Manowar – Magic Circle Festival Helsinki 26.7.2014

MAINOS:



[three_fourth]

manowarlive

Metallin kuninkaat ovat järjestäneet Magic Circle Festareitaan ympäri maailmaa jo useiden vuosien ajan. Nyt oli pitkän odotuksen jälkeen Suomen ja Suvilahden vuoro. Esiintyjälista on joskus ollut vaikuttava, ja Manowar on vetänyt kahden illan setit soittaen useiden tuntien kestoisia erikoiskeikkoja. Nyt muutamalla aiempaan verrattuna tuntemattomammalla lämppärillä pärjättiin ja Manowar itse tarjoili normaalin puolitoistatuntisen keikan.

Perjantaina oli aloiteltu etkojen merkeissä soundcheckillä ja ilmeisesti jonkinlaista kisailuja sekä vipuiluja oli halukkaille ollut alueella tarjolla. Itseäni tällaiset eivät yleensä hirveästi sytytä vaan keskitytään siihen olennaiseen eli lauantain musiikkitarjontaan.

Brittiläinen Hostile avasi illan klo 16 jälkeen tiukalla Pantera-pohjaiseen groovaavaan metalliin pohjaavalla esityksellä. Vähälukuinen yleisö oli mukana kohtalaisesti, mutta suurimmat suosionosoitukset säästettiin loppuun kun bändi vetäisi kaksi Judas Priest-coveria ”Painkiller” sekä ”Breaking The Law” peräjälkeen. Hollantilainen ja itselleni aiemmin täysin tuntematon Imperia tarjoili perusmukavaa orkesteripainotteista power metallia suomalaisen naislaulajan tuuratessa sairastunutta keulanaista. Kolmantena lämppärinä toiminut Teräsbetoni on yksi maamme suosituimmista hevibändeistä ja keräsikin yleisöä etualalle jo merkittävän määrän. Välillä tuntui kuin olisi kuunnellut Manowar-tribuuttiyhtyettä, mutta tunteen palon puolesta oikeassa paikassa oltiin.

Sen jälkeen olikin illan päätähtien vuoro eli kehiin Manowar. Yleisöä oli tässä vaiheessa jo erittäin hyvin paikalla. Metallin kuninkaat olen itse nähnyt viimeksi 1990-luvulla eikä meno oli juuri muuttunut noista päivistä. Menehtyneen Scott Columbuksen tilalle rumpuihin on palannut yhtyeen alkuperäinen kannuttaja Donnie Hamzik, ja muutamia uusiakin levyjä on julkaistu. Nyt käsillä olevan kiertueen tarkoituksena oli promotoida vuonna 1988 alun perin julkaistua ”Kings Of Metal”- albumia. Levy on nauhoitettu uusiksi ja julkaistu erinäköisiä bonuksia sisältävänä tupla-Cd:nä. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta sillä bändin debyytti ”Battle Hymns” tehtiin myös uusiksi joitakin vuosia sitten.

Siitä miksi näitä uudelleen levytyksiä pitää tehdä, voidaan olla monta mieltä. Ehkä äänimaailmaa saadaan nykypäivän tekniikalla voimakkaammaksi, mutta parannetaanko alkuperäisen tuotoksen tunnelmaa, on se olennainen kysymys. Luonnollisesti levy soitettiin kokonaan läpi. Ainoastaan ”The Crown And The Ring” oli tutusti taustanauhaesitys keikan lopuksi. Muuten yllätyksiä setissä ei ollut, tutut avauskappaleet ja tuttu lopetus. ”The Dawn Of Battle” oli mieluinen yllätys, harvemmin kuultu biisi on yksi suosikeistani. Manowarilla on runsaasti kappaleita, jotka kyllä toimivat livetilanteessa ja nämä poiminnat upposivat yleisöön hyvin.

Bändi soitti sinänsä tiukasti, mutta hieman settiä häiritsivät väleihin screeneiltä pyörineet ”Kings Of Metal” muisteluvideot, ”Warrior’s Payer” koko usean minuutin kestossaan taustanauhalta myös hiukan latisti tunnelmaa setin keskellä. Lisäksi Joey DeMayon bassosooloilu ja 10 minuutin palopuheet encoreissa olisi voitu korvata esim. 2-3 extrabiisillä. Toisaalta muistan DeMayon aiemmilla keikoilla tarinoineen huomattavasti enemmänkin. Eric Adamsin ääntä on pakko ihailla, 60-vuotias kaveri vetää yhä todella vakuuttavasti. Laulu lähti tunteella ja voimakkaasti. Keikan aikana olleet useat tauot toki antavat mahdollisuuden säästellä ääntä kun ei koko ajan tarvitse kiskoa kurkku auki.

Soundit eivät olleet lavan sivusuuntaan aivan optimaaliset, ja erityisesti Karl Loganin kitarakuritus särki välillä korvaan aika pahasti. Kuuleman mukaan miksauspöydän luona soundit olisivat olleet hieman paremmat. Desibelirajat saatettiin ylittää, sen verran kovempaa Manowar soitti verrattuna aiempiin yhtyeisiin, mutta ei tuo nyt bändille ominaiseen tapaan rintalastassa tuntunut. Kokonaisuutena aivan kovimpiin keikkakokemuksiin tämä ei mene, sillä koko tapahtumalla olisi aiempiin vuosiin verrattuna ollut potentiaalia vähän parempaan. Joillekin ”Kings Of Metalin” kuuleminen oli varmasti unelmien täyttymys ja vaikka hienosta albumista on kyse, henkilökohtaisesti olisin ottanut muutaman kappaleen tilalle vetoja esimerkiksi ”Louder Than Hell” ja ”Triumph Of Steel” – albumeilta, jotka nyt ohitettiin kokonaan. Joka tapauksessa taattuun tyyliinsä Manowar tarjoili yleisölle sankarimetallia ja viihdykettä kauniissa ja kuumassa kesäillassa.

Ville Krannila[/three_fourth] [one_fourth_last]

Setti:

Manowar
Blood Of My Enemies
Sign Of The Hammer
The Lord Of Steel
The Dawn Of Battle
The Warrior’s Prayer
Blood Of The Kings
Kingdom Come
Heart Of Steel
Bass Solo
Sting Of The Bumblebee
Wheels Of Fire
Hail And Kill
Kings Of Metal
Warriors Of The World United
Black Wind, Fire And Steel[/one_fourth_last]

Profiili | + artikkelit

Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.