Koti Blogi Sivu 2296

Damnatör – Key Of Hades EP (2014)

Tekijä
Ville Krannila
-

[three_fourth]Kakkosdemonsa ”Key Of Hades” julkaissut helsinkiläinen Damnatör vakuuttaa kuuntelijan heti ensitahdeista lähtien. Ensimmäisestä demosta ”Unchain The Plague” on parannettu jokaisella osa-alueilla ja primitiivisen black metallin sekä alkukantaisen Venomin thrash-riffien yhdistelmästä on edetty sille omimmalle osa-alueelle, jossa kuuluvat esikuvat sopivalla volyymilla. Musiikissa on uutta monipuolisuutta aggressiosta ja kaiken allensa hautaavasta energiasta yhtään tinkimättä.

Damnatör ammentaa voimansa mustan thrashin alkulähteiltä. Vaikuttajina mainitaan mm. Legion Of The Damned, Toxic Holocaust sekä Nifelheim. Legion Of The Damned kuuluukin enimmäkseen solisti Riku Mäkisen viiltävässä tulkinnassa kun taas itse musiikista on poimittavissa selvästi Nifelheimin mustan metallin sävyjä. Onpa kitaroista poimittavissa jopa vanhan 1980-luvun puolivälin heavy metal esimerkiksi Running Wildin ja Ragen varhaisten levytysten tyyliin, mikä siis tässä tapauksessa on vain ja ainoastaan hyvä asia.

Neljän kappaleen demolla on kaksi uutta ja kaksi vanhempaa biisiä, mutta kokonaisuus toimii mainiosti. Avauskappale ”Ceremonial Stab Wounds” aloittaa hitaasti aivan kuin Alice Cooperin ”Gail”-klassikkoa lainaillen, kunnes tempoa kasvatetaan asteittain ja lopulta kuin manalasta nouseva piiska isketään kehiin todella vakuuttavan nopea riffi. Biisin kitaravallit lyövät kehiin sellaista murhaa, että kuuntelijalta tipahtaa leuka lattiaan. Seuraavat kaksi biisiä ovat lyhempiä nopeita rutistuksia ja viimeisenä kuultava nimibiisi puolestaan jyrää taas hitaammalla raskaammalla alulla ja tätä seuraavilla terävillä temponvaihdoksilla.

Loppujen lopuksi Damnatör tekee voitokasta tulosta bändin musiikillisella lahjakkuudella, jossa yhdistyy sovitusten ehdoton periksi antamattomuus. Myös soundit ovat kunnossa kaikkien soitinten ollessa hyvin pinnassa eikä esimerkiksi Nifelheimin debyyttilevyn rasittavaan pörinään sorruta. Demotason yhtyeeksi kyseessä on harvinaisen loistava ja lupaava tulokas, joten pidetään silmät ja korvat tiukasti kiinni Damnatörissa.

4½/ 5

Ville Krannila

[/three_fourth]

[one_fourth_last]

Key kansi
1.Ceremonial Stab
Wounds                                                                                                                                              2.Invoking The Flesh
3.The Nocturnal Spawn                                                                                                             
4.Key Of Hades
[/one_fourth_last]

Black Royal – The Summoning pt.1 EP (2015)

Tekijä
Juha Karvonen
-

[three_fourth]Isoja riffejä, huutoa, karjuntaa, olutta, dieselin katkua ja palavaa kumia. Näillä sanoin musiikkiaan kuvaa Tamperelainen metalliorkesteri Black Royal. Tuoreen Ep:n kannessa istuu vielä vuohi valtaistuimellaan niin kyllähän mielenkiinto väkisinkin herää yhtyettä kohtaan. Musiikillisia vaikutteita on otettu 90-luvun death metallista kuin 70-luvun rynkytyksestä. Nyt jos hapuilet kaapin pohjalta leveälahkeisia farkkuja, isokauluksisia paitoja ja keltalinssisiä aurinkolaseja, niin turhaan.

