Vuonna 2005 perustettu saksalainen pimeän polun kulkija Timor Et Tremor julkaisi juuri kolmannen täyspitkänsä. Yhtyeen edellinen studioalbumi vuodelta 2012 ”Upon Bleak Grey Fields” oli positiivinen yllätys ja saikin eri medioissa hyvän vastaanoton. Nyt jos koskaan on aika iskeä itsensä läpi kohti suurempia yleisömassoja?
Latinankielinen nimi Timor Et Tremor tarkoittaa suomeksi ”pelko ja kauhistus”. Yhtyeen musiikillinen suunta viittaa myös nimeen. Eli kyseessä on melodista black metallia josta voi löytää paljon pohjoismaalaisten folk-yhtyeiden vaikutteita. Timor Et Tremorin musiikki on helposti lähestyttävää ja hyvin tutun kuuloista. Monikerroksiset melodiat sekä puhtaat laulut puhaltavat vahvoja kaikuja Enslavedin kuin myös Borknagarin suuntaan. Vokalisti Hendrikin pakkasessa palelluttama ääni lähtee syvältä ja rähisee hyvinkin Enslavedin laulaja Grutle Kjellsonin kaltaisesti. Yhtymäkohtia voi musiikista hakea myös Watainin melodisemmasta tuotannosta.
Vaikka yhtye kuulostaakin pelottavan paljon esikuviensa kaltaiselta, niin bändi on loihtinut kappaleistansa omansa näköisiä. Puhtaat laulut tuovat biiseihin tarvittavaa syvyyttä ja tremolo-melodiat soivat puhtaasti kuin kevät auringossa virtaava verellä väritetty joki. Vaikka sävyt ovatkin tummia, niin musiikissa on välähdyksiä valosta joka pilkottaa paksun pilvimassan takaa.
Jostain syystä levy oli allekirjoittaneelle hyvin vaikea arvosteltava. ”For Cold Shades” tempaisikin aluksi hyvin vahvalla otteella mukaansa kunnes biisit alkoivat sulautua liikaakin toisiinsa. Tämä onkin levyn ainoa suurempi heikkous. Vaikka yksittäin biisit kuulostavat erittäinkin toimivilta, niin samaa kaavaa toistetaan lopulta kaikissa kappaleissa. Biisien sisällä tapahtuu paljon asioita, mutta se lopullinen sovitus- ja sävellysviimeistely ei vielä nouse sinne kärkitasolle. Fransiska – heittokirveet suhahtelevatkin hiuksen hienosti pohjoismaalaisten jumalien ohitse jättäen todelliset mestarit nauramaan partaansa ja juomaan sarvista olutta. Mutta ei saksalaisten pidä missään nimessä hävetä esitystään.
Äänimaailmaltaan levy on erinomainen ja levy soi tasapainoisesti. Vokaaliosuudet ovat hienoa kuultavaa ja kylmä tunnelma välittyy yhtyeen tekemisistä juuri oikealla tavalla. Levyltä nostan esille kappaleet ”Fen Fire” sekä ”Alpha and Omega” jotka tuovat osaamistason selkeimmin esille. Lievästä tasapaksuudesta huolimatta hieno albumi, jota voin lämpimästi suositella kaikille alan ihmisille.
8-/10
Juha Karvonen
01. Yearning
02. Fen Fire
03. Alpha and Omega
04. Oath of Life
05. The Ghost in All That Dies
06. The Soaring Grudge
07. Ethereal Dome
08. Pale Faces
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
 - levyarvio. Juha Karvonen, Metalliluola.){kind=link}