[three_fourth]Mad Hatter’s Denin toinen täysipitkä studioalbumi Excelsior julkaistiin huhtikuun alussa. Vahvoihin melodisen metallin perustuksiin on lisätty vaikutteita power metallista, sinfonisesta metallista sekä progressiivisesta metallista. Toiselle levylle tapahtuneista miehistövaihdoksista ehkä merkittävimpänä tuotannossa kuuluu Taage Laihon lähtö takaisin Kilven keulaan. Laihon työn jatkajaksi ja basson varteen on tullut Jarno Vitri. Täytyy myöntää, että solistin vaihdos huoletti aavistuksen verran ennen uuden materiaalin kuulemista, mutta Vitrin ääni soi kauniisti ja melodisesti, hyvin yhtyeen tuotantoon sopien. Vitrin äänessä ei löydy Laihon ajoittaista säröä, mutta toisaalta sitä ei käytännössä kuunnellessa jää ollenkaan kaipaamaan.
Tuore taltiointi jatkaa samalla fantasiateemalla kuin 2013 julkaistu debyyttilevy Welcome To The Den:kin, mutta nyt lyriikoissa on siirrytty ehkä Mad Hatterin omista synkeistä pohdinnoista seuraamaan myös toisen henkilön, mahdollisesti tarinan uuden sankarin vaiheita kuolemaan ja tuonpuoleisiin aatoksiin. Sanoituksissa on kuultavissa useamman kirjoittajan kynänjälki. Myös Kilpeen palanneen Laihon sanoituksilla on yhä osuutensa. Ehkä tästäkin kirjoittajien runsaudesta johtuen levyllä ei ole varsinaisesti seurattavaa juonta, vaikka teema mahdollistaa hyvällä mielikuvituksella varustetulle henkilölle villit visiot goottilaisesta kauhufantasiatarinasta.
Levy alkaa lyhyen instrumentali-intron jälkeen hyvällä sykkeellä “Break the Chains (Into the Black)” -biisillä. Kappaleella on ihan riittävästi mittaa ja siihen mahtuu jytinän lisäksi hitaampaakin osiota. Levyn alku pitää kuulijan hyvin otteessaan. Varsinkin henkilökohtaisesti pidän kolmantena sinkkuna julkaistusta “Birds Of Preysta”, joka sisältää hauskana yksityiskohtana muunmuassa kauhukarnevaalia muistuttavan kosketinpätkän. Powermetallin balladipuolelle kallistuva kaunis “Guardian Angel” tarjoaa ensimmäisen varsinaisen suvantovaiheen levyllä. Laulussa käytetään myös matalampia sävyjä kirkkaan heavy-laulannan lisäksi. Piano tuo biisiin klassista balladin tuntua, mutta kappale kerää myös energiaa nousten lennokkaaseen menoon kuten kunnon eeppisen metalliballadin kuuluukin. Loppupuolella kuullaan myös oikea tilulilu-kitarasoolo. Tarttuvuudessaan hittibiisin makuinen “Hero’s End (At the Silver Gates)” toimii tavallaan vedenjakajana levyllä. Sen jälkeen tulevat biisit ovat yhä hyvin taidokkaita, mutta eivät samalla tavalla tarttuvia kuin alkupään kappaleet. Väliin mahtuvan pienen instrumentaalin “Ascensionin” jälkeen sanoitusten tarinassa siirrytään enemmän tuonpuoleiseen pohdintaan ja levyn päättävässä “Not Of This Worldissa” jo ehkä siitäkin eteenpäin.
Suosittelen Mad Hatter’s Denin Excelsioria kaikille varsinkin fantasiaan kallellaan oleville metallifaneille. Melodisen metallin ystävälle tämä on ehdottomasti kannattava tuttavuus. Muusikko saa varmasti levystä musiikillisesti vielä enemmänkin sävyjä irti. Levy kestää hyvin useamman kuuntelun ja oikeastaan paranee vain kuuntelemalla. Sanoitukset kannattaa myös lukaista, koska se avaa levystä ihan oman tasonsa.
8/10
Raisa Krogerus
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
Eye of the Storm 0.36
Break the Chains (Into the Black) 6.42
Birds Of Prey 5.46
Masters Of Hate 5.24
Trail Of Fears 4.54
Through the Unknown 4.46
Guardian Angel 5.05
Hero’s End (At the Silver Gates) 5.50
The Ascension 1.06
The Aftermath 5.17
Not Of This World 7.51
[/one_fourth_last]
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
 - levyarvio. Metalliluola, Raisa Krogerus.){kind=link}