Jyväskyläläinen eeppistä folk metallia soittava Frosttide julkaisi uuden singlen ja lyriikkavideon ”Carved Into Ice”.
Biisi löytyy yhtyeen tulevalta 18.5.2018 ilmestyvältä ”Decedents” EP:ltä. Viisi uutta kappaletta sisältävä EP kattaa neljä erilaista tarinaa, jotka linkittyvät kuoleman, menetyksen ja niiden seurauksien ympärille.
Säveltäjä ja keulamies Juho Patinen kommentoi:
Differing from the previous albums, the “Dcedents” – EP doesn’t have a big storyline going through it as a whole. Yet, we wanted each song to have a common theme and concept. As soon as the songs started to find their form musically being rather dark, melancholic but very atmospherical, the overall theme being death felt pretty natural. Just as life, it can have a very different meaning among people and as an overall concept it can cover all the emotions the songs go through. Death can be peaceful, bitter, sorrowful.. The variety of possibilities being so fascinating we chose to make each song its own unique story. Like in reality, the stories are many, but they all share the common inevitability. This EP shall take you on an epic journey with Frosttide’s bombastic version of 4 ways to die!
“Decendents” julkaistaan digisleeve-muodossa Gorgon-johtohahmo Paul Thureaun kansitaiteella. Ennakkotilausta saa jätettyälinkistä.
1. Ocean’s Peace
2. Tranquility
3. Carved Into Ice
4. Final Hour
5. Revenant
Artwork by Paul Thureau, Obliviart Productions
Wardrobe by Heli Mäensivu
Video by Juho Patinen
Frosttide:
Juho Patinen – Guitars & Lead Vocals
Felipe Munoz – Keyboards, Orchestrations & Backing Vocals
Joonas Nislin – Drums, Backing Vocals
Graham Bonnet Band julkaisee uuden albumin ”Meanwhile, Back In The Garage” heinäkuussa 2018 Frontiers-levymerkin kautta. Albumin nimikappale on nyt kuunneltavissa. Muun muassa Rainbow’n, Michael Schenker Groupin ja Impellitterin laulajana tunnettu Graham Bonnet saapuu toukokuussa myös Suomeen yhtyeensä kanssa. Bonnet esiintyy Tampereen Yo-talolla toukokuun 30. päivä osana tulevaa Euroopan-kiertuettaan. Lämmittelijänä toimii kotimainen Transworld Identity.
Bonnet kommentoi:
This is the most important album I have done in 35 years. I think fans of the classic Alcatrazz-sound will love this record. The first single (which is also the title track), ’Meanwhile, Back In The Garage’, is about any young band starting today… which is like it was back when I started. As the lyric says, ’take a number, it’s a hell of a line’! I have had a fantastic career and been very fortunate to play with some great musicians and I hope there is a lot more touring and recording to come.
Graham Bonnet Band
YO-Talo, Tampere 30.5.2018
Kokoonpano:
Joey Tafolla – Guitar
Beth-Ami Heavenstone – Bass
Jimmy Waldo – Keyboards
Mark Benguechea – Drums
Liput: 21,50€
Ennakkoliput:
Ovet klo 21
”Meanwhile, Back In The Carage” julkaistaan 13.7.2018. Kansi ja kappalelista katsottavissa alta. Mukana on alkuvuodesta 2018 taltioitu bonus live DVD.
CD
1. Meanwhile, Back In The Garage
2. The Hotel
3. Livin’ In Suspicion
4. Incest Outcest U.S.A.
5. Long Island Tea
6. The House
7. Sea Of Trees
8. Man On The Corner
9. We Don’t Need Another Hero
10. America…Where Have You Gone?
11. Heading Toward The Light
12. Past Lives
13. The Crying Chair
14. Starcarr Lane (Live From Daryl’s House 2018)
DVD (Live From Daryl’s House 2018)
