Tamperelainen death metallia ja melodista rockia yhdistelevä Garden of Stone julkaisi tänään 10.01.2025 debyyttialbuminsa “The Grave Mistake”.
Garden of Stone – The Grave Mistake (albumi 2024) Biisilista: 1. Visions of the End 2. Day of Discord 3. The Prophet 4. Waiting for the Light 5. Observer 6. Paradigm Shift 7. Unveiled 8. New Dawn 9. Daydream 10. Resolution 11. Ode to Rage 12. Insanity Albumin kansi: Noora Khouya
Garden of Stonen debyyttialbumi “The Grave Mistake” maalaa musiikillisen maiseman täynnä raivokkaita riffejä ja aggressiota,, mutta samalla myös vangitsevia ja aavemaisen kauniita melodioita ja balladeja. Albumi on sekoitus death metalia ja melodista rockia, ja toimii todisteena siitä, että Garden of Stone uskaltaa yhdistellä rohkeasti eri tyylilajeja pysyen silti uskollisena omille juurilleen.
Sanoituksellisesti albumi käsittelee sodan runtelemaa dystooppista tulevaisuutta, jossa jokainen kappale edustaa eri kohtausta, jonka päähenkilö näkee matkatessaan läpi autioituneen erämaan. Kuulijalle avautuu syvä sukellus ihmismielen pimeyteen, kun toivottomuus, epätoivo ja hulluus hitaasti nielaisevat viimeisetkin valonpilkahdukset maailmasta, sulkien syleilyynsä väistämättömän tyhjyyden.
Garden of Stone on melodisen metallin yhtye, joka soljuu sulavasti melankolisen rockin ja raskaan metallin välimaastossa. Yhtyeeltä voit odottaa synkkää tunnelmointia, meneviä melodioita sekä naamaasulattavia riffejä. Bändi muodostui vuonna 2023, kun kitaristit Jere Mäntysalo ja Ville Penkari värväsivät Jesse Salon laulamaan ja huutamaan projektiinsa. Pian bändiin liittyi rytmiä ylläpitämään rumpali Tapio Haverinen. Yhtye oli lopulta kasassa, kun basisti Kalle Hänninen liittyi hallinnoimaan alataajuuksia. Yhtye julkaisi ensimmäisen EP:nsä Tides of Decay, helmikuussa 2024. Garden of Stone ei näytä hidastamisen merkkejä, koska yhtyeen ensimmäinen kokopitkä on jo tuloillaan myöhemmin tänä vuonna singlejen saattelemana.
Laitilalainen atmosfääristä black metallia soittava Kuusuo julkaisee EP:n Curse Still Lingers On 31. tammikuuta 2025 omakustanteisena.
Toinen single ‘Elon ehtoo’ on nyt julkaistu ja keulakuva Räähän tuottama visualizer musiikkivideo on nähtävissä täällä: https://youtu.be/7jwAhSwbpoI
Bändin taiteellinen johtaja Korvus Luna kommentoi:
”Elon Ehtoo” on hidastempoinen black metal balladi. Se vie kuulijansa lämpimään kesäiltaan nuotion ääreen. Biisi on hyvin maanläheinen ja siinä on vaikutteita Suomen kansanmusiikista. Biisin kohokohta on ehdottomasti eeppinen ja tunnerikas kitarasoolo, jonka kitaristimme Diaemus Turso loi.”
Kuusuo on Laitilassa 2016 perustettu neljähenkinen atmosfääristä black metallia soittava yhtye. Bändin musiikillisia esikuvia ovat mm. vanha Dimmu Borgir, Urfaust, Eldamar ja Arthemesia. Kuusuon soundi koostuu julmista örinöistä, melankolisista melodioista, synkistä lyriikoista ja tehokkaasta synan käytöstä riipivän kitarasoundin kanssa.
Bändi julkaisi ensisinglensä ”Life Buried In Swamp” vuonna 2022, joka otettiin hyvin vastaan black metal-piireissä. Singleä seurasi bändin debyyttialbumi ”Dead Hymns”, joka julkaistiin vuonna 2023 Wolfspell Recordin kautta ja on saanut hyviä arvosteluja jopa ulkomailta. https://www.youtube.com/watch?v=CPShcT-wzOY&list=PLX6Y6eZoTt-CuLHYwTi-viAaMaHeGFknZ
Bändin kitaristi Diaemus Turso / Paavo Laapotti on noussut kansan tietoisuuteen legendaarisen melodeath -bändin Before The Dawnin keulakuvana.
Kuusuo – Curse Still Lingers On (EP 2025) Biisilista: 1. Curse Still Lingers On 2. Blooden Sanctuary 3. Elon Ehtoo 4. In These Woods Äänitys & miksaus: Korvus Luna Masterointi: Severi Jutila Albumin kansi: Niina Perälä & Diaemus Turso
Kitaristi Michael Schenker oli ehtinyt reilussa parissa vuodessa (1980–1982) MSG -bändeineen jo kolmanteen studioalbumiinsa ”Assault Attack”. Pari ensimmäistä LP:tä oli otettu ostavan yleisön keskuudessa hyvin vastaan ja uutta oli pukattava markkinoille ripeällä tempolla.
