Amerikkalainen metalliyhtye Lamb of God julkaisi trailerin 19.6.2020 julkaistun uuden “Lamb of God” albuminsa tiimoilta. Trailerilla yhtyeen kitaristi Mark Morton kertoo videolla, kuinka TestamentinChuck Billy ja Hatebreederin Jamey Jasta päätyivät vierailemaan yhtyeen uudella albumilla. Lamb of Godin tuleva albumi julkaistiin 19.6.2020 Nuclear Blastin kautta.
Katso traileri täältä:
Chuck Billy kommentoi yhteistyötä seuraavasti:
“It was a great honor as a proud Pomo Native American to be asked by LAMB OF GOD to do some guest vocals on this song. The No DAPL movement by the indigenous people of this country was a historic event. Being able to lend my voice to represent the Native American people complimenting Randy’s storytelling and lyrics is something really special to me. I’m glad this movement was put in a musical message, and I am extremely happy to have been a part of it.”
Jamey Jasta kommentoi:
“There’s a reason Lamb Of God is one of the biggest most influential and successful metal bands in the world and that’s cause they always bring it 110%! This album is no different! I am honored to be singing on the track Poison Dream. The music and message is needed now more than ever.”
Biisilista:
1. Memento Mori
2. Checkmate
3. Gears
4. Reality Bath
5. New Colossal Hate
6. Resurrection Man
7. Poison Dream (feat. Jamey Jasta)
8. Routes (feat. Chuck Billy)
9. Bloodshot Eyes
10. On The Hook
Kokoonpano:
D. Randall Blythe – Vocals
Mark Morton – Guitar
Willie Adler – Guitar
John Campbell – Bass
Art Cruz – Drums
Oululainen melodinen death metal -yhtye Mors Subita julkaisi uuden videosinglen tulevalta albumiltaan. Nyt singlenä julkaistiin kappale nimeltä “Sick”. Tuleva albumi julkaistaan myöhemmin tänä vuonna Out Of Line Music -levy-yhtiön kautta.
Yhtyeen laulaja ja sanoittaja Eemeli Bodde kommentoi uutta singlejulkaisua seuraavasti:
“’Sick’ tells a story about twisted dark corners of the human mind and how one can use that sickness to manipulate others and force things to go your way no matter the cost. The track is pure aggression and spite from the first note to the last and is a great introduction to the brutal side of our next album.”
Chileläisen Gutgrinderin toinen kokopitkä albumi “Maelstrom of a Blasted Paradox” on ei vähempää eikä missään nimessä enempää kuin modernia death metalia. Tekisi mieli jättää arvio tähän, koska eipä levystä paljoa ole sen enempää sanottavaa suuntaan tai toiseen, mutta jatketaan vähän vielä.
Soundit ovat mukiinmenevät, eli homma ei kuulosta liian kliiniseltä ja hengettömältä, muttei myöskään ummehtuneelta kryptalta, vaan siltä että studioon on menty ja pesot vaihtaneet omistajaa. Ensimmäinen asia mihin kiinnittää huomiota on vokalisti David Medinan murealta mureenalta kuulostavat örinät! Jumantsuikka, tuli ensimmäisenä assosiaationa mieleen Opethin Mikael Åkerfeldtin korinat silloin vanhoina hyvinä päivinä. Myös Vaderin vokalisti Piotr Paweł Wiwczarekin miehekkäät ärähtelyt juolahtavat mieleeni – oikein hyvät keuhkot löytyy siis herra Medinalta!
Ikävä kyllä levyn biisit ovat melko keskinkertaisia ja turvallisia dödisläpsytyksiä, mutta tässä musatyylissä turvallisuutta pitäisi kiertää kuin ruttoa! Kyllä tätä taustamusana kuuntelee, olutta hörppii ja saunottelee, mutta eipä sen enempää herätä tunteita. Semmoinen hupaisa yksityiskohta pitää mainita, että kolmannen biisin “Enslavement” aikana rumpali Saul Muriel päästelee tahattoman koomisia tuplabasarisarjoja, jotka kuulostavat siltä kuin huulilla pärisyttelisi tekopieruääniä. Hehe, ei helvetti!
