[three_fourth]Viime syksyllä fanit vastaanottivat innolla uutisen laulaja Tony Harnellin paluusta TNT:n keulille. Vaikka hänen kaimansa Tony Mills ihan hyvää työtä muutamalla viimeisellä levyllä tekikin, TNT on suurelta osin yhtä kuin Harnellin loistava ja heti tunnistettava ääni. Uutta levyä ei ole tältä kokoonpanolta vielä kuulunut, mutta kiertueelle bändi suuntasi nopeasti ja nyt oli Suomen vuoro pitkän odotuksen jälkeen.
Lämppärinä soitti aiemmin itselleni täysin tuntematon tyttöbändi Vicky Lovecat, joka veivasi ihan perusmukavaa rockia. Kaikki odottivat kuitenkin illan pääesiintyjää. Kellon lähestyessä kymmentä, paikka alkoi olla ääriään myöten täynnä ja tunnelma korkealla. Ilman sen kummempia fanfaareja TNT astui lavalle potkaisten setin käyntiin ”Invisible Noisella” ja yhdellä omista suosikeistani ”She Needs Me.” Molemmat vuoden 2004 ”My Religion” albumin parasta osastoa. Välittömästi näiden myötä tuli havaituksi, että äänenvoimakkuus On The Rocksissa oli perinteiseen tyyliin todella kova, mutta kuitenkin selkeä soundimaailma vallitsi eli sen suhteen kaikki oli kunnossa.
Kuluvan TNT-kiertueen teemana on vuoden 1989 ”Intuition” – albumin 25-vuotisjuhlallisuudet. Se toteutettiin soittamalla setin puolivälissä perä jälkeen neljä ensimmäistä kappaletta kyseiseltä levyltä, ei siis kokonaista albumia. Myöhemmin encoreissa kuultiin vielä viides otos ”Forever Shine On.” Tämä oli mielestäni oikea ratkaisu. Yleisesti kokonaisten levyjen soittaminen livenä on hieman riskialtista toimintaa. Ensinnäkin harva levy oikeasti toimii kokonaan konserttitilanteessa, vaan sieltä on poimittavissa juuri ne 5-6 kovinta yleisöön uppoavaa hetkeä. Toiseksi, tämä toimintamalli vie muulta arvokkaalta materiaalilta aina tilaa setissä.
Muuten settilistan osalta kuljettiin aiemmilta kiertueen keikoilta tuttuja polkuja. 1980-luvun jälkeisestä materiaalista soitettiin ainoastaan suositulta ”My Religion”- albumilta muutamia biisejä ja vuoden 1992 single ”Downhill Racer.” Ymmärrettävästi uudempi Tony Mills-aikakausi ohitettiin kokonaan ja klassikot olivat nyt valttia.
Jossain vaiheessa keikan keskivaiheilla yleisöstä huudettiin bändin ehkä tunnetuinta kappaletta ”10 000 Lovers,” joka perinteisesti päättää setin. Tony Harnell hieman kuittaili näille huudoille ja muutenkin oli melko paljon biisien välissä äänessä näyttäen nauttivan taas esiintymisestä TNT:n keulilla. Varsinaisen setin päätti hieno ”Seven Seas” joka on omia suosikkejani juuri livetilanteeseen sopivuutensa vuoksi. Tässä kohdassa yleisöä huudatettiin kunnolla ja kyllä On the Rocksista ääntä lähti, kun kertosäettä yhdessä veisattiin.
”Seven Seasin” jälkeen yhtye palasi vielä esiintymään muutaman kappaleen ajaksi. Oikeastaan kyseessä ei ollut edes encore, sillä bändi ei kunnolla lähtenyt lavalta, valot vain himmenivät hetkeksi ja sitten lähes välittömästi jatkettiin. Lopulta odotettu ”10 000 Lovers” laittoi viimeisen pisteen, ja biisihän toimii kuin jyrä livetilanteessa.
Kitaristi Ronni Le Tekro oli yhdistelmä tiukkaa hevikitarointia ja Uli Jon Rothia. Hieman Rothmaista soittoakin kuultiin, mutta nyt ei mistään turhista Sky Guitar-venytyksistä ollut kyse vaan perusteemana oli loistava riffittely ja hard rock-meno. Ronnin tyylitaju tällä saralla on ylittämätön ja miehen lyhyt kitarasoolo-osuus toimi hienosti välissä. Hän myös eläytyy kasvoillaan kiitettävästi jokaiseen nuottiin. Pieniä asioita jotka saavat yleisöäkin mukaan tehokkaammin.
Myös Tony Harnell oli todellakin mies paikallaan. Lähes jokaisessa kappaleessa Harnell veti todella korkealta ja pitkään, ja hänen kirkas äänensä ei – toisin kuin monen muun kasarikauden laulajan – ole lainkaan tuntunut menettävän voimaansa vuosien varrella. Mikäli suljit silmäsi, saatoit hyvin kuvitella kuuntelevasi TNT:tä vuosimallia 1989. Rytmisektio Victor Borge ja Diesel Dahl soitti myös yhteen saumattomasti. Kaiken kaikkiaan bändi veti homman läpi ammattitaidolla ja erittäin tiukalla yhteispelillä.
Keikka olisi voinut toki olla kestoltaan hieman pidempi, mutta intensiteetti oli kuitenkin koko ajan korkealla, joten siihen nähden ilta tuntui täysimittaiselta. TNT:n vahvaan uuteen tulemiseen voi olla tyytyväinen, toivottavasti se myös kestää. Nyt enää kova uusi studioalbumi kehiin ja lisää keikkoja tänne, mahdollisuudet olisivat isompaankin keikkapaikkaan tämän iltaisen suosion perusteella.
Ville Krannila[/three_fourth] [one_fourth_last]
Settilista
[/one_fourth_last]
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