Kuuden biisin ep:llä on mittaa 23 minuuttia ja mikään läpihuutojuttu Black Royal ei todellakaan ole. Ahdistava ja raskas yleistunnelma luo painetta kuuntelijaan ja itsellä menikin ensimmäiset kuuntelut miettiessä, että mikä helvetin yhtye tämä on kun ei ole aikaisemin vastaan osunut. Painavat riffit ja erityisen hyvin pinnalla oleva basso ovat vain ensimmäinen kosketuspinta, jotka johdattelevat kuuntelijan syvemmälle Black Royalin luomaa paholaisenkin kanssa flirttailevaa tunnelmaa.

Mitään kuoropoikia Black Royalin jäsenet eivät ole ja sen kuulee musiikista. Laulaja Riku vetelee tummanpuhuvaa matalaa lauluaan erittäin hyvällä otteella. Kitarat jyrisevät vakuuttavasti alavireessä ja soundi on yksinkertaisuudessaan todella raskas. Rumpali Jukka kannuttaa iskut perille ja muutenkin peruskompit istuvat hyvin kappalekokonaisuuksiin. Joskus basistit jätetään yhtyeissä taustalle, mutta nyt on eri ääni kellossa. Peten basso luo erittäin hyvän kombinaation rumpujen kanssa. Muutenkin bassokuviot saavat tarpeeksi tilaa eivätkä sounditkaan ole mitään 70-luvun ”jynkytystä”. Tuotannollisesti MSTR-Studiossa on tehty erinomaista jälkeä.

The Summoning Pt.1 on tasainen kokonaisuus, jonne on ripoteltu hitaasti avautuvaa metalliryminää. Jos ensimmäinen kappale ”Black Royal” on hidasta doomahtavaa jopa Candlemassin tyylistä painavaa riffittelyä, niin vastapainoksi vauhtia lisätään ”All Proven Stupidyssa” jossa otetaan kaikki irti mitä diesel-moottorista on saatavissa. Levyn parhaimmaksi kappaleeksi nousee kumminkin puhtaita taustalauluja sisältävä ”Contagion Accident”, joka kuljettaa kuuntelijan western-saluunasta pimeimpiin metallikellareihin ja aina kannessa näkyvän vihtahousun luokse.

Black Royalin musiikki on loppujen lopuksi yllättävänkin monipuolista, jota värittävät oikeisiin paikkoihin isketyt melodiat, puhtaat taustalaulut sekä myös tunnelmalliset fiilistelyt. Vaikka lähtökohdat ovatkin hyvällä mallilla, niin haasteitakin tulee olemaan. Aavistuksen tasapaksu materiaali kaipaa vielä hiomista ja keinoja millä erottaudutaan joukosta. Jos omaat pitkän parran, ruman naamataulun sekä todellisen hevarin asenteen, niin Black Royal on sinun juttusi. Vahva pelinavaus ja jatkoa varmasti seuraa.

3+ / 5

Juha Karvonen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]

black royal

1. Black Royal
2. Destination: Threshold
3. Contagion Accident
4. Festering Truth
5. All Proven Stupidity
6. Reformation[/one_fourth_last]

Wake The Nations – Sign Of Heart (2015)

Tekijä
Ville Krannila
-

[three_fourth]AOR on musiikkityylinä kokenut viimeiset vuodet melkoisen renessanssin, jonka paras terä on alkanut jo taittua. Melodisen ja mahtipontisen rockin syvälle Journeyn, Foreignerin sekä Bostonin suuntaan kumartavat sankarit ovat tuottaneet kuluneen vuosikymmenen aikana yhä uusia voitetun ja hävityn rakkauden tunnustuksia.