1. Night Of The Shooting Star (Intro)
2. Too Young To Die, Too Drunk To Live
3. All Night Long
4. Night Games
5. California Air
6. God Blessed Video
7. Stand In Line
8. Island In The Sun
9. Desert Song
10. Starcarr Lane
11. Jet To Jet
12. S.O.S.
13. Into The Night
14. Samurai
15. Skyfire
16. Since You Been Gone
17. Assault Attack
18. Eyes Of The World
19. Hiroshima Mon Amour
20. Lost In Hollywood
Lähde: Frontiers
Kuva: David Randall/Get Ready To Rock
Thrash metallin legenda Slayer tiedotti alkuvuodesta suuntaavansa viimeiselle maailmankiertueelleen, ja pistävänsä sen jälkeen pillit pussiin. Nyt on varmistunut, että Slayer saapuu viimeisellä kiertueellaan myös Suomeen, ja esiintyy Helsingin Jäähallissa lauantaina 8. joulukuuta. Luvassa on komea kattaus metallin isoimpia nimiä, sillä illan aikana lavalle astelevat myös yhdysvaltalaisbändit Lamb Of God, Anthrax ja Obituary. Keikan lipunmyynti käynnistyy keskiviikkona 16. toukokuuta Ticketmasterissa.
Raskaan metallin arvostettuna uranuurtajana tunnettu, lähes 37 vuoden ikäiseksi ehtinyt Slayer on julkaissut 12 studioalbumia, lukuisia livelevyjä, kokoelmia ja livevideoita, soittanut lähes 3000 keikkaa ympäri maailmaa, saanut lukemattomia palkintoja, mukaanlukien viisi Grammy-ehdokkuutta ja kaksi Grammy-pystiä, kultalevyjä ja muita tunnustuksia. Pitkään uraan mahtuu myös satoja lehdenkansia, järkyttävä perustajajäsenen menehtyminen ja metallibändille harvinainen esiintyminen The Tonight Show’ssa. Tammikuussa Slayer tiedotti tekevänsä viimeisen kiertueen kiittääkseen uskollisia fanejaan ja lopettavansa sen jälkeen. Loppuvuodesta myös suomalaisfaneille tarjoutuu mahdollisuus jättää jäähyväiset Slayerin musiikille livenä.
Lamb Of God julkaisee tässä kuussa cover-levyn ”Legion: XX” alkuperäisnimellään Burn the Priest. Lamb Of God -nimellä bändi on levyttänyt viimeksi vuonna 2015 kun kehuttu ”VII: Sturm Und Drang” julkaistiin. Tuolloin bändi kävi viimeksi myös Suomessa esiintyen Tuska Festivalilla.
Anthrax vuorostaan julkaisi live-DVD:nsä ”Kings Among Scotland” viime kuussa. Se on nauhoitettu reilu vuosi sitten bändin Among The Kings -kiertueella loppuunmyydyssä Barrowland Ballroomissa, Glasgow’ssa. Anthrax kävi samaisella kiertueella viime keväänä myös Helsingissä ja Seinäjoella.
Floridalainen death metal -bändi Obituary julkaisi uuden albuminsa maaliskuussa. Kyseessä on Obituaryn kymmenes studiolevy, ja se on kerännyt hyvät arviot musiikkilehdistössä ja -sivustoilla ympäri maailman.
KEIKKA:
Slayer (USA) – Final World Tour
+ Special Guests: Lamb Of God (USA), Anthrax (USA), Obituary (USA)
La 8.12.2018 Helsingin Jäähalli
Ovet klo 17.30
LIPUT:
Myyntiin ke 16.5.2018 klo 9
Palvelumaksuineen alkaen 54 / 59 / 65 euroa Ticketmasterista
LISÄTIEDOT:
Live Nation Finland
– promoottori: Scott Lavender & Niksu Väistö
– tiedotus: Maritta Kettunen, puh. 09 856 73 453,maritta.kettunen@livenation.fi
– pressikuvat ja media-akkreditoinnit: http://press.livenation.fi
Levy-yhtiö (Slayer, Lamb Of God, Anthrax): Nuclear Blast / Silke Yli-Sirniö, silke@heartagram.com
Kotimainen thrash-yhtye Inkvisitor julkaisi keväällä kakkosalbuminsa ”Dark Arts Of Sanguine Rituals”. Olimme yhtyedessä jyväskyläisyhtyeeseen ja päästimme ääneen kitaristi Jesse Kämäräisen. Tässä on tarina yhden levyn synnystä, vaikeuksista, onnistumisista ja periksiantamattomuudesta. Tämä on Inkvisitor.
