Tanner tömisee. Ilma on sakeana savusta sekä ruudinkatkusta. Panssarikolonna vyöryy eteenpäin armoa antamatta. Napalmia sataa avuttoman vihollisen niskaan. Sodasta sanan varsinaisessa merkityksessä ei ole tällä kertaa kyse vaan Vaderin uudesta albumista, “The Empire”.
Häpeäkseni minun on pakko tunnustaa olevani myöhäisherännäinen Vaderin suhteen, joten uudemmat tuotokset ovat itselleni vanhempia levyjä tutumpia. Varsinkin “Welcome To The Morbid Reich” (2012), joka pyöri soittimessa tiuhaan. Samaa ei voi sanoa parin vuoden takaisesta “Tibi Et Ignistä”. Levyllä oli hetkensä, mutta epätasaisuus rikkoi kokonaisuuden pahasti. Valitettavasti “The Empire” putoaa osittain samaan kuoppaan. Hienoinen epätasaisuus vaivaa edelleen. Kokoonpanomuutoksia ei voi tällä kertaa syyttää koska miehistö on sama kuin edellisellä levyllä.
Usean kuuntelukerran jälkeen on vieläkin sellainen olo, että tämä panssarivaunu käy notkahdellen ja vain muutamalla sylinterillä. Musiikillisesti ei tarjota mitään uutta vaan edellisistä levyistä tuttu kuolometalli hienoisilla thrash-vaikutteilla on homman nimi. Faneille tämä on tuttua kauraa. Muille on tarjolla hyvin soitettua perus death metallia.
Huippuhetket koetaan levyn puolivälissä “Prayer To The God Of War” sekä “Iron Reign” – kappaleiden muodossa. Thrashin puolelle kallistuvat biisit vievät mennessään ja pistävät jalan vipattamaan tosissaan. Hölmösti nimetty “The Army-Geddon” vie kirkkaasti parhaan raidan tittelin. Pääosin keskitempoisesti jyräävä teos pistääkin miettimään miksei tämän biisin dynamiikkaa ole saatu tartutettua muihin levyn kappaleisiin? Kunnia-maininta on vielä annettava “No Gravityn” lopun riffittelylle sekä laulaja/kitaristi Piotr “Peter” Wiwczarekille, jonka omaperäistä ärjyntää on aina mukava kuunnella.
Vader vuonna 2016 on soitannollisesti murskaavassa kunnossa. Harmi vain, että musiikillisesta puolesta ei voi sanoa samaa materiaalin tasapaksuudesta johtuen. Huonoa tästä levystä ei tosin millään muotoa saa ja bändi jättääkin taakseen suurimman osan uusista ja vanhoista yrittäjistä. Yhtye osaa tehdä todella hyviä biisejä joten toivotaan että se täyskymppi tekee vielä tuloaan.
8/10
Marko Klingberg
1. Angels Of Steel
2. Tempest
3. Prayer To The God Of War
4. Iron Reign
5. No Gravity
6. Genocidius
7. The Army-Geddon
8. Feel My Pain
9. Parabellum
10. Send Me Back To Hell
Kipinä raskaampaa musiikkia kohtaan syttyi jo vaahtosammuttimen kokoisena 80-luvulla enon levykokoelmaa selaillessa. Number Of The Beastin kaltaiset kansikuvat iskostuivat lähtemättömästi nuoren miehenalun verkkokalvoille. Siitä asti on metallisempi musiikki ollut iso osa elämää. Ja vaikka olen kaikkiruokainen, on raskaampi ja synkempi ulosanti lähimpänä sydäntä.
 Metalliluolan arvio, Marko Klingberg.){kind=link}