[three_fourth]Morbid Angelin kenties tunnetuin ja myynnillisesti menestynein albumi Covenant julkaistiin vuonna 1993. Suuri death metal pyörremyrsky alkoi laantumaan ja bändejä katosi kartalta yhtä nopeasti kuin olivat sinne ilmestyneetkin. Morbid Angelin kaksi ensimmäistä albumia olivat täyden kympin levyjä ja odotukset olivat jälleen kerran korkealla. Historiaa ei pitäisi liikaa toistaa, mutta jälleen kerran MTV:n Headbangers Ball levitti Covenantin saatanallista sanomaa Rapture-kappaleen muodossa.
Jos Altars Of Madness oli kaaosmainen taideteos, Blessed Are The Sick taas moniulotteinen sekä demonisen ilkeä, niin Covenant on suoraviivaisempi ja helpommin lähestyttävämpi kokonaisuus. Vaikka Morbid Angelille tutut mielipuoliset riffit ja Trey Azagthotin soolot ovat tallella, niin biisirakenteet olivat yksinkertaisempia. Voisi sanoa, että Covenant oli lähempänä suurta yleisöä kuin yksikään muu yhtyeen julkaisu. Tämäkin tuntuu aika oudolta vertaukselta, koska mitään hittikamaa puhumattakaan radiosoitosta ei löydy, vaikka ”God Of Emptiness” olisi voinut kynnyksen ylittääkin.
Levy polkaistaan käyntiin mainiolla ”Rapturella”, jonka pehmeästi etenevä riffikuvio ja David Vincentin sylkemä julistus saavat lisäväriä taidokkaista sooloista. Pete Sandovalia pidetään yhtenä alan parhaimmista rumpaleista eikä syyttä. Tuplabasarit nakuttavat tasaisesti läpi levyn ja blast beatteja hakataan ihan tosissaan. Rummut ovat muutenkin miksattu suhteellisen korkealle ja jokainen isku löytää varmasti perille. Levyn alku onkin täyttä murhaa kun ”Pain Divinen” suoraviivainen tulitus saa jatkoa raskaastikin laahustavasta ”World of Shitistä”. Yhtään heikommaksi eivät jää kappaleet ”Vengeance is Mine” tai ”The Lion`s Den”, jotka molemmat tarjoilevat levyn parhaimpia hetkiä groovavine riffeineen.
Albumin loppupuoli jatkaa vahvaa linjaa ja esille nousee levyltä selvästi poikkeava ”Angel Of Disease”, joka on alkujaan tehty jo vuonna 1986 Abominatios Of Desolationille. Vaikka kuinka hyvästä kappaleesta onkin kysymys, niin sen primitiivinen luonne ei täysin istu Covenantin linjaan. ”God Of Emptiness” on oikealla paikallaan levyn viimeisenä kappaleena. David Vincentin karisma korostuu entisestään tunteisiinkin vetoavien julistusten aikana. Puhtaat lauluosuudet yhdistettyinä painaviin hidastempoisiin riffeihin on toimiva yhdistelmä, joiden hyväksikäyttöä olisi toivonut yhtyeeltä lisää.
Covenant kuvastaa hienosti death metallin ja Morbid Angelin kultaista aikakautta, jonne on aina hieno palata. Vaikka Covenant ei yhtyeen paras julkaisu olekaan, niin erittäin laadukas levy on silti kyseessä. Tyylikäs kansikuva kruunaa kokonaisuuden, joka viimeistään nosti Morbid Angelin suurimpien joukkoon.
9+ / 10
Juha Karvonen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
1.Rapture – 4.18
2. Pain Divine – 3.58
3. World of Shit (The Promised Land) – 3.20
4. Vengeance Is Mine – 3.15
5. The Lion’s Den – 4.45
6. Blood on My Hands – 3.43
7. Angel of Disease – 6.15
8. Sworn to the Black – 4.01
9. Nar Mattaru – 2.06
10. God of Emptiness – 5.27[/one_fourth_last]
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