Monikansallisia aineksia sisältävä Wake The Nations liittyy nyt mukaan karkeloihin. Kansakuntia herätellään ensimmäisellä täyspitkällä, jonka 10 raitaa tarjoavat vahvasti kosketinpohjaista AOR-materiaalia. Valitettavasti alussa mainittujen yhtyeiden korkeilla hulmuaviin takinliepeisiin ei ylletä koskettamaan, vaikka sävelmät tuovatkin sinänsä mukavia melodisen hard rockin tuntemuksia. Parhaat hetket sijoittuvat alkuun ja keskivaiheille. Avauskappale ”Fairytale Romance” jää soimaan mukavasti jo ensimmäisen kuuntelukierroksen jälkeen ja Kroatian euroviisuedustajanakin nähty Dado Topic laulaa ”This Feeling”-kappaleen, joka on sävellyksellisesti ”Sign Of Heartin” parasta antia. Biisin olisi voinut kuvitella kajahtavan Rocky-elokuvien soundtrackilta.

Yhtyeen läpikulkevana hahmona toimii sävellystyöstä pääasiallisesti vastaava Risto Tuominen, joka on soittanut levylle kitarat ja myös laulaa pari kappaletta. Muun pääbändin muodostavat kosketinsoittaja Jori Tojander, basisti Janne Granfors sekä rumpali Tuomas Pelli. Mukana on myös iso joukko vierailevia artisteja, jotka tuovat oman panoksensa levyn kokonaisilmeeseen. Lähes jokaisen biisin laulaa eri henkilö, mikä osaltaan tuo kiinnostavuutta ja toisaalta taas saa homman kuulostamaan enemmän projektilta kuin täysveriseltä bändiltä.

Materiaalin hiukan liiallisen turvallisuuden lisäksi laulujen epätasaisuus tekee kuuntelusta haastavan kokemuksen ja osalla vokalisteista tuntuu paras taito olevan aivan jossain muussa genressä kuin melodisessa hard rockissa. Esimerkiksi Nils Nordlingin maanläheinen tulkinta mahtipontisesti soivien koskettimien etualalla tuo esiin epäedullisen ristiriidan. Joissain kohdissa laulun volyyminappia olisi myös voinut kääntää hiukan enemmän kaakkoon.

Tojanderin koskettimet vyöryttävät kappaleisiin värikästä mattoaan, joka jakaa varmasti mielipiteitä. Osa palaa musiikin myötä nostalgian huumassa 1980-luvulle Dingon aikakauteen ja osa viedään sinne vähän muun kaltaisissa tunnelmissa. Joka tapauksessa tälle musiikinlajille on varmasti paikkansa ja Wake The Nations toivon mukaan vielä sinne tulevilla levytyksillä tiensä löytää.

7 / 10

Ville Krannila

[/three_fourth]

[one_fourth_last]

416511

1.Fairytale Romance
2.The Touch Of Your Hand
3.All I Want
4.So Broken
5.Love Distracts The Senses
6.This Feeling
7.Seas Of Emptiness
8.Love Leads The Way
9.Until The End Of Time
10.Who Am I?

[/one_fourth_last]

UFO julkaisee 21.studioalbuminsa ”A Conspiracy Of Stars”

Tekijä
Ville Krannila
-

UFO julkaisee 21. studioalbuminsa ”A Conspiracy Of Stars” 23.2.2015. Etukäteen julkistetuista maistiaisista päätellen laadukasta hard rockia on jälleen luvassa.

01. The Killing Kind
02. Run Boy Run
03. Ballad Of The Left Hand Gun
04. Sugar Cane
05. Devils In The Detail
06. Precious Cargo
07. The Real Deal
08. One And Only
09. Messiah Of Love
10. Rolling Rolling
11. King Of The Hill (bonus track)

South Park Festareille kiinnitetty Extreme, Masterplan, Eclipse

Tekijä
Ville Krannila
-

South Park festareille Tampereelle 5-6.6.2015 kiinnitetty mm. Extreme, Masterplan ja Eclipse!

http://www.southparktampere.fi/

front_logo

 

Max Cavalera & Joe Mciver: Muistelmat (2014)

Tekijä
Juha Karvonen
-

Sepulturan ja Soulflyn perustaja Max Cavalera on metallimaailman tärkeitä henkilöitä, jonka kaikki hevarit tuntevat ympäri maailman. Lukuisat menestyslevyt ovat tehneet Maxista yhden arvostetuimmista metallimuusikoista, jonka elämäntarinaan pääsemme viime vuonna julkaistussa kirjassa tutustumaan.