Pieneksi ongelmaksi muodostui kokoonpanon jatkuva vaihtuvuus, eikä tuoreella ”Assault Attackin” miehistöllä soita edelliseltä albumilta päätähti Schenkerin lisäksi kuin basisti Chris Glen. Huippuluokan rumpali Cozy Powell oli mennyt matkoihinsa edellisen kiertueen loputtua. Samalla ovenavauksella lähti myös kosketinvelho/rytmikitaristi Paul Raymond, eivätkä muutokset jääneet tähän.
Powell ja manageri Peter Mensch halusivat keulamieheksi paremman laulajan ja ehdottivat alkuperäisvokalisti Gary Bardenin korvaajaksi David Coverdalea. Schenker halusi bändiin Rainbowsta tutuksi tulleen rouheaäänisen Graham Bonnetin ja sai haluamansa, kun herra saapasteli Miami Vice -lookeineen yhtyeen riveihin helmikuussa 1982.
Chris Glenin vanha bändikaveri The Sensational Alex Harvey Bandista asteli rumpupatterin taakse ja totteli nimeä Ted McKenna. Koskettimiin ei vakituista jäsentä koettu tarpeen ottaa, vaan sessiomuusikon viran sai hoitaakseen Tommy Eyre. Uusi kokoonpano oli kovan haasteen edessä kun albumia siirryttiin taltoimaan Ranskaan huipputuottaja Martin Birchin kanssa. Birch oli juuri vapautunut Iron Maidenin ”The Number Of The Beastin” tuotantotehtävistä.
Albumi käynnistyy röyhkeästi nimibiisillä ”Assault Attack”, joka ottaa heti kuulijalta luulot pois. Jos epäili edes hetken, kuinka uusi rumpali pärjäsi Powellin voimakkaan otteen jälkeen, tulee vastaus hyvin nopeasti. Hetken nimittäin luulee kuuntelevansa Powellin jyräystä, niin hienosti McKenna kannuja pöllyttää.
Sitten uusi vokalisti; Bardeniin verrattuna on Bonnet kuin eri planeetalta. Herra suorastaan huutaa ja kiljuu korkeammalta kohdat ja todella päästää keuhkoistaan irti kaiken mitä sieltä lähtee. Tämä sopii koukeroiseen ja yllättävän metalliseen sekä rivakkaan sovitukseen kuin selkälippu farkkutakkiin. Schenker on myös ilmiliekeissä ja sen kuulee. Hieno rauhallinen väliosa päästää maestron esiin toden teolla ja antaa ymmärtää, että taito on tallella. Biisi on täydellinen aloitus, joka esittelee uudistuneen yhtyeen kunniakkaasti.
Nimestä voi jo päätellä, että tanner tulee pöllyämään, mutta se tapahtuu yllättävästi albumin raskaimman esityksen ”Rock You To The Ground” muodossa. Tanakalla bluesbiitillä raskaasti möyrivä raita on hieno kontrasti ”Assault Attackin” lennokkuudelle ja heittää kuulijan levyn syvään päähän mitä raskauteen tulee. Ja kuunnelkaa kuinka Schenker antaa kitaran soida!
Kappaleen kitarasoolo on todellista korvakarkkia kaikille melodisen kitaroinnin ystäville ja sitä tulee todella runsaasti. Loppu on pyhitetty pelkästään sille ja sovitus feidataan ulos kitaran soidessa uljaasti. Myös Bonnet on pitelemätön ja kylmät väreet kulkevat selkäpiitä pitkin, kun vetää ylärekisteristä. Kertoman mukaan Bonnet laulaa niin kovaa, että laulukopin lasit helisevät. Tätä raitaa kuunnellessa tämä on helppo uskoa.
Totta kai uudelta levyltä piti singlejulkaisu tehdä ja arpa osui ”Dancerin” kohdalle, mikä oli hieman outo ratkaisu. Biisi on rivakkatempoinen ja melodinen, mutta myös radioystävällinen ja tällä kalasteltiin juuri radiosoittoa Bonnetin Rainbow-menneisyydestä johtuen. ”Since You Been Gone” ja ”All Night Long” olivat nimittäin uponneet radioaalloille hyvin.
”Dancer” ei vain ole sävellyksenä niin hyvä kuin tuo Rainbown kaksikko ja kuulostaa olevansa tällä albumilla irrallaan. Jotain tasosta kertoo se, että single jää muihin verrattuna häntäpäähän. Kuriositeettina kerrotaan, että single kannattaa kyllä metsästää, sillä B-puolelta löytyy hyvä täky, joka jätettiin albumilta pois. ”Girl From Uptown” kannattaa ehdottomasti tarkistaa, vaikka YouTubesta alta. Onneksi biisi on lisätty ”Assault Attackin” myöhempiin CD-painoksiin, joten mikään harvinaisuus se ei ole.
