Lokakuun puolessa välissä Helsingin Bar Bäkkäri tarjoili kuolometallin ystävälle monipuolisen kattauksen. Ohjelmiston melankolisesta pakanakuolosta teknisesti taidokkaan death metallin kautta eeppiseen samuraimetalliin lupaili lauantai-illalle varsin mukavaa täyslaidallista.
Sopivaan aikaan ja paikkaan sijoittuvaa Whisperedin esiintymistä on tullut odotettua sitten yhtyeen tuoreimman julkaisun “Metsutan – Songs Of The Void”:in ilmestymisen. Myös Vorna on ollut toivelistalla jo pidempään ja uuden biisin “Aalloista” julkaisu vain kasvatti odotuksia. Mukana illanvietossa tamperelaisbändien kera kuultiin myös itselle tähän mennessä vieraammaksi jäänyttä melodisen death metallin jyrää The Hypothesista.
Vornan aloittaessa Bar Bäkkärin tiloissa olisi vielä ollut tilaa vielä muutamalle tukanheiluttajalle. Väkeä riitti permannon katteeksi, vaikka seassa mahtui vielä sekä hengittämään, että liikkumaan. Lavan eteen kerääntynyt yleisö osallistui menoon erittäin kiitettävästi. Musiikki oli voinut soida hippusen kirkkaammin, nyt kokonaisuus jäi jonkin verran puuroiseksi. Vesa Salovaaran terävät kärinät erottuivat kuitenkin soitosta. Vaikka soundit olivat luonnollisesti kauempana permannolla paremmat, oli tunnelma intensiivisempi lavan laitamilla.
Keikalla kuultiin omat suosikkini bändin tuotannosta, aloitusbiisinä “Itsetön”, tuore julkaisu “Aalloista” ja iki-ihana “Yksin”. Setti koostui tasapainoisesti ensimmäisen levyn ja viime vuonna julkaistun “Ei Valo Minua Seuraa” -albumin kappaleista. Olisin voinut mielelläni kuunnella muutaman biisin lisääkin. Vähän nälkä jäi.
The Hypothesisin aloittaessa puolilta öin, Bäkkäriin saapui lisää yleisöä. Myös toinen esiintyjä sai paikalla olleet hyvin mukaan. Yhtyeen esiintyminen oli varmaa ja rentoa soiton kulkiessa mukavasti. Keikasta olisi irronnut allekirjoittaneelle vielä enemmän, jos materiaali olisi ollut ennestään tutumpaa. Perehtymisen puutteesta huolimatta The Hypothesis tarjosi myös korvantäydellisen asiallista deathia.
Whisperedin aloitusvalinta ei olisi voinut olla parempi. “Strike!” potkaisi bändin osuuden energisesti käyntiin. Setti jatkui “Shogunate Macabre” –albumin tuotannolla parin biisin ajan, ennen kuin palasi “Metsutanin” kappaleisiin. Encorena kuultiin vielä ensimmäiseltä levyltä “Thousand Swords”.
Samuraimetallin sanansaattajien esiintymisessä mainittavaa on tietysti lava-asustus ja maskit, jotka tuovat vähän erityisyyttä Suomen melko tuhtiin tarjontaan metallimarkkinoilla. Musiikillisesti ajatellen biiseissä oleellisessa osassa kuuluvat eeppiset efektit ja Japani-folk soundit eivät aivan päässeet parhaalla tavalla esille Bäkkärin tiloissa tänä iltana, mutta muuten soundeissakaan ei ollut varsinaisesti valittamista.
Whisperedin esiintyminen vastasi odotuksia erittäin hyvin. Ainoa vika oli sama kuin Vornankin kohdalla, eli olisin voinut kuunnella vielä muutaman biisin pidempään.
Jos hyvän keikkailtaman tunnistaa siitä, että samat bändit tahtoo nähdä pian uudestaankin, niin kyseessä oli varsin onnistunut ilta.
Teksti ja kuvat: Raisa Krogerus ©Metalliluola
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
