Swallow The Sunissa rumpuja paukuttava Juuso Raatikainen julkaisi viime vuonna Hedonihil-nimen alla hyvin rullaavan albumillisen ehtaa, anteeksi pyytelemätöntä ja ihmisvihaa uhkuvaa death metallia. Ja koska luovuuden virtaa ei käy estäminen, on edellä mainitun herrasmiehen mielen sopukoista manifestoitunut uutta materiaalia.
”Endless Forms Most Gruesome” vie kuulijan pois kuolon ihmeellisestä maailmasta ja esittelee sludgen, doomin sekä groove metallin parissa viihtyvän yhtyeen. Tai, yhtyeestä on ehkä sanan varsinaisessa merkityksessä turha puhua, sillä herra Raatikaisen lisäksi levyllä kuullaan Manne Ikosta, jonka vastuualueeseen kuuluvat ainoastaan vokaaliosuudet.
Ja kun on kyse ammattimaisista muusikoista voi olla varma, että soitto kulkee ja oraalinen ulosanti on parasta A-luokkaa. Erityisesti kitarasoundia voisi kehua loputtomiin. Harmi että biisit itsessään soivat sieluttomina. Tuntuu kuin maestro itse tällä kertaa on vain halunnut purkaa sieluaan ulkomaailmalle. Terapeuttista varmasti, mutta ei valitettavasti tällä kertaa tarjoa kuulijalle kovin antoisaa kokemusta.
”Endless Forms Most Gruesome” kuuluu kategoriaan levyjä joista haluaisi pitää, mutta se ei vain sisällä tarpeeksi koukkuja pitääkseen mielenkiinnon yllä. Genren fanit luultavasti ottavat albumin omakseen, satunnaista kuulijaa alkaa mitä ilmeisimmin kyllästyttää alta aikayksikön.
6-/10
Marko Klingberg
1. Black Hole
2. The Watchers
3. A Thousand Years In Hell
4. Death Wish
5. Goat
6. Viral Bloodlust
7. Incinerate Me
8. The Usual Catastrophe
9. Free Fall From Womb To Grave
Kipinä raskaampaa musiikkia kohtaan syttyi jo vaahtosammuttimen kokoisena 80-luvulla enon levykokoelmaa selaillessa. Number Of The Beastin kaltaiset kansikuvat iskostuivat lähtemättömästi nuoren miehenalun verkkokalvoille. Siitä asti on metallisempi musiikki ollut iso osa elämää. Ja vaikka olen kaikkiruokainen, on raskaampi ja synkempi ulosanti lähimpänä sydäntä.
 Metalliluolan arvio, Marko Klingberg.){kind=link}