Joel Mciverin kanssa yhteistyössä valmistunut elämänkerta etenee kronologisesti Maxin vaikeasta lapsuudesta aina nykyhetkeen saakka. Mihinkään kovin tarkkoihin asioiden läpikäymiseen ei kumminkaan takerruta ja kirjaa voi pitää helppolukuisena. Vaikka sivuja on n.250 niin printti on sen verran isoa, että kirjan lukee vaivatta lävitse samalla kun kuuntelee Sepulturan ja Soulfly:n uran tärkeimpiä kappaleita.

Max2copy

Onko kirja sitten lukemisen arvoinen? Ehdottomasti on, vaikka se ei mitään suuria paljastuksia tarjoakaan. Sepulturan uraa 80-luvulta seuranneille kirja ei tarjoa mitään uutta ja tämän koin ainakin itse pienoisena pettymyksenä. Sepulturan syntymistä ja alkuaikoja lukee innostuneena ja sivuja kääntää malttamattomana odottaen läpimurtoalbumien Beneath The Remainsin sekä Arisen taustojen syvällisempää läpikäymistä. Pettymykseksi juuri nämä omaan lapsuuteen ja nuoruuteen heijastuvat albumit jäävät vähäiselle huomiolle.

Chaos A.D sekä Roots saavat vähän paremman katsauksen viidakkoseikkailuineen. Max tarkastelee asioita kumminkin pintapuolisesti eikä mitään syvempää tarinankerrontaa tapahdu. Tasaisin väliajoin esille tulee päihdeongelmat jotka kirjan mukaan kulminoituvat vain Max Cavaleraan.

Kirjassa ääneen pääsevät myös muut yhtyeen kanssa tekemisissä olleet henkilöt, jotka lyhyesti kertovat omat näkemyksensä asioista. Lähes jokaisessa puheenvuorossa kehutaan Max Cavaleraa ihmisenä ja muusikkona, joka antaa vähän liiankin mustavalkoisen kuvan kirjan päähenkilöstä.

max

Soulflyn faneille kirja antaa suhteessa enemmän ja levyjen taustoihin tehdään tiiviimpää tarkastelua. Etenkin levyillä vierailevia tähtiä tuodaan esille mielipiteineen.

Itse yllätyin kuinka ”jalat maassa” oleva henkilö lopulta Max Cavalera on. Vaikka elämä on ollutkin läheisten ihmisten kuolemien ja päihderiippuvuuksien kanssa taistelua, niin intohimo musiikkiin on kuljettanut vaikeuksien kautta aina eteenpäin. Max ei missään vaiheessa anna kuvaa että menestys olisi noussut sen suuremmin päähän ja hänestä on helppo kirjan luettua pitää. Raha-asioista ei puhuta edes menestyksen suurimmilla hetkillä, joka olisi tuonut kirjaan myös musiikkiteollisuuden toista puolta esille. Naisseikkailuja yhtye ei Maxin mukaan juuri harrastanut. Manageri / vaimo Gloria pääsee myös tasaisesti tuomaan omia näkökulmia asioihin. Vaikka ongelmien syyt ovat kaikkien fanien tiedossa, niin sen suurempaan mustamaalaamiseen ei ryhdytä. Max kanavoi vihansa Soulfyn ensimmäisiin albumeihin, joka kirjassa tulee selvästi esille.

Vaikka kirja onkin suhteellisen kevyt raapaisu niin sen parissa kyllä voi sanoa viihtyvänsä. Vaikka Soulfly on itselleni jäänyt pienemmälle huomiolle, niin oli mielenkiintoista lukea tarkempaa analyysia levyjen ja biisien synnystä. Olisin myös odottanut, että Sepulturan muut jäsenet olisivat päässeet suurempaan ääneen ja vastakkainasettelua olisi ollut enemmän. Max on pohjimmiltaan nöyrä ja hyvin perhekeskeinen kaveri, jolle musiikki on asia, mikä pitää hänet hengissä. Vaikka teksti on välillä lentävää ja harhailevaa, niin kyllä kirjaa voi suositella kaikille faneile. Olkoon se myös kunnioitus Sepulturaa, Soulflyta sekä Max Cavaleraan kohtaan.

