Amaranthe – Manifest (2020)

Ruotsalais-tanskalainen power metallia pop-vivahteilla esittävä Amaranthe on julkaissut kuudennen studioalbuminsa. Uusin levy kantaa nimeä ”Manifest”. Amaranthen julkaisutahti on vakiintunut uuden pitkäsoiton tullessa markkinoille suunnilleen kahden vuoden välein. Tällä kertaa tahdin ylläpitämistä voi pitää hyvänä saavutuksena, kun koko musiikkimaailma on kärsinyt koronapandemiasta kovalla kädellä.

Levyn teko alkoi kunnolla Sabatonin kanssa tehdyn kiertueen päätyttyä helmikuun puolivälissä 2020. Albumin äänitykset tehtiin pääasiassa Tanskassa tutun miehen, tuottaja Jacob Hansenin avustamana. Hansen on tuottanut kaikki Amaranthen aiemmat levyt. Ajoitus levyn tekoon oli lähes täydellinen, vaikka sitä ei tuolloin osattu aavistaakaan. Kitaristi Olof Mörck kertoo Metalliluolan haastattelussa, että kaksi päivää ennen kun yhtyeen oli tarkoitus lähteä Tanskaan äänittämään albumia, tuli tieto, että maan rajoja ollaan sulkemassa koronatilanteen vuoksi jo seuraavana päivänä. Bändin piti tehdä nopea päätös, vieläkö aikovat lähteä maahan sulkutilanteesta huolimatta. Koska tiedossa oli jo tuossa vaiheessa, että ihmisiä tullaan mitä luultavimmin asettamaan kotikaranteeniin, yhtye päätti ottaa tilanteesta kaiken hyödyn irti ja käyttää karanteeniajan albumin tekemiseen.

Yksi erikoinen haaste tuli kuitenkin vastaan siinä, että basisti Johan Andreassen asuu Suomessa ja matkustaminen Tanskaan koettiin liian hankalaksi sekä kalliiksi, joten hän teki levyn osuutensa Helsingissä erossa muusta bändistä. Johanin apuna toimi tuottaja Joonas Parkkonen ja Andreassen kertoo Metalliluolan haastattelussa, että hän oli todella tyytyväinen lopputulokseen. Ainoa negatiivinen puoli oli se, että Johan koki olleensa hieman ulkopuolinen albumin teossa, mikä on tietenkin täysin ymmärrettävää, kun muu kokoonpano levytti osuutensa samassa paikassa.

Amaranthen edellinen albumi ”Helix” (2018) oli selkeä parannus sitä edeltäneeseen ”Maximalismiin”. Nyt on todella mielenkiintoista selvittää, onko sama suunta pystytty ylläpitämään ja onko käsillä jopa bändin paras albumi? Yksi uusi elementti on mukana, sillä ensimmäistä kertaa Amaranthen albumilla kuullaan vierailevia muusikkoja ja laulajia.

Kuva: Peter Saari

Levyn starttaava ”Fearless” heittää kuulijan saman tien taaksepäin syvälle penkkiin energiallaan. Henrik Englund Wilhelmssonin (vai onko nimi nykyään taitelijamuodossa GG6..?) örinät tuntuvat siltä kuin kauan pimeässä häkissä pidetty peto olisi vapautettu ja sillä on nälkä. Sama koskee oikeastaan koko bändiä, ja erityisesti puhtaat miesvokaalit hoitavaa Nils Molinia. Tämä biisi on Amaranthea parhaimmillaan!

Kakkosbiisissä kierroksia pudotetaan reilusti edellisestä. Teemana on asioiden muuttaminen paremmaksi yhteiskunnassa, kuten nimi ”Make It Better” kertoo. Sopii nykypäivän maailmantilanteeseen oikein hyvin. Olof Mörck totesi, että kappaleeseen on haettu hiukan elokuvamusiikkimaista virettä.

”Scream My Name” on hyvä raita, mutta ei erotu joukosta oikeastaan millään. Niin sanottua peruskauraa Amaranthelta. Samaan kategoriaan menevät myös ”The Game” sekä ”Die And Wake Up”. Nämä ovat laadukkaita vetoja, mutta eivät nouse erityisesti esiin muiden levyn mestariteosten rinnalta.

”Viral” on yksi etukäteen julkaisuista singleistä ja olen pitänyt siitä ensikuulemasta lähtien, mutta biisi paranee aina vaan mitä enemmän sitä kuuntelee. Ei tarvitse yhtään miettiä, miksi juuri tämä valittiin yhdeksi singleksi levyltä ja kyseessä on takuuvarma hitti. Soundi on koko kappaleen ajan hyvin mukaansatempaava ja rytmi pistää jalan väkisin tamppaamaan lattiaa.

