Whispered – Metsutan – Songs Of The Void (2016)

[three_fourth]Metsutan – Songs of the Void on Whisperedin kolmas albumi ja ensimmäinen minun soittimeeni päätynyt yhtyeen tuotos. Whisperedin edustama raskaampi melodinen metalli persoonallisilla mausteilla on yleensä minun juttuni, joten onneksi tuli nyt tämä puute korjattua ja tutustuttua bändiin. Nimittäin Metsutan on epäilemättä yksi tämän vuoden parhaista lätyistä, jos ei paras.

Levy rytisee reippaalla battlemetalli-otteella sekoittaen mukaan mielenkiintoisella tavalla elokuva- tai videopelimaailman mieleen tuovia lausuntaosuuksia, kuorolaulua ja perinteisiä japanilaisia soittimia. Sanoituksissa seikkailevat samurai-soturit, ikivanhat jumalat ja turmeltuneet daimiot. Jouni Valjakan terävästi ärisevä laulu vuorottelee eeppisten kuoro-osuuksien kanssa luoden kontrastia aggressiivisen mätön ja herkän tunnelmoinnin välillä. Hetkittäin Valjakan ilmaisu ja laulun rytmi tuovat mieleen Cradle Of Filthin, eikä ollenkaan pahalla tavalla.

Jännittävien elementtien ja yksityiskohtien lisäksi levyltä löytyy myös ihastuttavia, perinteisiä heavy tilulilu-sooloja ja kylkiluita ruhjovia bassorumpupätkiä. Toimiva perussoitto ei huku levyllä eksoottisempien elementtien alle. Useammassa biisissä sooloilla taitojaan esittelevät molemmat kitaristit ikäänkuin vuoropuheluna. Erityisen kauniisti tämä toteutuu ”Tsukiakarin” soolo-osuudessa. ”Strike!” yllättää iloisesti myös bassosoololla.

Metsutan on rakennettu kuunteluelämyksenä taidokkaasti. Se lähtee käyntiin vahvasti teemaa kantavalla melodisella introlla ”Chi No Odorilla”, joka voisi olla suoraan muinaisen ninjahiippailupeli Tenchun soundtrackilta. Intron jälkeen rysähtää tajuntaan välittömästi terävä ja tarttuva ”Strike!”. Kappalejärjestyksessä vuorottelee materiaaliin nähden suoraviivaiset rähinäbiisit ja enemmän yksityiskohtia ja suvantovaiheitakin sisältävät kappaleet. Levy ei kuitenkaan hengästytä, vaikka eteneekin tiukan tuplabassorummun kuljettamana lähes koko ajan. Fiilistelytaukoja löytyy mm. ”Sakura Omenin” alkusoinnuista, ”Tsukiakarin” rauhallisemmista vaiheista ja instrumentaalikappale ”Warriors Of Yamasta”. Levyn päättää viisiosainen ”Bloodred Shores Of Enoshima”, joka on loistava kliimaksi albumille. Biisi juhlii kaikilla levyn tarjoamilla efekteillä ja sen vahva ilmaisuvoimaisuus ja kerronnallisuus tuovat tavallaan edeltävien kappaleiden luoman jännitteen päätökseensä.

Mukaan ei varsinaisesti mahdu täytebiisin makuisia kipaleita, vaikka selkeästi suosikeiksi nousevat Strike!, ensikuuntelulta korvamadoksi jäänyt Sakura Omen, herkkää ja armotonta yhdistävä Tsukiakari, sekä eeppinen Bloodred Shores Of Enoshima.

Levy kestää mainiosti myös raskasta kulutusta ja toistuvia kuuntelukertoja. Useampi kuuntelukerta avaa levyn yksityiskohtia, joiden löytäminen olisi yhdellä tai kahdella kuuntelukerralla mahdotonta. Ei sillä, levyn ensipuraisukin antaa jo täyslaidallisen. Parhaiten Metsutan maistuu kunnon äänentoistojärjestelmästä tai kuulokkeista, sanoitukset käden ulottuvilla.

Ainoa kuuntelua häirinnyt asia oli Chi No Odorin ja Strike!:n välinen siirtymä, joka varsinkin huonommalla äänentoistolla tuntuu hassulta ja irralliselta, vähän niin kuin nielaiseminen kesken puheen. Huonot kaiuttimet esim. pikkuruisessa autossa ja rengasmelussa saavat myös Exile Of The Floating Worldin katkeamaan hassusti lopussa, kun biisin päättävä rykäisy hukkuu jonnekin audioroskan sekaan.

Suosittelen levyä lämpimästi jokaiselle metallimusiikin ystävälle. Folkmetallin eri alalajeista innostunut viihtyy varmasti Metsutanin parissa hyvin. Lisäksi uskoisin japanilaisista elokuvista tai pleikkarisankari-metallipäiden tykkäävän ihan erityisesti.

♥♥♥♥♥♥♥♥♥½

9½/10

Raisa Krogerus

[/three_fourth]
[one_fourth_last]
whispered
1. Chi No Odori
2. Strike!
3. Exile Of The Floating World
4. Sakura Omen
5. Kensei
6. Our Voice Shall Be Heard
7. Tsukiakari
8. Warriors Of Yama
9. Victory Grounds Nothing
10. Bloodred Shores of Enoshima[/one_fourth_last]

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here