Komealla Schenkerin kitaramelodialla käynnistyvä ”Samurai” on jälleen raskaampi raita, johon on saatu luotua hienoa kontrastia komealla kertosäkeellä. Kuinka ollakaan, shown varastaa Graham Bonnet. On ilo kuulla, kuinka biisi on rakennettu eri osien varaan ja esimerkiksi kitarasoolon tuloa varten on varattu oma erillinen osa ennen lyhyttä, mutta ytimekästä Schenkerin esitystä.
Biisin loppuun säästetty melodinen kitarakuvio paljastaa tarkkakorvaisimmille, bändissä on myös basisti, jonka tarkoitus on tukea soundimaailmaa ja samalla hieman väläytellä taitojaan kun siihen tulee tilaisuus. Jykevä sävellys ja erinomaista soittoa kaikilla sektoreilla.
Albumin ehdottomiin helmiin lukeutuva ”Desert Song” saattaa olla yksi koko MSG:n uran parhaista kappaleista. Jos haluaa kuulla kauniin kitaramelodian, komean säemelodian ja voimakkaan kertosäkeen, niin tästä löytyy. Tuntuu lähes oudolta kuulla, kun Bonnet pääsee tunnelmalliseen moodiin ja käyttää ääntään eri tavalla kuin raskaammissa biiseissä. Silti se ääni on kuin kotonaan sovituksen rakenteessa.
Vuosien saatossa ”Desert Songin” satoja kertoja kuultuani en ole kyllästynyt tähän, vaan sen kuuntelee aina mielellään. Loistavalla kappaleella on sellainen taipumus. Se juurtuu kuulijaan ja sen ottaa aina avosylin vastaan.
Yli kuusiminuuttinen ”Broken Promises” jyrää jälleen raskaasti ja Bonnetilla on tekemistä äänensä kanssa. Biisi eroaa muista hivenen hard rockmaisen riffittelynsä ansiosta ja tästä tulee etäisesti jopa Led Zeppelin mieleen. Vaikkei aivan kärkikahinoihin yllä, on ”Broken Promises” silti kelpo raita, joka puolustaa paikkaansa albumilla hienosti. Yhtään turhaa esitystä saati täytepalaa tältä kiekolta on turha hakea.
”Searching For A Reasonin” kantava voima on hieno kitaramelodia, joka tuntuu ympäröivän biisiä oudolla tavalla. Vaikkei säkeessä tai kertosäkeessä ole vikaa, odottaa kaunista kitaramelodiaa kuultavaksi uudestaan. Mahtava tehokeino ja sitä käytetään lopussa vielä modulaationa kruunaten tämän komean kappaleen maaliin.
Mikä se sellainen kitarasankarin levy on, jolta ei yhtä instrumentaalibiisiä löydy? Ensimmäisellä MSG-albumilla oli loistava ”Into The Arena” ja tällä viitan saa kantaakseen ”Ulcer”. Toiselta levyltä sellainen yllättävää kyllä puuttui. Nyt tämä puute korjattiin ja instrumenttien mestarit pääsivät näyttämään kyntensä.
Esitystä kuunnellessa huomaa kuinka hienosti bändi soittaa yhteen ja tukee toinen toistaan. Keskiössä on itseoikeutetusti Michael Schenker kitaroineen. Sovitus on täynnä koukkuja, breikkejä, melodioita sekä niitä kitarasooloja. Välillä jopa unohtaa laulajan puutteen ja antaa melodioiden viedä mukanaan. ”Ulcer” on loistava päätös tälle loistavalle albumille.
Martin Birch on saanut ruuvattua ”Assault Attackille” mahtavat soundit. Levy soundaa kautta linjan todella tuhdilta ja kirkkaalta formaatista huolimatta. Biisien heavyt sävyt jytisevät komeasti. Olisi ollut hauskaa tietää mihin tämä kokoonpano vielä olisi levytysrintamalla pystynyt, ellei pikku moka olisi päättänyt hommaa ennenaikaisesti.
Graham Bonnet lauloi viimeisen keikkansa MSG:n riveissä 1980-luvulla, kun tuli tehneeksi sen virheen lavalla, että päätti kännipäissään riisua yltään muuta kuin slipoverin. Liskon vilauttaminen yleisölle oli liikaa Schenkerille ja Bonnet sai keikan jälkeen potkut. Toki mies palasi kypsempänä takaisin Michael Schenker Festissä vuosikymmeniä myöhemmin, mutta se on toinen tarina se.
”Assault Attackin” teho perustuu ensiluokkaiseen materiaaliin, tuhtiin tuotantoon ja muusikoiden suorituksiin. Tämän laittaa aina soimaan hymy huulilla eikä kuuntelua voi lopettaa kesken ennenkuin ”Ulcer” on loppunut.