Olen keksinyt termin, joka mielestäni on aika osuva kuvaamaan Gutgrinderin tasoisia bändejä: Lutakon tiistai-illan hevibändit. Tällä tarkoitan bändiä, joka kerää yleisöä arki-iltana erittäin edullisella lipun hinnalla ja yleisössä on muutama kantispulsu, metallimusiikin nälkäisiä hevariteinejä, joiden äidit kuskasivat heidät keikalle (kuuluin itse näihin, joten hatunnosto äidilleni!) sekä kulloisenkin esiintyvän bändin edustaman genren die hard -faneja.
Ei siis menetä juuri mitään jos levyn jättää tsekkaamatta, mutta mikäli elämässäsi ei ole tarpeeksi chileläistä death metalia, voi levylle antaa mahdollisuuden.
6/10
Janne Lesonen
1. The Blasted Paradox
2. Lodge Of Assassins
3. Enslavement
4. Virgins Blood Ritual
5. Lord Of Lewdness
6. Charred Flesh
7. Breeding The Abomination
8. The Treason
9. Merciless Punishment
Blackened death metallia soittava Dark Rites julkaisee tulevan “The Dark Hymns” -albuminsa 11.9.2020. Yhtye julkaisi sinkun ja lyriikkavideon kappaleesta “Goliath the Coward”, joka on katsottavissa alla.
DARK RITES on:
Wojtek Widuch – Guitars, Bass
Randy Kaciak – Drums
Kole Cook “Blooded” – Vocals
Dark Rites – The Dark Hymns * Tracks: 1.Divine Duplicity 2.Goliath, the coward 3.In Stasis 4.Moira 5.Scars 6.Serena 7.Shadow God 8.The Devils Heroes 9.The Great Halcyon War
Sabaton on julkaissut uuden livevideon kappaleesta ”Fields Of Verdun”. Tulkinta on taltioitu biisin aiheeseen sopien Pariisissa alkuvuoden 2020 The Great Tour -kiertueella.
“Ääh, jotain lovexia…” ajattelin nähdessäni bändin promokuvassa kahdella jäsenellä valkoisia silinterihatun tapaisia päähineitä – sitten eka biisi tipahti naamalle kuin hautakivi, ja kaikki ennakkoluuloni murskaantuivat veriseksi mössöksi! Että se niistä ennakkoluuloista! Sen verran painavaa death/doomia siivilöi Vainaja.
Kyseessä oleva “Kiviristi” EP on tulevan konseptilevyn ensimmäinen osa ja jälkimmäinen puolisko tulee sitten kun tulee jossain hamassa tulevaisuudessa. Itse en täysin ymmärrä tällaisia ratkaisuja, mutta kukin tyylillään ja muita kuluneita fraaseja.
Levykäinen sisältää kaksi murskaavan raskasta biisiä kellottaen yhteensä noin 22 minuuttia. Yhtye onnistuu luomaan todella piinaavan tunnelman messuamiseensa, jota maustetaan pienillä industrial-vivahteilla, eli efektien käyttämisellä esimerkiksi vokaaleissa sekä lyhyillä välihäröilyillä. Tällaisessa kompaktissa paketissa ei ehdi matskuun kyllästyä ja itse huomasin laittavani kiekon soimaan heti uudelleen sen loputtua. Kahdessa biisin järkäleessä siis riittää yllin kyllin pureskeltavaa ja kuunneltavaa.
Unohtaa ei sovi myöskään puhua konseptista bändin takana, mikä oli itselle entuudestaan tuntematonta. Vainaja ammentaa teksteissään Suomen 1800-luvun historiaan pohjautuvaa Vainajan kirkon legendaa sekä myyttistä “pahuuden saarnamiestä” Wilhelm Waenaata, jonka Pohjanmaalta löydettyihin teksteihin bändin julkaisujen tarinat perustuvat.
Hienoa että yhtyeet uskaltavat tarttuvat marginaalisiin historiallisiin tapahtumiin ja tuoda sitten tietoa meille rahvaallekin yleisempään tietoisuuteen.
Jää nähtäväksi missä vaiheessa lähdemateriaali on loppuun lypsetty ja bändi maalannut itsensä konseptuaaliseen nurkkaan, mutta sitä ennen kannattaa laittaa parempaa albaa niskaan ja kääntyä Vainajan uskoon, nautiskellen samalla laadukkaan death/doomin tunnelmista.
Helsinkiläinen Beyond The Hate julkaisi huhtikuussa EP:n mitalta aggressiivista sekä suoraviivaista melodista death metallia. “Betrayal Of Time”-nimeä totteleva neljän kappaleen mittainen teos on myös vuonna 2017 perustetun ryhmän debyyttijulkaisu.