Juha Karvonen

Burweed – Hide (2015)

Tekijä
Ville Krannila
-

[three_fourth]Näinä päivinä julkaisunsa saava debyyttialbumi ”Hide” esittelee maailmalle Kymenlaaksolaisen trion Burweedin, jolla uralla takanaan on kaksi omakustannetta. Edellinen EP:n julkaisusta on tosin jo kolme vuotta ja noista vuosista kaksi on vietetty tätä levyä haastavassa ilmapiirissä kasaten. Levytyssessiot eivät sujuneet helpoimmalla mahdollisella tavalla, ja tästä ahdistuksesta osa onkin varmasti siirtynyt sävellysten kautta itse albumille.

Kannen sekä levyvihon kuvista välittyy kylmä talvimaisema ja ihmisen suhde luontoon. Musiikki välittää samoja aistimuksia. Itse levyllä on ainoastaan kuusi varsinaista kappaletta, joista osa kasvaa hyvinkin pitkiksi tarinoiksi. Bändin musiikkityyli on vahvasti vanhan ja uudemman raskaan rockin yhdistelmä, ja yleisesti groovaava ja tunnerikas ulosanti hallitsee menoa. Hetkittäin kappaleissa, kuten ”Dilate” liikutaan jopa raskaan progressiivisen tunnelmoinnin maailmaan. Basisti Eetu Lehtisen lisäksi kitaristi Toni Raukola hoitaa vokaaliosuuksia, ja laulut on jaettu melko lailla tasaisesti kaksikon kesken. Päätöskappaleessa kuullaan myös vierailevia solisteja Mikko Kiriä ja Lauri Pikkaa.

Laulajat hallitsevat kevyemmän ja raskaamman tulkinnan, ja biiseistä löytyy yllättävän paljon tarttumapintaa. Tuotannollisesti levy on ensiluokkainen ja soittimet ovat hyvässä balanssissa. Kitarasoundista on pakko antaa erityismaininta, sillä niin rytmi- kuin soolokuviotkin tulevat hyvin terävällä ja omaperäisellä otteella. Myös basso erottuu sovituksissa selvästi ja Lehtinen myös tarjoilee hyvin omintakeisia kuvioita biisien sisällä. Koskettimia käytetään säästeliäästi ja antamaan sopivaa pintamaustetta keitokseen.

Soittotaito yhtyeellä on mainio, ja vaikka ei levyn musiikkia ottaisi aivan omakseen, on pakko ihailla hienoa yhteispeliä. Burweedin musiikki ei ole suuren yleisön tavaraa ja ”Hide” vaatii useamman kuuntelukerran auetakseen. Hyvä kuitenkin, että vaikeuksien kautta on edetty voittoon ja tämä esikoisalbumi on nyt saatu suuren yleisön kuultavaksi.

9- / 10

Ville Krannila¨

[/three_fourth]

[one_fourth_last]

burweed-hide-91108

1. Swallow
2. Lye
3. Lie
4. Dilate
5. Tire Iron
6. Hide / Defend

[/one_fourth_last]

Alghazanth – The Three-Faced Pilgrim (2013)

Tekijä
Juha Karvonen
-

Suomen black metallin kokeneeseen kaartiin kuuluu Jyväskyläläinen Alghazanth. Edellinen julkaisu Vinum Intus (2011) kosketteli syvältä tummanpuhuvalla ja jylhällä otteellaan. Yhtyeen seitsemäs ja viimeisin albumi The Three-Faced Pilgrim maalailee samoja tummia pilviä taivaalle tehden sen vielä vakuuttavammin ja taiteellisemmin.

Alghazanth on harmillisesti jäänyt suomalaisen black metallin suurimpien nimien varjoon. Musiikillisesti tähän on vaikea löytää perusteita, joten onko yhtyeen hankalasti mieleen painuva nimi tai albumien monimuotoiset teemat liian suuri pala haukattavaksi nykypäivän kiireelliselle kuuntelijalle.