9½/10
Tomi Nousiainen-Gunnar
1.Assault Attack
2.Rock You To The Ground
3.Dancer
4.Samurai
5.Desert Song
6.Broken Promises
7.Searching For A Reason
8.Ulcer
Michael Schenkerin uraa seuranneet tietävät sen pitkäksi ja julkaisujen lukumäärä eri bändien levyillä sekä soolona mitataan jo kymmenissä. Scorpions oli ensimmäinen suuren luokan bändi, johon Schenker liittyi vuonna 1972. Nuorukainen pääsi tekemään ensilevytyksensä ”Lonesome Crow” vain 17-vuotiaana. Pian tämän jälkeen Scorpionsin toimiessa brittibändi UFO:n lämmittelyaktina, Schenkeria pyydettiin liittymään pääesiintyjän joukkoihin. Tästä alkoi hittialbumien sikermä, joka päättyi vasta vuonna 1978 Schenkerin lopetettua UFO:ssa. Yhtyeen viisi kovan luokan studioalbumia ja yksi live viimeiseksi jääneeltä kiertueelta Schenkerin kanssa tekivät miehen tunnetuksi maailmalla ja tästä oli kätevää siirtyä takaisin lähtöruutuun, eli Scorpionsiin.
Schenker vaikutti bändissä vain hetken, soittaen ainoastaan muutamalla raidalla ”Lovedrive”(1979) -albumilla ja muutamilla levyä seuranneilla keikoilla. Seuraavaksi oli aika kokeilla omia siipiä ja soolouraa omaa nimeä kantavan Michael Schenker Groupin avulla. Bändiin saatiin nimimiehiä heti ensijulkaisulle. Tosin vain sessiopohjalta, vokalisti Gary Bardenin ollessa ainoa, joka jäi bändiin pidemmäksi ajaksi. Kaikkiaan neljä studiojulkaisua ja pari livealbumia julkaissut yhtye oli valmis kuopattavaksi 1980-luvun puolivälissä.
Schenker ei kuitenkaan jäänyt odottamaan eläkepäiviä, vaan perusti vuonna 1986 uuden kokoonpanon, joka kantoi vähemmän yllättäen nimeä MSG. Tuota lyhennettä käytettiin myös Michaelin aiemmasta ryhmästä. Ja jotta juttu ei menisi liian helpoksi, otettiin tuoreen bändin viralliseksi nimeksi McAuley Schenker Group, uuden laulajan Robin McAuleyn mukaan. Myös tyylisuuntaa muutettiin ajan hengen mukaisemmaksi ja kaupallisemmaksi Schenkerille tyypillisiä huimia kitarasooloja sekä melodioita unohtamatta. Ensilevytys ”Perfect Timing”(1987) oli loistava näyttö bändin potentiaalista. Tälle tuli jatkoa vuonna 1989 nyt käsittelyssä olevan ”Save Yourselfin” muodossa.
1980-luvun lopulla vallitsevaan hair metal-buumiin ”Save Yourself” sopi kuin nappi otsaan. Levylle on loihdittu tuhti ja täyteläinen äänimaailma, jossa pääosaa näyttelee kaksi elementtiä: Schenkerin kitara sekä McAuleyn laulu. Muut bändin jäsenet jäävät väkisin sivuosan esittäjiksi, tai tarkemmin ottaen pohjan luojiksi. Heti levyn avaava nimikappale starttaa Schenkerin kitarasoololla ja kitara laulaa komeasti McAuleyn ohella koko raidan ajan. Tuhdit ja erottelevat soundit tuovat tähän levyn nopeimpiin biiseihin kuuluvaan menopalaan tuhdin sekä tanakan tarttumapinnan. Schenkerin melodinen soolo kappaleen keskivaiheilla on todella hieno, kuten on kertosäe.
”Bad Boys” jatkaa heavy vaihteella ja tuntuu, että kovat on laitettu piippuun heti kättelyssä. Vaikka rummut lyövät oudosti pinnassa, erottuvat kitarat komeasti ja niitä on selkeästi soitettu raidalle useampia. ”Anytime” on levyn hittibiisi, joka takuuvarmasti nosti albumin myyntiä. Vaikka kappale on puolitempoinen ja lähtee käyntiin akustisin kitaroin, on tässä löydetty ne keinot jotka koskettavat kuulijaa. Sanoitukseen kertojan ikävästä ja rakkauden kaipuusta on helppo samaistua ja se paras tehokeino eli tarttuva kertosäe jää todella soimaan päähän. Upea kappale, jota kelpaa kuunnella uudelleen ja uudelleen.
