Puoli vuosisataa täyttävä ”Muscle Of Love” päätti alkuperäisen Alice Cooper Bandin yhteistyön. Yhtye soitti viimeisen keikkansa muutama kuukausi julkaisun jälkeen ja vokalisti Alice teki uudelleensyntymän sooloartistina vuoden 1975 mestariteoksella ”Welcome To My Nightmare”.
”Muscle Of Lovea” kuunnellessa voi ymmärtää tulevan välirikon väistämättömyyden. Bändi tuntuu operoivan jonkinasteisella tyhjäkäynnillä suuren osan 39 minuutin kestosta. Varsinaisesti kyse ei ole heikosta materiaalista, mutta kuluneiden viiden vuoden ja kuuden studiolevyn aikana Alice Cooper Band oli määritellyt teatterirockin kulmakiven niin perusteellisesti, ettei laatu yksinkertaisesti enää voinut jatkua yhtä korkealla tasolla. Edellinen pitkäsoitto oli ilmestynyt vain yhdeksän kuukautta aiemmin ja sessioissa nähtiin uupunut kokoonpano. Tämä lienee ollut juurisyy keskinkertaiseen lopputulokseen.
Yhtye halusi omien sanojensa mukaan palata rockimpaan materiaaliin pois monimutkaisemmista tunnelmoinneista, jotka olivat hallinneet erityisesti ”School’s Out” ja ”Billion Dollar Babies” -klassikoita. Käytännössä ”Working Up A Sweatin” piristävää otetta lukuunottamatta, sovitukset ovat 1970-luvun alun Alice Cooper -standardien mukaisia pianon, torvien sekä jousien soidessa. Ongelmana on vain yleinen materiaalin hengettömyys.
Jossain määrin yllätyksellisesti kohokohdat tulevat jonossa LP:n kakkospuolella, jossa aiemmin mainittu ”Working Up A Sweat” sekä albumin nimikappale iskevät selvästi tehokkaammin kuin alun heikommat sävellykkset. Koukuttavasti etenevä ”The Man With The Golden Gun” kirjoitettiin tulevaan Roger Mooren ja Christopher Leen tähdittämään saman nimiseen James Bond -elokuvaan, mutta hävisi viime hetkellä Lulun tulkinnalle.
B-puolelta esiin on nostettava vielä loistava ”Teenage Lament”, joka yleensä nähdään vuosiluku ’74 perään lisättynä. Tässä bändi onnistui saavuttamaan parhaiden esitystensä ilmavan ja ajattoman tunnelman. Ansaitusti se poimittiin singleksi saavuttaen kohtalaista menestystä. Taustalauluissa kuullaan aikakauden huippunimiä Liza Minellistä The Pointer Sistersiin.
Suuri osa kappaleista perusti sanomansa seksuaalisuuden eri puoliin, minkä liberaaliselle 1970-luvulle olisi luullut sopivan kuin tikku silmään. Mitään erityistä nostetta tämä ei valitettavasti saanut aikaan. Toinen merkittävä syy ”Muscle Of Loven” alisuorittamiseen oli luottotuottaja Bob Ezrinin poistuminen takavasemmalle oman terveydentilansa sekä bändin kanssa esituotantovaiheessa nousseiden riitojen vuoksi. Vaikka kaksi Jackia eli Richardson ja Douglas olivat kovia tekijämiehiä, eivät he saaneet pumpattua virtaa musiikkiin samalla menestyskaavalla kuin armoton perfektionisti Ezrin.
Kolmas ja mahdollisesti merkittävin taustatekijä oli kitaristi Glen Buxtonin poissaolo levyltä, vaikka osallistui muutaman biisin sävellyksiin ja oli mukana krediiteissä. Buxton kärsi useista lähinnä päihteisiin liittyvistä ongelmista ja hänet korvasi nauhoituksissa myöhemmin Alice Cooperin taustalla usein kuultu Dick Wagner sekä The Turtlesissa esiintynyt Mick Mashbir. Glenin riffikynän terävämpi hyödyntäminen olisi varmasti tuonut albumille enemmän toivottua rock-asennetta.
”Muscle Of Love” ylsi top-10:een Billboardin listoilla, mitä voidaan pitää erinomaisena suorituksena kunnes rinnalle nostetaan platinaa myynyt ja ykköspaikan vallannut edeltäjä ”Billion Dollar Babies”. Alice Cooper Band soitti seuranneen kiertueen päätteeksi viimeisen shownsa huhtikuussa 1974, tarkoitus oli ottaa loppuunpalaneelle bändille loppuvuosi lepoa, mutta tauko muuttui nopeasti pysyväksi eroksi, joka tuli julkisuuteen virallisesti 1975.
”Muscle Of Lovella” on hetkensä, mutta yhtyeen testamentiksi olisi kaivattu selvästi jykevämpää suoritusta. LP:n sijasta uudelle fanille hyllystä kannattaa kaivaa jokin edeltäjistä, erityisesti suosituksena ”Killer” tai ”Billion Dollar Babies”.
7+/10
Ville Krannila
1.Big Apple Dreamin’ (Hippo)
2.Never Been Sold Before
3.Hard Hearted Alice
4.Crazy Little Child
5.Working Up A Sweat
6.Muscle Of Love
7.Man With The Golden Gun
8.Teenage Lament ’74
9.Woman Machine