Jälki on kaiken kaikkiaan hyvää ja sävellyksissä on jo nyt mukavasti ruutia mukana. Seassa maistuvat black -ja doom metal-vaikutteet tuovat syvyyttä bändin ulosantiin ja lopputuloksessa tuoksuu vahva potentiaali.
Beyond the Haten nimi kannattaa painaa mieleen tulevaisuuden varalle, seuraavalta julkaisulta on nimittäin lupa odottaa paljon.
3-/5
Miika Manninen
1. Beyond The Hate
2. Hallucionaire
3. Silence Between The Words
4. The Blindfold
Tunnelmallista black/death metalia soittava torniolainen Redhorn on julkaissut uudet singlet ”Victory Song” sekä ”Bloodgrounds”. Yhtye etsii edelleen riveihinsä uutta vokalistia.
Kotimainen yhden miehen doom metal -yhtye Kullervo on julkaissut uuden musiikkivideon kappaleesta ”Misery Within”. Biisi on nostettu bändin tulevalta debyyttialbumilta ”Trails of Melancholy”, joka ilmestyy 7.8.2020.
Kullervoa kuvataan seuraavasti:
By music, Kullervo is painting desperate and unrelieving landscape, merging up with melancholic groove and cruelled melodies.
30 vuotta sitten julkaistu Poisonin kolmas studiolevy ”Flesh & Blood” oli kaupallisesta näkökulmasta katsottuna bändin uran tietynlainen kulminaatiopiste. Albumi nousi USA:n albumilistoilla aina sijalle kaksi, myi maailmanlaajuisesti 7,2 miljoonaa kappaletta ja siitä irtosi peräti viisi hittisingleä, joista kaksi (”Unskinny Bop” sekä ”Something To Believe In”) nousivat peräti USA:n singlelistan top kymppiin.
Vuonna 1999 kuolleen legendaarisen Bruce Fairbarnin (Bon Jovi, Mötley Crüe, AC/DC, Aerosmith) tuottama levy käynnistyy ”Strange Days Of Uncle Jack” -introlla, joka tuo mieleen Mötley Crüen ”Dr. Feelgoodin”avaavan ”T.N.T (Terror ‘n’ Tinseltownin)”. Sattumalta kyseinen albumi äänitettiin tämän levyn tavoin Vancouverin Little Mountain Sound Studiolla ja tuotannosta vastasi niin ikään Fairbairn.
Ensimmäinen varsinainen biisi on ”Valley Of Lost Souls”, jota voisi kutsua unohdetuksi Poison-helmeksi, sillä sen verran komeasti tämä tarttuvan kertosäkeen omaava biisi rokkaa. Hienon avauksen jälkeen bändi iskee tiskiin levyn oman suosikkibiisini, eli sinkkuhitiksi nousseen albumin nimikkoraidan. Biisin pirullisen tarttuva kertosäe soi useamman päivän päässä, kun otin levyn tätä arviota varten pitkästä aikaa kuunteluun. ”Swampjuice (Soul-O)” on kitaristi C.C. DeVillen taidonnäyte. Blues-pohjainen akustisen kitaran sekä slide-dobron puolitoistaminuuttinen vuoropuhelu raivaa tietä yhdelle bändin suurimmista hiteistä ”Unskinny Bop”, joka ei ole 30-vuoden aikana juuri menettänyt viehättävyyttään. Hitti on aina hitti.
Komealla gospel-henkisellä stemmalaululla käynnistyvä ”Let It Play” on sinällään erittäin tarttuva tukkahevi-rallatus, mutta biisin kertosäe on lähellä ärsyttävää. Pisteet kuitenkin komeista taustalaulusovituksista. Sytkärit esiin ja voimaballadi kehiin. Hittisinkku ”Life Goes On” täyttää kaikki onnistuneen power balladin piirteet: tarpeeksi tarttuvuutta, kitarasoolo, jonka voisi kuvitella musiikkivideossa soitettavaksi vuorenhuipulla sekä sopivan siirappiset lyriikat. Kun tämä kaikki esitetään yhtä hyvin kuin Poison onnistuu ”Life Goes Onissa”, ei voi kuin onnitella bändiä ja levy-yhtiön pomon asemassa nauraa matkalla pankkiin.