TAUSTAA ALBUMILLE
Kesä 2015. Ensimmäinen LP Doctrine of Damnation oli nähnyt päivänvalon hieman aiemmin. Rutiini kitaratreenejä vedellessäni saavuin uudelle tontille, keksin nimittäin Dark Arts of Sanguine Ritualsin nimikkobiisin ensimmäisen riffin. Pistin riffin talteen ja näin ensimmäinen pala uutta levyä oli syntynyt. Sittemmin biisi sävellettiin valmiiksi asti, mutta vanha rumpali ei oikein ollut halukas opettelemaan uusia juttuja, eikä oikein vetelemään vanhojakaan. Muutoksen tuulien oli puhallettava ja näin ollen loppuvuodesta 2015 Tino Jäntti istahti rumpalin pallille. Toisin kuin edeltäjänsä, hän oli heti messissä uuden ja oman matskun tekemisessä. Kohtuu nopeasti saatiin nimikkobiisi, Mindslaver ja The Confession valmiiksi.
Tykitin yhdeltä istumalta koko levyn tarinan puhtaaksi.
”Mites sanat ?”, kyseli silloinen laulutaileilija. Hyvä kysymys. Mulla oli levyn ja kolmen biisin nimet valmiina, mutta itse sanat tosiaan puuttuivat. Aluksi pohdin etteivät rahkeet vielä riitä konseptilevyyn, mutta vierailu Jarkko Martikaisen lyriikkaklinikalla Jyväskylän Veturitalleilla laittoi alitajunnan ruksuttamaan ja yhtenä iltana leffaa katsoessa inspiraatio ns. iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Leffa pauselle ja tykitin yhdeltä istumalta koko levyn tarinan puhtaaksi. Nyt oli raamit joiden puitteissa lähteä sorvaamaan.
Koitti 2016 ja noita kolmea biisiä sitten vedeltiin livenä, ja nauhotettiinkin nimikkobiisi ja The Confession Aapon kanssa. Nimikkobiisi julkaistiin videon kera keväällä 2016, mutta suoraan sanottuna se ei saanut silloin kovin hyvää palautetta syystä tai toisesta. Kevään viimeisellä keikalla Aapo heitti bäkkärillä pyyhkeen kehään, sanoen että haluaa keskittyä tulevaan asevelvollisuuteen ja ei-niin-metalliseen-musiikkiin. Alkoi vimmattu uuden äänen metsästys, mutta uutta ukkoa ei näkynyt, ei kuulunut. Ehdokkaita kyllä oli, mutta ei sopivaa.
Sillä välin ei jääty tuleen makaamaan, vaan leivottiin biisejä valmiiksi. Meikäläinen sävelsi yksin kotona rumpukoneen kanssa, Tino ja Lauri reeniksellä löivät keskenään viisaita päitä yhteen. Itse tein yleensä koko biisin alusta loppuun enemmän tai vähemmän valmiiksi, siitä sitten reeniksellä vähän ns. pyöriteltiin kulmia porukassa tai mietittiin siirtymiä eri osien välillä. Tino myös luonnollisesti käänsi rumpukonebiitit omannäköisekseen. Reeniksellä taasen Lauri yleensä tuli riffikokoelman kera mestoille ja siitä yhdessä Tinon kanssa lähtivät askartelemaan kokonaisuutta. Näillä metodeilla saatiin enemmän eloa biiseihin vrt. debyyttilevy.
Ei oltu Tinon kanssa enää bändi, vaan duo
Vuoden 2016 lopussa myös toinen perustajajäsen ja kitaristi Lauri nosti valkoisen lipun
motivaatiopuutteen takia salkoon. Lupasi kuitenkin hoitaa levyn nauhoitukset kunnialla loppuun. Ei oltu Tinon kanssa enää bändi, vaan duo. Kieltämättä oli hieman synkkä meininki, mutta pohdittiin että levyn biisimatsku oli sen verta tanakkaa, että kyllä tää kortti pitää loppuun asti katsoa.
Levyllä soivat kitarat
Rumpuministerin kioski juuri ennen recin painamista.
PROSESSI ETENEE – ÄÄNITYSTUOTANTOA
Sitten heti alkuvuodesta 2017 Markus laittoi läppärin mikrofoniin erään jyväskyläläisen asunnon kaapissa nauhoitetun demon. Vaikka lähestyminen oli kohtuu punk, hommassa kuulosti olevan ainesta, joten pyysin miehen käymään ja tehtiin parempi demo. Hirveän pitkään siinä ei sen jälkeen tarvinnu arpoa, tervetuloa remmiin! Tässä vaiheessa pistettiin myös kohtuu nopeasti äänityspyörät pyörimään. Bookattiin itse äänitys Vaajakosken Electric Foxin Tuomas Kokolta, miksaus Sonic Pumpin Nino Laurenteelta ja masterointi Virtalähteeltä. Kokon palveluihin päätyminen oli kohtuu luonnollista, se oli lähellä ja siellä oli tehty hyvää soundia ennenkin.