Neljäntenä tuleva ”Get Down To Bizness” on jälleen hard rock -rykäisy, jonka säekuvio ja bridge toimivat yllättäen paremmin kuin kertosäe. Tästä jää hieman puolivillainen maku, mutta syynä lienee ”Anytimen” timanttinen melodia, jota ei tuosta vain unohdeta. Onneksi ”Shadow Of The Night” on jälleen upeasti kulkeva hitaampi ja raskaampi kappale, jonka kertosäe jää jälleen soimaan mielen perukoihin siellä yhä vellovan ”Anytimen” ohella. Jälleen täytyy nostaa hattua Schenkerin kyvylle luoda samaan aikaan uhkaava ja herkkä tunnelma kitaran avulla.
Levyn B-puolen avaava ”What We Need” on väliinputoajan roolissa alun kovien kappaleiden joukossa. Komea kertosäe pelastaa paljon, kuten tekee melodinen soolo. Muistan syksyn 1989, jolloin tämän levyn hommasin ja seuraavana tuleva ”I Am Your Radio” tuli vastaan. Tätä raitaa tuli silloin luukutettua todella usein komean kertosäkeen ansiosta. Nyt kun raidan kuulee, huomaa sen viehätyksen perustuvan pitkälti siihen. Säemelodian Queenin”We Will Rock Youta” muistuttava junttamaisuus ei toimi aivan niin kuin pitäisi. Huomaa odottavansa kertosäettä ja Schenkerin sooloilua, jota kappaleen loppupuolella tuleekin täyslaidallinen. Schenker ei aiemmilla levyillään instrumentaalibiisejä juuri harrastanut, mutta ”There Has To Be Another Way” täyttää nyt tätä tehtävää. Kitaroita on soitettu raidalle useita ja kaikessa lyhytkestoisuudessaan (vajaat kaksi minuuttia) tämä sopii levyn tunnelmaan hyvin. Myös pieni hengähdystauko komeista laulumelodioista tässä vaiheessa toimii tehokeinona seuraavana tulevaa ”This Is My Heartia” ajatellen. Aavistuksen siirappinen ja hitaampi veto olisi menettänyt tehoaan suoraan ”I Am Your Radion” jälkeen.
Vastaan ei tässä vaiheessa ole tullut yhtään huonoa kappaletta, vaikka yhdeksän raitaa on jo soitettu läpi ja jäljellä on enää viimeiseksi säästetty ”Destiny.” Voisi kuvitella, että levy loppuu komeaan hitaaseen balladiin, mutta vielä mitä. Tempoa nostetaan reilusti ja tuntuu, että nyt laitetaan luu kurkkuun. Tämä raita nousee albumin top 3:seen. Useammalla kuuntelulla se vain tuntuu paranevan. Pääosassa on McAuleyn upea laulumelodia, jossa on paikoin räkää ja rähinää. Schenker maalaa myös kitaramelodiallaan sellaista kudosta, että tuntuu oikealta päättää levy tähän.
Levyn loputtua päällimmäinen tunne käskee laittaa sen uudestaan soimaan. Kitaristien korville levy on täyttä hunajaa. Sooloja on mukana todella paljon ja Schenkerille tunnusomaisesti niistä huomaa melodiatajun sekä rakennevaihtelut. Vaikka kitaraa välillä kuritetaan tilutukseen asti, löytyy sooloista myös hienosti tarttuvia koukkuja palvelemaan biisejä. Tätä albumia voi huoletta suositella kaikille melodisesta hard rockista pitäville!
9/10
Tomi Nousiainen-Gunnar
1.Save Yourself
2.Bad Boys
3.Anytime
4.Get Down To Bizness
5.Shadow Of The Night
6.What We Need
7.I Am Your Radio
8.There Has To Be Another Way
9.This Is My Heart
10.Destiny
Suomalaisen modernin metallin lupaavimpiin yhtyeisiin lukeutuva Rioghan lähestyy kovaa kyytiä kakkosalbuminsa Kept julkaisua. Helmikuun 14. päivä julkaistavalta levyltä on julkaistu tähän mennessä suoraviivaisen aggressiivinen single Edge, väkivallasta ja turvattomuudesta kertova Hands sekä kuulijan unenomaisista maailmoista painajaismaiseen todellisuuteen saatteleva Distance. Rioghanin raa’an kauniiseen visuaaliseen maailmaan pääsee tutustumaan parhaiten singlejulkaisuille tehtyjen musiikkivideoiden kautta, jotka voit katsoa täältä.
Tänään Rioghan tarjoilee kuultavaksi uuden singlensä Skin. Kappale esittelee yhtyeen elektronisempaa puolta, jossa synkät pop-elementit ja goottilainen tunnelma kietoutuvat progressiivisiin koukkuihin, ja heräävät henkiin uudella tavalla.