Yhtyeen riveissä tapahtui pieniä muutoksia kun edellisellä levyllä laulanut Goat Tormentor jäi pois yhtyeestä. Laulajan paikalle siirtyi debyytillä äänihuuliaan revitellyt Thasmorg. Yhtyeen soittotaidot ovat ensiluokkaisia, joista vuosien kokemus paistaa lävitse. Thasmorgin kireää laulua vahvistaa viiltävät kitarasoundit, mukana luikerteleva basso sekä pääpiru Gorath Moonthornin takuuvarma kannutus.

Mikään helppo pala purtavaksi The Three-Faced Pilgrim ei todellakaan ole. Biisin pituudet ovat lyhyimmilläänkin 6 minuutin pinnassa. Levyn kuusi hienoa kappaletta kellottaa kokonaisajaksi 46 minuuttia. Vaikka äänimaisema ja tunnelma ovatkin käsin kosketeltavissa, niin biisien avautuminen lopulliseen muotoon vaatii lukuisia kuuntelukertoja.

Majesteettista ja jylhää maisemakuvaa rakennellaan koko levyn ajan. Biisien sävellykset ovat taitavasti rakennettuja, niin että melodiat ottavat tasaisin väliajoin koko tähtitaivaan haltuunsa. Levyn mahtipontinen tunnelma ei kaipaa yhtään lisukkeita, joita Alghazanth ei osaisi itse rakentaa. Syntikat pysyvät tyylikkäästi taustalla ja tukevat biisien sovituksia harkitulla tavalla. Tremoloriffeille annetaan aikaa, jotka vievät lopulta kuuntelijan dissonanssisointujen avustuksella matkalle, jossa on kaunista mutta samalla pelottavan synkkää.

Levyltä on vaikea nostaa kappaleita ylitse muiden. Jotkut ovat kritisoineet levyltä puuttuvan sen todellisen tappobiisin. Olen siinä mielessä eri mieltä, että albumi ei kaipaa yksittäisiä hittejä, koska levyn kuusi biisiä kietoutuu toisiinsa kuin kansikuvassa näkyvät joutsenet. Tavallaan koko levyn sanoma kiteytyykin tähän tyylikkääseen kansikuvaan. Kuinka monesti olenkaan kääntynyt albumin puoleen kun kaipaan rauhaa ja laadukasta musiikkia. Albumin voima on jotain selittämätöntä, johon ei mitenkään voi päästä käsiksi, jos et ole valmis antamaan sieluasi hetkeksi lainaan Alghazanthin mustille enkeleille.

8½/10

Juha Karvonen

1. In Your Midnight Orchard
2. To the Pearl on High
3. Promethean Permutation
4. AdraMelekTaus
5. As It Is Fated
6. With sickle, with Scythe

Avra – Polku (2015)

Tekijä
Ville Krannila
-

[three_fourth]Avra – Polku (2015)

Eräänlainen kotimainen superkokoonpano Avra on julkaissut debyyttialbuminsa ”Polku” kuluneen tammikuun aikana. Mukana on jäseniä mm. Torture Killerista, Chaosweaverista ja Ajattarasta. Tämä sekalainen sakki kuulostaa kuitenkin hyvin yhteen hitsautuneelta ja musiikillinen ulosanti ei ole aivan sitä mitä ensi istumalta odottaisi. Musiikki ei todellakaan ole helpoimmasta päästä, ja tunnelmat vaihtelevat jopa kappaleiden sisällä rajusti laidasta toiseen. Pääpainona tuntuu olevan yhtyeen itsensäkin esiin nostamalla kylmän mystisellä ilmapiirillä, jota huokuvat yhtälailla akustiset osuudet kuin rankemmatkin rypistelyt. Kansikin välittää samaa lohduttoman jäätävää sanomaa.