Sonic Pumpilla on SSL:n 4040G+ analogitiski, samanlaisilla on miksattu esim. Master of Puppets ja Born in The USA
Studiosta löytyy todella hyväsoundinen soittohuone, Kulttuuritalon entinen analogitiski (jonka läpi on mennyt mm. Motörheadin liveä) ja ennen kaikkea pätevä ja mukava hemmo tiskin takana. Sonic Pumpin Ninoon päädyttiin CV:n perusteella, se on kohtuu vakuuttava. Lisäksi Sonic Pumpilla on SSL:n 4040G+ analogitiski, samanlaisilla on miksattu esim. Master of Puppets ja Born in The USA. Kaikista tärkeintä oli kuitenkin että sekä bändi, että tuottajat olivat samalla kartalla siitä että mahdollisimman luomua soundia lähdetään hakemaan.
Kokko äänittää ja mr. tuottaja vahtii kärppänä
Ekoissa sessioissa Electric Foxilla keväällä 2017 nauhoitettiin koko levyn rummut purkkiin. Timppa osoittautui sen verta kovaksi luuksi (ja olihan näitä keretty myös treenata), että soundeja rukattiin puoli päivää ja kaksi täyttä päivää äänitettiin. Pro Toolsissa korjattiin ehkä kolme yksittäistä iskua, muuten oli enemmäin tai vähemmän laakista purkkiin -meininkiä. Lisäksi vedettiin kitarat ja laulut Second Sacramenttiin & Mindslaveriin. Näistä Second Sacrament miksattiin, masteroitiin ja julkaistiin samana keväänä. Esiteltiin pitkän hiljaiselon jälkeen bändin aikaisempaa äkäisempi soundi, kaksi uutta jäsentä ja huisisti noussut tuotannon taso. Aapon kanssa nauhoitetut biisit nauhoitettiin kokonaan uusiksi.
Kesällä soitettiin muutama keikka, mm. Kuopiorock missä oli todella kova meininki
Markus otti asiakseen alkaa vääntämään lyriikoita biiseihin jotta ne saisi livekuntoon. Uuden kokoonpanon ekalla keikalla osa lyriikoista oli sen verran tuoreita, että pari biisiä piti luntata paperista. Kesällä soitettiin muutama keikka, mm. Kuopiorock missä oli todella kova meininki ja paljon yleisöä. Settilistalla oli kaksi vanhaa biisiä, hyvin tuntui uusi matsku uppoavan porukkaan.Keikka kokoonpanossa tuurasi Joonas Kolehmainen kitarassa ja Kalle Raijonkari bassossa. Molemmat hyviä vanhoja kavereita.
Kyllähän siinä perse hikosi penkissä kun istui viikon tai kaksi sahaamassa
Kesällä jatkettiin myös kitaroiden ja basson äänittelyä. Budjettisyistä tehtiin kitarat re-amppaamalla, eli itse nauhoitus tehtiin kotona ja sitten studiossa vedettiin äänitetyt kitarat vahvistimien läpi yhdellä kerralla. Tällä tavoin pystyimme hankaamaan kitaraosuuksia pitkään, eikä tarvinnut tehdä kiireellä. Varsinkin kun tuplattiin kaikki, eli sooloja soitettiin kaksi, komppikitaroita neljä raitaa. Kyllähän siinä perse hikosi penkissä kun istui viikon tai kaksi sahaamassa, mutta homma edistyi aikataulussa. Kitarat soitettiin rumpujen päälle ilman klikkiä elävämmän lopputuloksen saavuttamiseksi. Bassot levylle raapi sessiopohjalta sama sälli kuin debyytillekkin, eli Pekka Löhönen. Ollaan molemmat Pekan kanssa alunperin Varkaudesta ja oma soittoura alkoi samasta coverbändistä Pekan kanssa. Lisäksi demosimme voksujen puolesta loput biisit ja teimme viimeiset hienosäädöt lyriikoihin Markuksen kanssa. Meikäläinen hoiti kaikkien kitaroiden ja basson äänitykset itse.