”Skin on tarina lyhyestä pysähtyneestä hetkestä, joka pitää sisällään elämää mullistavan kokemuksen. Se kertoo naamioiden pukemisen ja kulissien ylläpitämisen taiteesta – miten pään sisällä tunteet kuohuvat mutta kukaan ei voi nähdä sitä ulospäin. Tavoitteenamme oli tuoda sama tarina esiin myös musiikin keinoin, pitämällä kappale hyvin pelkistettynä ja hauraana kunnes verho raottuu pieneksi hetkeksi, ja sulkeutuu jälleen lopussa”, Rioghan Darcy kertoo ja jatkaa:
”Tämä viimeinen single ennen koko albumin julkaisua tuo pintaan kaikenlaista, innostumista ja jännitystäkin. Viimeisiä hiomisia ja materiaalien keräilyä, pohdintaa mitä kaikkea on mahtanut unohtua. Ja tietysti myös tiukka treenikausi alkaa alkuvuoden keikkoja silmällä pitäen! On ollut aikamoinen työmaa saada kaikki uudet kappaleet livekuntoon, mutta ehdottomasti myös todella riemukasta!”
Rioghanin Kept Spring Tour 2025 alkaa spesiaalilla live-/striimikeikalla Garage Bar & Studio -venuella torstaina 13.2. Täysin uusi keikkapaikka on yhdistelmä täysiveristä striimistudiota sekä elävän musiikin venueta. Keikalla kuullaan koko Kept-albumi alusta loppuun päivää ennen sen julkaisua. Seuraavana päivänä on virallisen julkkarikeikan vuoro Helsingin Semifinalissa, jolloin lavalla nähdään myös tamperelainen Indistict. Helmikuun 22. päivä vuorossa on Bar Kotelo Tampereella, jolloin lavalle nousevat Rioghanin ja Indistinctin lisäksi tamperelainen Luminous Mind.
Vuonna 2019 perustettu, runoilija-laulaja Rioghan Darcyn ympärille muodostunut yhtye on kerännyt kansainvälistä huomiota jo Blackened Sky -debyytti-EP:n julkaisusta lähtien. Nousujohteinen ura sai reippaasti lisäpotkua Different Kinds Of Losses -debyyttialbumin myötä, jonka yhtye teki yhteistyössä Leprouksen Einar Solbergin ja Katatonian Jonas Renksen kanssa.
Yhtyeen vakinaisiin jäseniin kuuluvat laulajan Rioghan Darcyn lisäksi kitaristi Teemu Liekkala (Red Eleven), kitaristi Tero Luukkonen (Red Eleven), basisti Antti Varjanne (Joviac, Time Primer) ja rumpali Valtteri Revonkorpi (Leverage).
Black .44 julkaisi tänään toisen singlen ‘The Kingdom’. Kappale on otettu Inverse Recordsin kautta julkaistavalta Bloodlines -albumilta, jonka julkaisupäiväksi on valikoitunut 7.2.2025. Bändin debyyttialbumi ”No Blanks” nousi Suomen virallisen albumilistan sijalle 19. vuonna 2015.
” “There are many people that lie and get away with it…”. Politiikka ja päätöksenteko korkeimmilla tasoilla läpi historian. Mädät omenat korissa. Jokainen meistä näkee ja kuulee tämän joka päivä. Monet näistä päätöksistä lähettävät nuoria miehiä kuolemaan. Tälläkin hetkellä. Joskus se on tarpeen, joskus se perustuu korruptioon ja oman edun tavoitteluun. Tee omat päätöksesi ja ole hereillä! Black .44 iskee lujaa tajuntaasi näiden merkittävien asioiden äärellä. HERÄTYS!”
Black .44 – Bloodlines (albumi 2025) Biisilista: 1. Intolerance 2. Bloodlines 3. The Kingdom 4. Again 5. The Motherfucker Song 6. Vril 7. Will The Real Jesus Christ Please Stand Up? 8. Angst 9. Aftermath Albumin kansi: Riku Turunen
Perulaisia kansansoittimia musiikissaan ammentava metalliyhtye Chaska julkaisi uuden musiikkivideon “Winter Night Heights”. Videon takana on Tom Flynn (Lamb Of God, Suffocation, I Prevail, Nile). Kappale on otettu Inverse Recordsin kautta julkaistulta “Rites of June” EP:ltä.
Bändi kommentoi: ”Winter Night Heights -kappaleen musiikkivideolla on bändin esiintymiskuvien lisäksi pätkiä elokuvasta La Luz en el Cerro (The Light on the Hill), jonka ohjaaja Ricardo Velarde ja Caudal Films ovat meille toimittaneet. Videon on editoinut Tom Flynn, joka on työskennellyt muun muassa Lamb Of Godin, Suffocationin, I Prevailin, Buckcherryn, Nilen ja As I Lay Dyingin kanssa. Visuaalisesti halusimme esittää videon, jossa on dynamiikkaa ja pimeyttä sekä joitakin elementtejä, kuten mysteeri, kylmyys ja yö, jotka ympäröivät hahmoja ja maisemia.