”Come Hell Or High Water” ja sitä seuraava hitti ”Ride The Wind” palauttavat Poisonin veneen seesteisiltä vesiltä takaisin ärhäkimmille aalloille. ”Come Hell Or High Water” on komea rokkibiisi ja moottoripyörien ylistyslaulu ”Ride The Wind” yksi levyn vahvimmista kappaleista.
Kuva: Denis O’Regan/Getty Images
Tähän saakka kaikki on toiminut komeasti, mutta tässä vaiheessa Poisonin kone alkaa yskiä. ”Don’t Give Up An Inch” on yksinkertaisesti tollo rokkibiisi, ”Ball & Chain” korkeintaan keskinkertainen menopala, ”Life Loves A Tragedy” levyn kolmesta balladista se ylivoimaisesti heikoin ja päätöksenä kuultava ”Poor Boy Blues” täysin turha levyn akustinen blues-pala.
”Flesh & Bloodin” loppuun osuu kuitenkin yksi Poisonin uran hienoimmista biiseistä, upea balladi ”Something To Believe In”. Sävellys on omistettu vokalisti Bret Michaelsin parhaalle ystävälle James Kimo Maanolle, joka menehtyi ennen levyn äänityksiä. Kappale vei Poisonin lyriikat uusille vesille. Aiemmin pääasiassa biletyksestä, panemisesta ja murtuneista sydämistä laulanut bändi onnistui nostamaan yhdellä biisillä uskottavuuttaan melkoisesti.
Poisonin ”Flesh & Blood” päätti yhtyeen kolmen levyn hittiputken, sillä jokainen bändin kolmesta ensimmäisestä levystä (”Look What The Cat Dragged In”, ”Open Up And Say…Ah!” sekä ”Flesh & Blood”) myi pelkästään USA:ssa vähintään 3 miljoonaa kappaletta. Syynä tähän on tietysti jo nurkan takana odottanut grungen valtakausi, sekä ”Flesh & Bloodia” seuranneen kiertueen jälkeen tapahtunut bändin kitaristi C.C. DeVillen poispotkiminen.
DeVillen ja vokalisti Michaelsin välit olivat tulehtuneet kitaristin rankan kokaiiniaddiktion takia ja herrojen välit kulminoituivat vuoden 1991 MTV-musiikkivideogaalaan, jossa Poison ja erityisesti DeVille olivat kyseenalaisessa iskussa. Esitystä seurasi vanhan liiton nyrkkikahakka ja sen seurauksena DeVille oli ulkona bändistä. Uudeksi kitaristiksi pestattiin virtuoosimainen Richie Kotzen, mutta hänen kanssaan äänitetty vuonna 1993 ilmestynyt ”Native Tongue” ei menestynyt edeltäjiensä lailla.
Poisonin 1991 MTV-video Music Awards esitys katsottavissa alta. Noin kahden minuutin kohdalla lähtee C.C. Devillen kokkelijuna vauhtiin:
https://www.youtube.com/watch?v=vFmQpTo2kmo
”Flesh & Bloodia” voi kuvailla oman aikakautensa yhdeksi joutsenlauluksi. Tukkahevin valtakausi oli auttamatta lähestymässä loppuaan. Siitä huolimatta Poison onnistui leipomaan kasaan mahdollisesti uransa parhaan levyn. Kautta levyn bändi soittaa komeasti ja varsinkin isot stemmalaulukuorot kuulostavat biisistä toiseen upeilta. Oma lukunsa ovat DeVillen soolot, jotka seikkailevat nerokkaan ja surkean rajamailla, osuen kuitenkin pääosin maaliin. Itse olisin pudottanut levyltä kolme loppupään biisiä, sillä melkein tunti Poisonin parissa on jopa kovemmalle diggarille liikaa.
7+/10
Ilkka Järvenpää
1. Strange Days Of Uncle Jack
2. Valley Of Lost Souls
3. (Flesh & Blood) Sacrifice
4. Swampjuice (Soul-O)
5. Unskinny Bop
6. Let It Play
7. Life Goes On
8. Come Hell Or High Water
9. Ride The Wind
10. Don’t Give Up An Inch
11. Something To Believe In
12. Ball And Chain
13. Life Loves A Tragedy
14. Poor Boy Blues
Tiedote 25.8.2026
Amorphis palaa tien päälle ympäri Suomen keväällä 2027.
Amorphis jatkaa viimeisimmän, ylistetyn Borderland -albumin kiertuetta uudistetun shown kera. Rundi starttaa 26. helmikuuta Turun Logomosta, päättyy...