Tässä vaiheessa siis levyllä soittavista muusikoista kolme kuului varsinaiseen bändiin, ja kaksi oli sessiopohjalla (Lauri veisteli omat osansa levylle, vaikka olikin muuten jättäytynyt kelkasta). Levy on siis tavallaan joutsenlaulu vanhalle Inkvisitorille, ja pelinavaus uudelle.
Soldanosta otettiin reilusti keskiäänivoittoinen rähinä ja Mesasta taasen scoopatumpi tanakka alajorma. Yhdessä näistä tuli kitarasoundi joka oli yhtäaikaa muhkea, mutta repii myös naamaa.
Loppukesästä tehtiin comeback Electric Foxille viikoksi. Nyt kun kitarat oli jo valmiiksi nauhoitettu, voitiin ilman stressiä keskittyä puhtaasti vain hyvän kitarasoundin hakemiseen. Testissä oli kuusi vahvistinta, joista jatkoon menivät Soldano-klooni ja Mesan Studio Preamp. Soldanosta otettiin reilusti keskiäänivoittoinen rähinä ja Mesasta taasen scoopatumpi tanakka alajorma. Yhdessä näistä tuli kitarasoundi joka oli yhtäaikaa muhkea, mutta repii myös naamaa. Lisäksi völjyssä oli kelpo läjä efektipurkkeja. Siinä missä perus komppisoundi pysyy enemmän tai vähemmän samana, heitettiin silti vähän soppaan mausteita. Esim. A Shadow Suspended by Dust menee kokonaan sävelaskeleen matalammalta ja siellä on seassa HM-2 turisemassa, kaikki cleanit on vedetty
stratocastereilla ja bonusbiisissä kärisee pelkästään fuzzit.
Levyllä käytetyt purkit (pl. 535Q Wah)
Samoissa sessioissa pistettiin myös loput laulut purkkiin kesän demojen pohjalta. Markuksella meinasi uhkaavasti nuha kolkutella ovella juuri ennen sessioita, mutta onneksi siitä selvittiin säikähdyksellä ja levylle saatiin hyvä aggressiivinen soundi. BTW hauskana sivuhuomiona tähän väliin, on Markuksen ääni saanut paljon kiitosta ja tuntuu että aina kun joku kommentoi asiaa, on mieleentuleva esikuva ollut aina eri. Usein myös sellainen jota kukaan bändistä ei ole hirveämmin kuunnellut.
Jesse purkittamassa taustavoksuja Electic Foxilla
Kun kaikki oli saatu äänitettyä valmiiksi perjantaina 15.9., siirryttiin heti seuraavana maanantaina miksauksen kimppuun Sonic Pumpilla. Studio oli varattu viikoksi ja kun pohjasoundi oli saatu hierottua kohdilleen, lähdettiin biisi kerrallaan hiomaan kokonaisuutta. Siinä missä Nino hoiti pohjan kuntoon, me silloisen harjoittelija Topias Kupiaisen kanssa värkkäsimme efektien ja hienosäätöjen kanssa. Lopputuloksesta tuli jykevästi soiva, modernilta (muttei muoviselta) kuulostava levy. Rumpuja ei kvantisoitu ollenkaan ja triggeriäkin on vain mausteeksi basarissa ja virvelissä, muuten täysin luomua. Kitara- ja bassosounditkin oli sen verta hyvällä mallilla ettei niitäkään tarvinnut liiemmin modailla. Vaarantuntu on siis läsnä, hyvässä ja pahassa.
Eikä lätty ole liian raskas korville, vaikka sisältö onkin äkäistä tykitystä kautta linjan.
Kun miksaus oli paketissa, niin pistettiin se suoraan masteriin. Masterissa ei liiemmin enää
soundipoliittisia asioita tehty, lähinnä katottiin miten paljon liiskattiin ja miten kovaa master soi. Otettiin pykälän dynaamisempi master kuin mitä nykypäivän muut levyt on, mutta se toi levylle vähän hengitysvaraa, eikä lätty ole liian raskas korville, vaikka sisältö onkin äkäistä tykitystä kautta linjan.
Team mixaus Sonic Pumpilla
Tässä vaiheessa paikattiin loputkin puuttuvat rivit, eli Sakari Soisalo liittyi basson varteen ja kuukausi siitä Mikko Saviranta otti kitaristin tontin haltuun. Molemmat ovat todella päteviä soittajia, joten tuleva materiaali on varmasti mielenkiintoista.
