Kuuban tasavalta. Tuo Karibianmerellä sijaitseva saarivaltio lienee tunnetuin Fidel Castrosta ja Kuuban ohjuskriisistä. Tavalliselle kaduntallaajalle taitaa Cuba Libre sekä sen alkoholipitoinen pääraakaine, rommi, olla vielä tunnetumpi. Eipä tainnut kenellekään tulla mieleen, että Havanan auringon alla voitaisiin tehdä myös saatanallisia säkeitä vilisevää mustaa metallia.
Kyseisen tien on kuitenkin Conspiratorin luotsaama Skjult valinnut. Tämän yhden miehen projektin musiikissa ei karibialaisia rytmejä kuulla vaan nyt mennään täysin 1990-luvun norjalaisen black metallin oppikirjan mukaan ja haistatetaan paskat omaperäisyydelle. Kyseiselle valinnalle voisi vielä antaa anteeksi jos biiseissä löytyisi riittävästi potkua ja koukkuja. Valitettavasti myös näille on viitattu kintaalla ja levyä vaivaa melkoinen monotonisuus. Näin on myös yksittäisten biisien kohdalla.
Soitannollisesti sekä tuotannollisesti Lucifer Hominum Salvator on kelpo teos. Aivan kärkeen ei ole asiaa, mutta täydeltä kuralta onnistutaan välttymään. Tosin eipä tuo juuri auta jos muutaman kappaleen jälkeen alkaa hamuta skip-nappia.
”Sacred Flames” –kappaletta sekä kelvollista soundipuolta lukuunottamatta kyseessä on mitäänsanomaton ja tylsä levy. Henkilökohtaisesti valitsen koska vaan soittimeeni klassikon ylhäällä mainitulta aikakaudelta tämän sijasta.
5/10
Marko Klingberg
1. Lawless God
2. Under The Serpent’s Banner
3. The Sight
4. The Way Back To The Source (instrumental)
5. The Fall (interlude)
6. A Star Down Below
7. Sacred Flames
8. Lucifer Hominum Salvator (Ritual)
Kipinä raskaampaa musiikkia kohtaan syttyi jo vaahtosammuttimen kokoisena 80-luvulla enon levykokoelmaa selaillessa. Number Of The Beastin kaltaiset kansikuvat iskostuivat lähtemättömästi nuoren miehenalun verkkokalvoille. Siitä asti on metallisempi musiikki ollut iso osa elämää. Ja vaikka olen kaikkiruokainen, on raskaampi ja synkempi ulosanti lähimpänä sydäntä.
 Metalliluolan arvio, Marko Klingberg.){kind=link}