Vertailukohtaa toisiin artisteihin on äärimmäisen vaikea hakea, sillä sen hetken kun edetään yhtä syksyistä kinttupolkua, suunta vaihtuu toiseen jäätävän lumisohjoiseen uraan yhtä nopeasti. Suomalaisen metallimusiikin ystävät löytävät varmasti tartuntapintaa tästä levystä sen esitellessä varsin monipuolisen katsauksen erilaisiin metallityyleihin melankolisesta rockista melodiseen death metalliin saakka.

Levyn päättävää laahaavaa kappaletta ”Kosmisen Kiirastulen Kadonnut Kieli” lukuun ottamatta biisit ovat varsin onnistuneita. Sävellysten taustalla antavat lisäväriä mm. sello ja koskettimet. Kitarariffit soivat paikoitellen hyvin raskaasti ja kuulaasti kantaen biisejä eri saarekkeista toiseen. Hyvinä poimintoina tästä ovat kappaleet ”Tyhjyys” ja ”Myrsky.” Viimeksi mainittu kappale edustaa levyn komeinta puolta sopivalla aggressiolla ja kauniilla melodialla höystettynä. Kitarat kuulostavat tässä samanaikaisesti teräviltä ja raskailta. ”Tyhjyys” puolestaan aloittaa levyn hiljaisella kosketinkuviolla ennen kuin raskaampi riffi syöksyy viemään kappaletta eteenpäin. ”Valheiden Verkko” on lopun rankempaa osiota lukuun ottamatta hiukan kevyempi biisi, jonka tarttuvuudessaan voisi kuvitella soivan säännöllisesti paikallisradiostakin.

Laulaja Juri Sallinen tarjoilee huomattavasti erilaisempaa tulkintaa kuin aiemmassa pääyhtyeessään Torture Killerissa. Örinämoodia vilautellaan säännöllisesti, mutta vähintään yhtä paljon tarjotaan puhdasta laulua ja eräänlaista välimuotokarjuntaa. Rankemmat osuudet toimivat hienosti, puhtaissa vokaaleissa ei ole aivan samaa voimaa, mutta kokonaisuutena homma pelaa vähintäänkin tyydyttävästi.

Biisit on kaikki levytetty analogisesti ja livenä, joka kieltämättä kuuluu varsin maanläheisessä soundissa. Ylituotettu ”Polku” ei todellakaan ole. Mikko Herrasen Sonic Pump-studioilla miksaama albumi soi kirkkaasti ja maanläheisesti. Avra ei ole valinnut helpointa mahdollista tietä, ja tässä mielessä lopputulosta on pakko kunnioittaa. Jokamiehen musiikkia ”Polku” ei ole, mutta mikäli tässä vielä todella koviin pakkasiltoihin päästään, Avran voi kuvitella nousevan soundtrackiksi kodissa jos toisessakin.

8+ / 10

Ville Krannila

[/three_fourth]

[one_fourth_last]

AVRA - Polku - cover

1.Tyhjyys
2.Valheiden Verkko                                                                                                                                                                                                                          3.Viimeinen Tila
4.Loppu
5.Myrsky
6.Sirkus Primus
7.Polku
8.Kosmisen Kiirastulen Kadonnut Kieli

[/one_fourth_last]

Mastodon – Once More ’Round The Sun (2014)

Tekijä
Juha Karvonen
-

[three_fourth]Onko Mastodon sinulle vielä vieras yhtye? Nyt on viimeistään aika korjata asia, koska Mastodonin viimeisin levy sen verran vahva esitys, että tämä vaatii tutustumista. Mastodon, tämä Atlantasta kotoisin olevaa metalliyhtyettä on vaikea lokeroida vain yhteen genreen. Jos vaikutteita on otettu progressiivisesta rockista kuin jazzistakin, niin toisella puolella voisi hyvin olla groove tai perinteinen heavy metal ja kaikkea siltä väliltä.