Musiikkivideon ensiesitys oli juhannuksen jälkeen ja se on kerännyt jo yli miljoona katselukertaa. Videolla liikutaan koronan sulkemassa maailmassa, missä keikat sekä kiertueet on peruttu ja ihmiset joutuvat sosiaalisesti eristäytymään muista. Tämä turhauttaa ja ahdistaa bändin jäseniä sekä faneja. Lopulta yhtye sanoo periaatteessa “vitut” ja päättää lähteä soittamaan yhdessä. Tässä on selkeä viesti faneille, myös yhtye haluaa päästä mahdollisimman pian takaisin esiintymään. Jo nyt voi todeta täydellä varmuudella, kun livekeikat taas pääsevät jatkumaan, tämä biisi tullaan kuulemaan joka setissä.

Kuva: Raisa Krogerus

Amaranthen selkein ja näkyvin vahvuus on edelleen kolmen eri tyylisen laulajan saumaton yhteistyö kappaleiden sisällä. Tästä malliesimerkkinä käy ”Adrenaline”, missä jokainen laulutyyli saa oman kohtansa sovituksessa, mutta osuudet nivoutuvat yhteen erittäin laadukkaasti. Biisi nousi omien suosikkien joukkoon, mutta ei välttämättä tee samaa suuren yleisön osalta. Pienet yksityiskohdat ovat tässä tapauksessa avainasemassa, nouseeko veto yleisesti hitiksi vai jääkö suurimman osan mielestä ns. perustasolle. Erityismaininnat tästä biisistä annan Molinille ja Mörckille. Molinin laulukyky tai ainakin sen hyödyntäminen tuntuu ottaneen seuraavan stepin sävellyksestä toiseen ja Mörckin kitaratyöskentely sekä myös kosketinsoitto tuntuvat löytävän aina uusia huippuja.

Itselleni ennakkoon odotetuin yhteistyöbiisi on ”Strong”, joka julkaistiin myös singlenä. Kuuntelen paljon Battle Beastia ja Noora Louhimo on todella suuressa roolissa yhtyeen menestyksessä. Nooran esiintyminen Amaranthen biisissä ei voi olla mitään muuta kuin timanttia! Vai voiko? Ensikuuntelemalla en meinannut edes huomata, missä kohdassa Noora alkoi laulaa, enkä tiedä oliko tämä hyvä vai huono asia. Olen lukenut jonkin verran nettikommentteja biisistä ja moni on odottanut vielä rouheampaa otetta varsinkin Nooran osuuksiin. Itse olen kahden vaiheilla.

kuvakaappaus

”Strong” on kyllä loistava biisi ja se tulee pysymään omalla soittolistalla vielä pitkään, mutta olisiko siitä voitu tehdä vielä parempi? Mörck totesi tästä biisistä: kun normaalisti Amaranthen lauluissa kontrasti luodaan poikien ja Elize Rydin välille, nyt sama pystyttiin luomaan kahden naisen välille Nooran erilaisen tyylin ansiosta. Mutta onko sitä tarpeeksi? Sanoitukset ovat vahvat ja kun kaksi erittäin karismaattista naisvokalistia alkaa tuottaa niitä lauluksi, lopputulos on sanan mukaisesti voimakas.

Jo perinteeksi on muodostunut, että Amaranthen albumeilla on ainakin yksi vauhdikasta ja energistä menoa tasapainottava raita. Tällä kertaa balladi kantaa nimeä ”Crystalline”. Mukana vierailevina esiintyjinä ovat Apocalyptican Perttu Kivilaakso sekä Dragonlandin Elias Holmlid. Nimekkäistä vieraista huolimatta tämän biisin tähdeksi nousee aivan uskomattomaan suoritukseen yltävä Molin, jonka laulu saavuttaa uusia tasoja miehen normaalia lauluääntä korkeammalla alueella. Vieraiden mukanaolo toki tuottaa uudenlaista soundia ja tämä osoittaa Amaranthen löytävän uusia elementtejä sävellyksiinsä. ”Crystalline” tulee olemaan upeaa kuultavaa livenä, mielellään sisätiloissa pimeässä, niin että kappaleen mahtava tunnelma tulee kaikkein parhaiten esiin.

Balladin jälkeen tärähtää taas. Hiljattain singlenä julkaistu ”Archangel” on erittäin nopeatempoinen ja hiukan oopperamaisuutta kosketteleva tamppaus. En pidä tätä suuntausta lainkaan huonona, ripaus Nightwishia sopii kyllä myös Amaranthen biiseihin oikein mainiosti Wilhelmssonin voimakkaalla örinälaululla koristettuna. Biisin musavideolla nähdään runsas kattaus sarvia, pyroja, tuimia ilmeitä sekä upeita asuja. Voiko tästä olla tykkäämättä?

kuvakaappaus

Heittämällä albumin aggressiivisin ja raskain biisi on ”BOOM!1”, missä vierailevana tähtenä on mukana Butcher Babiesin Heidi Shepherd, jonka osuus kappaleessa jää pieneksi. Pääroolissa on GG6 (Wilhelmsson), jonka ajoittain jopa hiukan räppiä lähentelevät nopeat ja uskomattoman pitkät örinäosuudet saavat kuulijan haukkomaan henkeään. ”BOOM!1” on eräänlainen jatkumo ”Helix”-albumilla kuultuun ”GG6”-biisiin, eli jos pidit siitä, tykkäät varmasti myös tästä.