Alun perin Rites of June -EP:lla oli tarkoitus julkaista vain kolme kappaletta, jotka ovat: Winter Night Heights, Sweet Lover ja Imperio Caído. Ensimmäinen kappale sävellettiin erityisesti elokuvaan La Luz en el Cerro (The Light on the Hill) (2016), ja kaksi muuta kappaletta ilmestyivät EP:llä Chaska (2003). Nämä kolme kappaletta äänitettiin kokonaan uudelleen, jotta ne voitiin sisällyttää tähän uuteen EP:hen. Sitten matkan varrella syntyi ajatus äänittää kappale Possession (Bad English -cover), ehkäpä bonusraidaksi, sillä EP:t sisältävät yleensä tämäntyyppistä materiaalia yllätyksinä tai lahjoina. Lopuksi, jotta EP:stä tulisi entistä vankempi, päätimme sisällyttää siihen live-sessioversiot kappaleista Nymph of the Lake ja Bicolour Cannibalism, jotka olivat aiemmin mukana Pururauca-albumilla (2009). Rites of June edustaa siis tavallaan bändin eri vaiheita tai vaiheita ajan kuluessa. Mielestämme tämä EP on hyvä johdanto ihmisille, jotka eivät tunne meitä tai eivät ole koskaan aiemmin kuulleet meitä.”
Chaska – Rites of June (EP) Biisilista: 1. Winter Night Heights 2. Sweet Lover 3. Imperio Caído 4. Possession 5. Nymph of the Lake (Live Session) 6. Bicolour Cannibalism (Live Session) EP:n kansi: Fabián Flores-Castro
Modernia melodista death metallia soittava jyväskyläläinen Echoes of the Extinct on julkaissut ensisinglensä, joka on samalla ensimmäinen maistiainen yhtyeen myöhemmin tänä vuonna julkaistavalta debyyttialbumilta. “Last Page” on groovaavilla riffeillä ja voimakkaalla kertosäkeellä varustettu aggressiivinen death metal -kappale, joka kehittyy progressiiviseen suuntaan ja johtaa synkän puhuttelevaan väliosaan. Outro alleviivaa kappaleen sanomaa: ihmiskunnan tekemät itsekkäät ja piittaamattomat valinnat ovat kylväneet ekologisen katastrofin ja täydellisen tuhon siemenet. Ihmiskunnan tuhoutuminen on seurausta meidän omista valinnoistamme.
Last Page Säv: Juuso Lehtonen, Jarmo Jääskeläinen San: Jarmo Jääskeläinen
Battle Beastin tarina kotimaisen metallin huipulle on ollut nopea. Kitaristi ja aikanaan yhtyeen kannatteleva voima Anton Kabanen teki bändissä viimeisen suorituksensa studiorintamalla 10 vuotta sitten. Tästä tuntuu kuluneen jo selvästi pidempi aika eli vettä on sillan alla virrannut.
Battle Beastin vuoden 2015 albumi “Unholy Savior” on vaikuttava esitys. Se esittelee yhtyeen taitoa tehdä tarttuvia ja voimakkaita kappaleita, jotka yhdistelevät klassisen heavy metalin elementtejä moderneihin soundeihin. Bändin kehityskaari on myös selkeästi havaittavissa kun peilaa levyä sen jälkeen ilmestyneisiin pitkäsoittoihin. Nuclear Blastin kautta ilmestynyt pitkäsoitto osoitti jo kiistatta ryhmän olevan valmis maailmanvalloitukseen.
”Unholy Savior” nousi julkaisuviikollaan Suomen albumilistan kärkeen. Pian levyn ilmestymistä seuranneen Euroopan-kiertueen jälkeen helmikuussa 2015, Kabasen ja muun yhtyeen teiden kerrottiin eronneen erimielisyyksistä johtuen. Kabanen oli ollut siihen asti kokoonpanon säveltäjä, sanoittaja ja taiteellinen johtaja, joten kyseessä oli kiistatta yksi vuoden heavymaailmaa eniten kuohuttanut uutinen.
“Unholy Savioria” kuunnellessa näitä ristiriitoja ei millään tavalla huomaa. Levyn avausraita “Lionheart” käynnistää albumin energisesti, ja sitä seuraavat esitykset, kuten nimikappale “Unholy Savior” ja hittibiisi “Touch In The Night” jatkavat samalla korkealla intensiteetillä. Energia on vastustamaton, ja vaikka kliseet seuraavat toistaan, levyn alkupuolisko vie mukanaan ja toimii jollain merkillisellä tavalla täydellisesti.
Animesta ja kasaridiskosta vaikutteita nostanut ”Touch In The Night” alkaa kuin Dingon klassikkokappaleet syntikoiden vyöryessä kaiken yli. Loistetta ja kimallusta vielä riittää, mutta tähän levyn nousukiito väistämättä tyssää. Loppupuoli on harmaata suorittamista ja punaista lankaa on hankalampi löytää.
