Totta puhuakseni en ollut kuullut Clamosumista saati kuullut nuottiakaan kyseisen yhtyeen musiikkia ennen käsillä olevaa julkaisua. Ennen ”Lux Omnipotensia” päätin kuitenkin lykätä soittimeen herrojen edellisen, pari vuotta sitten ilmestyneen demon. Kaksi biisiä tiukkaa mustaa metallia Behemoth/Belphegor vivahteilla vakuutti.
Tästä innostuneena vaihdoin mitä pikimmiten levyä. Valitettavasti ensi kosketuksen jälkeen päällimmäinen tunne oli pettymys ja ihmettelin, mitä helvettiä oli tapahtunut? Oliko kyseessä varmasti sama bändi? Pienen tarkistuksen jälkeen ja pään raapimisen jälkeen oli pakko harmillisesti todeta että kyllä oli. Niin miksauksessa, sävellyksessä kuin osittain soitossa oli otettu takapakkia.
En ole henkilö joka antaa helposti periksi joten tästä sisuuntuneena pistin levyn pyörimään uudestaan ja uudestaan. Tässä tapauksessa peräänantamattomuus tuotti ainakin osittain tulosta sillä varsinkin sävellysten osalta ”Lux Omnipotens” nousi lähes edellisen julkaisun rinnalle. Soundeiltaan ei niinkään. EP kuulostaa nimittäin melko ohuelta eikä ainakaan allekirjoittaneen korvakäytäviä juurikaan hivellyt. Tämäkin menee tietysti mielipiteiden puolelle sillä joku saattaa tästäkin saada jonkin asteiset kiksit. Toinen asia joka häiritsee on Juho Jiin rympytyöskentely. Muuten melko mallikas suoritus kaatui blast-biitteihin, mies ei nimittäin millään meinannut pysyä vauhdissa mukana.
Ilkeältä kuulostava kitarointi, synkkyyttä uhkuvat sävellykset sekä laulaja Tarmon väkevä ulosanti nostavat ”Lux Omnipotensin” plussan puolelle. Parannettavaa kuitenkin löytyy jonkin verran mikäli herrat mielivät kärkikahinoihin mukaan.
3/5
Marko Klingberg
1. Lux Omnipotens
2. Messias
3. Orjuutetun Huuto
4. Demoninen
Kipinä raskaampaa musiikkia kohtaan syttyi jo vaahtosammuttimen kokoisena 80-luvulla enon levykokoelmaa selaillessa. Number Of The Beastin kaltaiset kansikuvat iskostuivat lähtemättömästi nuoren miehenalun verkkokalvoille. Siitä asti on metallisempi musiikki ollut iso osa elämää. Ja vaikka olen kaikkiruokainen, on raskaampi ja synkempi ulosanti lähimpänä sydäntä.
 Metalliluolan arvio, Marko Klingberg){kind=link}