Mastodonin kaksi edellistä albumia Crack The Skye (2009) sekä The Hunter (2011) olivat pelottavan hyviä kokonaisuuksia, niin odotukset uutta albumia kohtaan olivat hyvin ristiriitaiset. Pystyykö yhtye vielä samaan tai kenties laittamaan paremmaksi? Vai lähdetäänkö seikkailemaan aivan uusille alueille? Ensimmäiset kuuntelukerrat helpottivat mielentuskaa jättäen albumista erittäin hyvän kuvan. Biisit kuulostavat bändiltä itseltään, mutta tarttuvuus sekä melodiat ovat helpommin kosketeltavissa. Vaikka omanlaista kikkailua löytyykin, niin ne tehdään kappaleiden ehdoilla, eikä lähdetä aivan toisiin ulottuvuuksiin.

Soundillisesti musiikki on ajettu karkkilaatikon läpi ollen kumminkin luontevaa sekä hyvällä tavalla viimeistelemättömän kuuloista. Kevyesti särötetyt kitarat iskevät tarttuvia riffejä sekä hienoja kitaravalleja. Mastodonin tyyliin riffit eivät poikkeuksia lukuun ottamatta pohjaudu vitossointuihin, vaan ne mutkittelevat ja kiemurtelevat kuin liukas käärme, josta et saa otetta. Tähän kun lisätään epätavalliset tahtilajit, jazzahtava ja kokeellinen rumputyöskentely sekä erityisen voimakas basso niin Mastodon on valmis tainnuttamaan kuuntelijan puolellensa. Laulupuolikaan ei ole tavalliseen tapaan toteutettu, vaan ne hoidetaan kolmen jäsenen toimesta. Lauluäänissä on eroja, mutta jollain maagisella tavalle sulautuu kokonaisuuteen luomatta liian suurta kontrastia äänien välille.

Edellisen albumin tapaan kertosäkeet ovat mieleenpainuvia, mutta eivät missään tapauksessa kertakäyttökamaa. Esimerkiksi levyn kaksi ensimmäistä kappaletta ”Tread Lightly” sekä ”The Motherload” voisivat soida valtavirran radiokanavilla myymättä kumminkaan sielua koneistolle . Vaikka kappaleiden kertosäkeet lähenevät pop/rock – akselin hunajaista tyyliä, niin biiseissä on jotain selittämätöntä taikaa, joka tartuttaa kuuntelijoita suurella prosenttimäärällä. Jos levyn alku on vahvaa, niin sama meno jatkuu lähes koko levyn ajan. Biisin rakenteet polveilevat samaa kaavaa, mutta kyllä siellä niitä herkkupalojakin on poimittavaksi Mastodonin tyyliin. Esimerkiksi kappale ”Aunt Lisa” saa muodollisuuksien jälkeen vähän erilaista lopetusta biisille. Voisin vielä nostaa levyltä esiin suoraviivaisen ”Feast Your Eyes:n” ja hienot kertosäkeet omaavat ”Ember Cityn” sekä ”Halloweenin”. Albumin päättyy valitettavasti levyn heikoimpaan kappaleeseen. Lähes kahdeksan minuuttinen ”Diamond In The Witch House” seikkailee sludge- sekä post metallin maisemissa jättäen biisistä vähän tyhjän kuvan.

Once More `Round The Sun on mielestäni Mastodonin helpoiten lähestyttävä sekä myös yksi yhtyeen parhaimmista albumeista. Levyn hengittävä yleisilme, tarttuvat kappaleet sekä sopivassa mittakaavassa progemainen lähestymistapa nostavat Mastodonia aina vain ylemmäs kohti metallimaailman mammutteja.

9 / 10

Juha Karvonen

[/three_fourth]

[one_fourth_last]

mastodon

Tread Lightly
The Motherload
High Road
Once More ’Round The Sun
Chimes At Midnight
Asleep In The Deep
Feast Your Eyes
Aunt Lisa
Ember City
Halloween
Diamond In The Witch House[/one_fourth_last]

1...2 2952 2962 297...2 308Sivu 2 296 / 2 308

Mainos:

Mainos

Viimeisimmät:

Seuraa

21,666FanitTykkää
2,794SeuraajatSeuraa
177SeuraajatSeuraa
0TilaajatTilaa
Metalliluola.fi
Facebook Instagram Linkedin Spotify Twitter Youtube
© Metalliluola.fi