Päätösraita ”Do Or Die” on julkaistu jo singlenä ja videona, mutta albumilla kuullaan myös kappaleen toinen “poikien versio”. Singlenä ja videona julkaisussa “tyttöjen versiossa” lauluosuudet hoitavat Elize sekä Arch Enemysta parhaiten tunnettu Angela Gossow. Mukana molemmissa tulkinnoissa on myös Nevermoresta sekä Arch Enemysta tunnettu kitaristi Jeff Loomis. Biisin syntytarina selviää Metalliluolan haastattelussa, mutta lyhykäisyydessään Gossow otti yhteyttä Amarantheen ja kysyi, tehtäisiinkö yhdessä biisi, hänellä olisi jo lyriikoita ja visuaalisia ideoita mielessä? Sattumalta Amaranthella taas oli valmis kappalerunko, jonka alkuriffi voisi olla juuri Arch Enemyn materiaalia. Lopulta biisistä päädyttiin tekemään kaksi täysin erillistä versiota, jotka tosin kuulostavat pitkälti identtisiltä.

Kappaleen apokalyptinen teema on synkempi, kuin Amaranthen biiseissä on totuttu kuulemaan, mutta miellyttää allekirjoittanutta sekä varmasti myös muita, jotka nauttivat erityisesti Amaranthen raskaimmista biiseistä. Gossown ja Rydin versiossa on loistava kontrasti lauluosuuksien välillä. Poikien versiossa kontrasti ei luonnollisesti ole aivan yhtä suuri, mikä saa kappaleen kuulostamaan vielä hiukan aggressiivisemmalta. On hyvin vaikeaa, oikeastaan mahdotonta sanoa kumpi versio on parempi, sen päätelmän tehköön jokainen kuulija itse. Molemmat versiot ovat loistavia ja Loomisin kitaraosuudet ovat kuin kirsikka kakun päällä. Pienen miinuksen voi antaa siitä, että olisi ollut mahtavaa kuulla jonkinlainen örinäbattle Angelan ja Henrikin välillä.

Albumin bonusbiiseinä kuullaan vielä Sabaton-cover ”82nd All The Way”, ”Do or Die” (”tyttöjen versio”), ”Adrenaline” akustisena sekä ”Crystalline” orkestraalisena.

Kuva: Peter Saari

”Manifest” on erittäin hyvä albumi, miltei täyden kympin suoritus. Muutamat “täytebiisit” alentavat arvosanaa hiukan, mutta koska nekin ovat hyviä, negatiivinen vaikutus lopputulokseen ei ole suuri. Vierailevat artistit on upotettu Amaranthen maailmaan todella hyvin, ja vaikka he tuovat mukanaan oman mausteen, se ei ole niin voimakas, että soppa muuttuisi liikaa. Uskon, että vierailevia artisteja tullaan kuulemaan Amaranthen levyillä myös jatkossa. Yhteisbiisi esimerkiksi Tomi Joutsenen tai Anders Fridénin kanssa voisi toimia hyvin.

Mitään pakottavaa tarvetta vieraileviin tähtiin ei ole, Amaranthe on onnistunut pitämään tuotantonsa tuoreena ja samalla säilyttämään oman identiteettinsä sekä soundinsa. Bändin jäsenet kehittyvät edelleen ja löytävät uusia tapoja ilmaista itseään levyillä. Erityisesti Nils Molinin panos tällä albumilla yllätti minut positiivisesti. Käsillä on vähintään yksi yhtyeen parhaista levyistä, ellei jopa paras. Nyt ei puutu mitään muuta kuin, että tämä koronasonta saadaan pois päiväjärjestyksestä ja pääsemme kuulemaan uudet biisit livenä!

9½/10

Marko Leppinen

1. Fearless
2. Make It Better
3. Scream My Name
4. Viral
5. Adrenaline
6. Strong (feat. Noora Louhimo)
7. The Game
8. Crystalline
9. Archangel
10. BOOM!1
11. Wake Up And Die
12. Do Or Die

Bonus Tracks:
13. 82nd All The Way
14. Do Or Die (feat. Angela Gossow)
15. Adrenalina (Acoustic)
16. Crystalline (Orchestral)

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here