Kun levy oli purkissa, piti alkaa katsastelemaan julkaisuhommia. Koska julkaistiin viime levykin itse, tiesin että se on mahdollista myös nyt jos niikseen tulee. Pari yhtiötä osoittikin kiinnostusta, mutta tarjoukset oli mallia rip-off, joten päädyttiin laittamaan kiekko itse pihalle. Otettiin lätystä myös fyysinen painos ja haluttiin tarjota lisäarvoa niitä ostaville, joten tehtiin digipak. Mukana tulee 12- sivuinen kansilehti, jossa tarinaa kulkee kuvina lyriikkoiden alla, sekä bonarina latauskoodi instrumentaaliversioon. Kuvat tulivat muualta, mutta muuten levyn taitto ja ideointi oli allekirjoittaneen kädenjälkeä.
Lopputuloksena meillä on lätty josta olla helppo olla ylpeä. Kiekkoa on leivottu ammattilaisten kanssa ja siinä suhteessa voi sanoa että monella muulla bändillä on tekemistä samaan tuotantotasoon, mutta samaan aikaan levyllä on todella vahva DIY-kädenjälki myös läsnä. Ja niinkuin aina, jäi paljon oppia siitä kuinka seuraavalla kerralla saadaan puristettua vielä tiukempaa settiä ulos. Saa nähdä mitä tulevalle kiekolle keksitään, kun on täysin uusi bändi puikoissa. Vielä ei ole valmiita biisejä, mutta potentiaalisia riffejä ja ideoita on otettu jo talteen.
Rummut saatu purkkiin
ITSE LEVYN KIRJOITTAMISESTA
Levyhän on tosiaankin konseptialbumi, asia johon thrashissä harvemmin törmää. Ainoa (meille) tiedossa oleva aikaisemmin tehty on Vektorilta. Muissa genreissähän näitä on nähty enemmänkin, sieltä se idea on meillekkin tullut. Tarina on neo-noir murhamysteeridekkari, joka seuraa etsivää joka alkaa selvittämään murhamysteeriä. Ruumiskasan kasvaessa etsivä alkaa vajoamaan kohti hulluutta, kunnes viimein johtolangan saatuaan saa selville että murhaaja on häntä auttanut vanhempi herrasmies. Lisäksi paljastuu että hän on tuhansia vuosia vanha necromancer. Nyt etsivälle tarjotaan hänen paikkaansa, sillä necromancer on kyllästynyt ihmiskuntaan ja sen pikkumaisuuteen. Hintana etsivälle on toimittaa veriuhri oman perheensä muodossa. Etsivä lopulta
suostuu, mutta juuri ennen kuin uhraa perheensä saakin ihmisyytensä takaisin ja taistelee vastaan menettäen kuitenkin henkensä. Käytyään pikavisiitillä tuonelassa hän herääkin omasta sängystään kuin mitään ei olisi tapahtunut ja necromanceria koskaan ollutkaan. Hän kuitenkin saa itselleen ikivanhan kirjan jossa ovat kaikki salaisuudet, mukana kirje necromancerilta joka kertoo kaiken olleenkin testi ja etsivän sen läpäisseen. Nyt etsivä on uusi soihdun kantaja.
”Mun lyriikoihin et koske”! Timppa yritti antaa palautetta.
Yhtenäinen stoori toisaalta helpotti lyriikoiden kirjoittamista, mutta toisaalta toi omat haasteensa. Helppoa oli se että joka biisillä oli suhteellisen tiukat raamit joissa pyöriä. Tiettyjen asioiden piti tapahtua jotta tarina voi edetä. Isoin haaste oli se että kun biisiin oli lyriikat tehty, sen paikka levyllä oli sinetöity. Kappalejärjestys oli toisinsanoen kiveen kirjoitettu. Myös oman pikantin lisänsä toi se, että mitä kaikkea biisissä mahtui sanomaan ilman että olennaista puuttuu, muttei se myöskään muutu pelkäksi lyriikoiden tykittämiseksi ilman hengitystaukoa. Vaikka levy onkin konseptilevy, on silti sinne viljelty välillä aika suoraankin analogioita nykymaailman tilasta. On pohdintaa elämästä ja kuolemasta, hyvästä ja pahasta sekä niiden vivahde-eroista, uskontojen tekopyhyydestä, moraalista ja filosofisista näkökulmista. Stoori sai inspiraation mm. Hannibal Lechteristä, True Detectivestä, Se7enistä, Magic the Gatheringista ja Blade Runnerista.