Noora Louhimon vahva ja monipuolinen lauluääni on yksi albumin kohokohdista, tuoden jokaiselle kappaleelle tunnetta ja dynamiikkaa. Hänen suorituksensa nostaa “Sea Of Dreamsin” yhdeksi bändin parhaista esityksistä. Samoin soundimaailma on kauttaaltaan tuotettu huolella ja ammattitaidolla, toki samalla jonkinlainen kliinisyys loistaa läpi.
Albumilla on myös heikkouksia, jotka kuten mainittiin, tulevat esiin erityisesti sen loppupuolella. Sovitukset ja sävellykset ovat ajoittain ennalta-arvattavia sekä kaavamaisia. Pienellä kiristyksellä tässä kohtaa olisi kiekko saatu helposti kiitettävään sarjaan. Päätöskappaleena soiva bonusraita “Push It To The Limit” on jälleen loistava veto, ja nostaa osakkeita jonkin verran.
Kaiken kaikkiaan “Unholy Savior” on näyttävä ja bändin tyyliin ihastuneille toimiva albumi, vaikka todella vakuuttava nousulento ei kanna puoliväliä korkeammalle. Parempaa oli yhtyeeltä saatu kokonaisuuden osalta aiemmin ja tultaisiin tarjoilemaan myös tulevaisuudessa.
8/10
Ville Krannila
1.Lionheart
2.Unholy Savior
3.I Want The World…And Everything In It
4.Madness
5.Sea Of Dreams
6.Speed And Danger
7.Touch In The Night
8.The Black Swordsman
9.Hero’s Quest
10.Far Far Away
11.Angel Cry
12.Push It To The Limit
Tänään julkaistulla “Alone” -kappalellaan kotimainen heavy rock -yhtye STUD yhdistää taidokkaan kuulaan melodisuuden tiukkaan intensiteettiin. Kappaleesta huokuu yhtyeelle ominainen energia, joka johdattaa koskettavalle matkalle yksinäisyyden syövereihin ja läheisten tuen mullistavan voiman äärelle.
Kuuntele kappale musiikkipalveluista (Spotify, Apple Music, Deezer, Tidal, Bandcamp jne.): https://push.fm/fl/stud-alone
Kappaleen sanoituksissa tasapainoillaan epätoivon ja toivon välillä. Vauhdikkaat riffit, intensiiviset vokaalit ja tiheä kokonaistunnelma tekevät “Alonesta” samaistuttavan kappaleen ihmisille, jotka ovat tunteneet itsensä eksyneeksi, mutta löytäneet lohtua yhteyden tunteesta.
STUD ei ole pyrkinyt uudella kappaleellaan luomaan pelkästään musiikkia, vaan myös katarttisen kokemuksen rock-musiikin ystäville. Tarjoten sekä raskaan kitarasoundin purevuutta että itseensä syventyvää kaihoisaa melodiaa, “Alone”:lla yhtye haluaa muistuttaa, että jopa synkimpinäkin hetkinä et ole koskaan yksin.
STUD on suomalainen heavy rock -yhtye, joka tunnetaan voimakkaasta soundistaan, joka yhdistää saumattomasti klassisen hard rockin melodiseen heavy metaliin. Yhtyeen musiikin vaikuttavuus kuuluu heidän tuotannossaan, johon kuuluvat albumit Out of the Darkness, Rust on the Rose, Circle of Lies ja War of Power. Tuleva albumi Under Silver Sky, joka julkaistaan alkuvuodesta 2025, lupaa jatkaa tätä dynaamisen ja intensiivisen rockin perintöä.
Nykyisessä kokoonpanossa ovat Ari Toivanen (laulu), Mika Kansikas (kitara), Lauri Leno (basso) ja Stenda Kukkonen (rummut). Lauri on bändin uusin jäsen, kun taas muut ovat alkuperäisiä jäseniä. Jokaisen uuden albumin myötä heidän musiikkinsa saa aina uusia faneja ympäri maailmaa.
STUD:in diskografia:
1. Out of the Darkness (2013)
2. Rust on the Rose (2014)
3. Circle of Lies (2017)
4. War of Power (2020)
5. Under Silver Sky (2025, tulossa)
Lisätietoja yhtyeestä, sen musiikista ja tulevista keikoista löytyy heidän virallisilta verkkosivuilta osoitteessa www.stud.fi ja Facebook-sivulla www.facebook.com/STUDofficial.
Tuska 2026 järjestettiin Helsingin Suvilahdessa 26.–28.6. Festivaali teki uuden kävijäennätyksen keräämällä kolmen päivän aikana yhteensä 66 000 festivaalivierasta. Perjantai ja lauantai myytiin loppuun 23...
Martin Birch on saanut ruuvattua ”Assault Attackille” mahtavat soundit. Levy soundaa kautta linjan todella tuhdilta ja kirkkaalta formaatista huolimatta. Biisien heavyt sävyt jytisevät komeasti. Olisi ollut hauskaa tietää mihin tämä kokoonpano vielä olisi levytysrintamalla pystynyt, ellei pikku moka olisi päättänyt hommaa ennenaikaisesti.
