ja Kimmo Terästö oli siirtynyt kitaran varteen.
Dethrone oli tiukassa kunnossa, ja vanhat sekä uudet biisit toimivat hyvin livenä. Uusi basisti oli lavalla selvästi sinut materiaalin kanssa. Bändi on vältellyt kakkoslevyn materiaalia kaikki nämä vuodet, mutta voisivat ottaa haasteen vastaan ja hieman retusoida jonkun kyseisen levyn poiminnan vedettäväksi esimerkiksi seuraavassa Speed Metal Partyssa.
Prestige oli jälleen tiukassa tikissä, kuten osasi odottaa. Tiivis keikkailu on ollut selvästi yksi tekijä, joka on tehnyt yhtyeestä toimivan live-nelikon. Rumpali Matti Johanssonin tulitus on sellaista luokkaa, että muu kolmikko saa soittaa nopealla otteella pysyäkseen mukana.
Yhtye uskalsi jopa jättää legendaarisen ”Veijon” soittamatta. Mikäli tämän tempun olisi tehnyt aikoinaan, siitä olisi varmasti tullut värikästä palautetta. Sen sijaan Prestige ei ole unohtanut punkahtavia rypistyksiä, sillä ”Ei Ihraa mun lautaselle” soitettiin sen sijaan. Bändi on livenä melkoinen thrash kone tällä hetkellä. Tässä valossa ei ole mikään yllätys, että ryhmä ravaa alituiseen keikoilla Suomen rajojen ulkopuolella.
Saksalainen Living Death teki nyt toisen paluunsa. Edellinen tapahtui vuonna 2009, mutta tuolloin kyseessä oli vain yksi keikka Keep It True -festivaalilla. Nyt yhtye on jälleen täällä, ja oli hienoa, että yksi Saksan thrashin pioneereista saatiin Speed Metal Partyyn.
Living Death ei nauti samanlaista tunnettavuutta kuin maanmiehensä niin sanotussa Big Fourissa, ja toisaalta monet thrash-fanit eivät edes tunne koko yhtyettä. Mukana ei nykyään ole kuin kaksi alkuperäistä jäsentä. Molemmat 1980-luvun rumpalit ovat jo siirtyneet ajasta ikuisuuteen. Lisäksi Keichin veljeksistä toinen ei enää jatkanut basson soittamista paluukeikan jälkeen. Muuten rytmiryhmä oli nuoremman thrash sukupolven hoidossa.
Vanhat biisit rullasivat hyvin. Oli hienoa kuulla “Manila Terror”, “Screaming From The Chamber” sekä muut Living Deathin klassikot. ”Vengeance Of Hell” -levyn materiaali on perinteisempää, kuten ilmoille saatu ”Night Light”. Tätä biisiä huudatettiin hieman turhaan yleisöllä.
Vokalisti Thorsten Bergmannin ääni ei ole samanlaista takakireää raakkumista kuin 40 vuotta sitten. Sen sijaan Bergmann veti perinteisellä vokaalityylillä. Oli loistavaa, että Living Death buukattiin Speed Metal Partyyn, eikä tämän myötä old school speed/thrash -perinne katkennut.
Illan päätti espanjalainen Angelus Apatrida. Olen nähnyt bändin pari kertaa Euroopan festareilla, ja espanjalainen thrash-nelikko on väkevä tapaus livenä. Yhtye on niittänyt mainetta ympäri Eurooppaa ja on tätä nykyä, yllätys yllätys, Napalm Recordsilla.
Valitettavasti onnistuin tsekkaamaan kokoonpanolta vain pari kappaletta, ennen kuin muut työvelvoitteet pakottivat poistumaan. Angelus Apatrida vaikutti tiukalta ryhmältä, joten yhtyeelle olisi suotavaa saada enemmän menestystä. Bändi on niin levyllä kuin lavalla helvetin kova.
Speed Metal Party oli jälleen onnistunut tapahtuma. Paikalla oli hyvä määrä vanhan liiton thrash porukkaa. Toivottavasti järjestäjät jaksavat järjestää iltaman myös vastaisuudessa.
Raportti ja kuvat: Arto Lehtinen