Sävellyksissä kiristettiin ruuvia debyyttiin nähden paljonkin. Ensinnäkin miehistönvaihdokset toivat paljon lisää taitoa bändiin, varsinkin rumpusektorilla. Nopeutta voitiin nostaa useampi pykälä ja rumpusovituksiin tuli enemmän vaihtelua. Kitaraosastolla oltiin myös tultu paljon eteenpäin edellisestä. Haluttiin vähän monipuolistaa palettia, joten vaikutteita on dödiksestä, progesta ja jopa bläkystä. Kaikenkaikkiaan levyllä vallitsee kohtuullisen painostava ja ehkä hieman vinksahtanut tunnelma, joka sopi tarinan kanssa hyvin yhteen. Vaikka haastoimmekin itseämme soittokykyjen rajamailla, ei aina mennä satalasissa vaan pyrittiin myös tekemään hyviä runttaushetkiä.
Inkvisitor on:
Jesse Kämäräinen – Kitara
Tino Jäntti – Rummut
Markus Martinmäki – Vokaalit
Sakari Soisalo – Basso
Mikko Saviranta – Kitara
Blaze Bayley käynnisti jo perinteeksi muodostuneen keväisen Suomen kiertueensa 10.5.2018 uudistuneessa On The Rocksissa, Helsingissä. Keikalta on katsottavissa videomateriaalia. Blaze kiertää maaliskuussa ilmestyneen ”Infinite Entanglement” –trilogian viimeisen osan ”The Redemption Of William Black” myötä Suomea kaikkiaan neljän keikan ajan esiintyen Helsingin jälkeen Mäntyharjulla sekä Maarianhaminassa. Blaze on myös ilmoittanut kuvaavansa kuun lopun Ranskan keikat tulevaa DVD-julkaisua varten.
Videot: Official Blaze Bayley, Mr. Rockhead71 & Titanfab Z1
Kuva: Gary Cooper
Brasilian death metal –ylpeys Krisiun julkaisee uuden albumin “Scourge Of The Enthroned” 7.9.2018 Century Median kautta. Levyn tuottajana toimi Andy Classen. Luvassa on yhtyeen mukaan entistä brutaalimpaa kuolometallia.
Laitilan viemäreistä ryömivä death metal –yhtye Wrathrone on julkaissut toisen täyspitkänsä ”Reflections Of Torment”. Bändi luottaa ulosannissaan vanhan liiton kuolometalliin. 10 vuoden kokemus sekä aktiivinen keikkailu kuuluvat varmaotteisessa soitto- ja sovitustyössä.
Yhtyeen death metal soi pääosin nopeatempoisena sekä likaisen soundimaailman saattelemana. Wrathrone nostaa esikuvikseen Entombedin, Dismemberin sekä Bolt Throwerin. Viimeksi mainittu kuuluu lähinnä vokalisti Matti Vehmaan Karl Willets –vaikutteisessa örähtelyssä, muuten kumarretaan nimenomaan Entombedin alkuaikojen musiikille.
Nykyisen Entombedin tylsääkin tylsemmäksi käyneestä ojan kaivuusta Wrathrone pysyy onneksi kaukana. Mukana on satunnaisia käännöksiä melodisempaan ilmaisuun, eivätkä kaikki sovitusratkaisutkaan noudata niitä perinteisimpiä kaavoja. Pahuutta huokuva ja tasaisesti tunnelmaansa kasvattava avauskappale ”Throne” sekä armottomasti eteenpäin raivoava ”When All Light Died” nousevat muusta materiaalista esiin erityisinä kohokohtina.
”Bloodshroud” ja ”End Of Your Sanity” ovat vielä perinteisen väkivaltaisia ja brutaaleja rutistuksia, mutta jälleen levyn loppupuolen ”Last Journey North” sekä ”By Dawn They’ll Hang” -kappaleissa kuullaan selvästi kierompaa ulosantia. ”Reflections Of Tormentilla” soi myös piano ja näiden tehokeinojen myötä Laitilan ylpeys erottuu muusta massasta edukseen.
Kappalemateriaali muutamaa tasapaksumpaa hetkeä lukuunottamatta säilyy läpi levyn vahvana. Albumin tunkkaiset soundit haikailevat 30 vuoden takaisiin tunnelmiin, mutta mielenkiintoiset sovitukset vaatisivat kiistatta selkeämpää äänimaailmaa. Nyt riffit soivat valitettavan tunkkaisina ja rumpusoundikaan ei ole paras mahdollinen. Tämä ristiriita syö väistämättä voimaa levyltä ja tätä myötä kiitettävälle tasolle ei aivan ylletä.
Yhtyeellä tuntuu olevan halua ja kykyä viedä musiikkiaan teknisempään ja jopa progressiivisempaan suuntaan tinkimättä samalla lainkaan raskaudesta. Jatkoa ajatellen ulosannin edelleen monipuolistamisella ja tuotantopuoli kuntoon viilaamalla puhutaan jo ehdottomasti kotimaisen death metallin kärkikastista.
8-/10
Ville Krannila
1.Throne
2.End Of Your Sanity
3.Gut Goddess
4.Bloodline
5.Dead Inside Me
6.Bloodshroud
7.When All Light Died
8.Through Desolate Passage
9.Last Journey North
10.By Dawn They’ll Hang
Yhdysvaltalaisyhtye Metallica rikkoi eilisiltana yleisöennätyksen loppuunmyydyllä Hartwall Arenalla kun yleisömäärä ylsi peräti 14 607 henkeen. Edellinen yleisöennätys on ollut niinikään Metallican hallussa: vuonna 2009 yhtye veti Hartwall Arenalle 14 105 henkeä toisena World Magnetic -kiertueen keikkailtana.
Metallica on parhaillaan Suomessa laajamittaisen WorldWired -kiertueensa tiimoilta ja eilisiltaisen keikkansa lisäksi bändi soittaa toisen keikan Hartwall Arenalla huomenna perjantaina 11. toukokuuta. Kiertue on rikkonut ennätyksiä ympäri Eurooppaa, viimeksi Tukholmassa peräti kahtena iltana. Sekä WorldWired- että World Magnetic -kiertueilla lava on asettunut keskelle areenoita, joka on mahdollistanut poikkeuksellisen isot yleisömäärät.
KONSERTIT:
Metallica (USA) – WorldWired Tour
+ special guest: Kvelertak (NO)
Ke 9.5.2018 Hartwall Arena, Helsinki
Loppuunmyyty, yleisömäärä 14 607 henkeä
Pe 11.5.2018 Hartwall Arena, Helsinki
Loppuunmyyty
Testamentin keulamies Chuck Billy kertoo Kimberley Bulletinin tuoreessa haastattelussa yhtyeen tähtäävän uuden levyn julkaisuun vuonna 2019. Bändi on mukana Slayerin tänään alkavalla jäähyväiskiertueella aina elokuun loppuun saakka. Rundin päättymisen jälkeen Billy kertoo yhtyeen keskittyvän täysillä sävellystyöhön. Testament nähtiin Suomessa maaliskuussa 2018.
Lue Billyn kommentit uudesta levystä alta:
This will be the final lap for us touring in support of our latest album ”Brotherhood Of The Snake”. We want our focus, during this and after this, to dive back into the songwriting process. We want to release a new album in 2019, so we need to get started soon. Eric (Peterson) will crank out all these amazing riffs and I’ll write the lyrics. We fumble around until the main skeleton of the song comes together and then we’ll flesh it out until it’s complete. Guitarist Alex Skolnick, bassist Steve Di Giorgio and drummer Gene Hoglan, adding their talents? It’s crazy!
Death metallia ja progressiivista musiikkia yhdistelevä seinäjokelainen yhden miehen yhtye Circences on julkaissut debyyttialbuminsa Inversen kautta. Severi Osala perusti projektin vuonna 2016, mies kommentoi seuraavasti:
”Tightrope Walk on the Ground” is the first release I made by myself (without production) and I think it will be the most valuable to me. My music is inspired by music, movies, books – Everything I hear, see, read etc. By anything that makes me feel or do something.
1. High Center of Gravity (Intro)
2. Kill The Words
3. Lunacy
4. Tightrope Walk On The Ground
5. From Darkness To Joy
6. Sleep My Demon
7. Disordered
8. My Mask
9. Swallow Your Pride
Tiedote 16.7.2025
Viime vuonna julkaistulla ja Tuomas Saukkosen tuottamalla Upon The Fields Of Grief -albumillaan ympäri maailman kiitettäviä arvioita saanut Shade Of Sorrow julkaisee uuden Summer's Sorrow -singlensä. Wolfheartin neljän...
