Mittavaa uraa Suomen melodisen metallin markkinoilla rakentanut Thunderstone on aikojen saatossa ikävästi jäänyt kotimaisten yhtyeiden kuten Nightwish, Stratovarius ja Children Of Bodom varjoon. Varsinaista muuta syytä tälle ei löydy kuin yhtyeen sisäiset ongelmat ja miehistönvaihdokset. Riidat ovat kärjistyneet jopa käräjille asti ja sitä kautta vahingoittaneet kokoonpanon menestystä huomattavasti. Loistavan äänen omaava ja julkaisun aikoihin jo 50 vuoden ikäpyykkiä lähestynyt laulaja Pasi Rantanen palasi kehiin ja yhtye tarjoili faneilleen jälleen tauon jälkeen voimametallimakeaa, sisäisesti parantuneella porukalla.
Kun edellisestä kiekosta (”Dirt Metal”) oli kulunut jo seitsemän vuotta, bändillä oli aikaa rakentaa uutta musiikkia ja sen tärkeimmän linkin, Rantasen kanssa saada sopu aikaan. Edellisellä albumilla esiintynyt monesta muusta yhteydestä tuttu Rick Altzi ei ole koskaan tarjoillut mitään huippukarismaa. ”Apocalypse Again” on Thunderstonen suurkuluttajille enemmän kuin odotettu julkaisu erityisesti kun on saatu yhtyeen keulakuva, kivijalka ja loistava vokalisti mikin varteen takaisin.
Vuosikymmenen täyttävän albumin avaa ennakkoon julkaistu biisi “Veterans Of The Apocalypse”. Avausraidat tiivistävät yleensä pakettiin koko albumin musiikillisen maailman, samoin aluksi luulisi tapahtuvan myös tämän levyn kohdalla. Musiikki on mahtipontista ja Rantasen vokaalit täydentävät kappaletta loistavasti. Valitettavasti yhtyeen koko energia tuhlataan avausraitaan ja sitä seuraava hengähdystauko kestää lähestulkoon koko lopun levyn verran. Soundeista huomaa heti ikävästi sen tosiasian, että rumpuja on tuotantopuolella nostettu liian korkealle, jolloin kitarat jäävät väkisin liikaa taka-alalle.
Levyllä kakkosraitana kuultava “The Path” julkaistiin myös aikaisemmin singlenä sekä musiikkivideona. Biisi on levyn ainoa veto, joka kuulostaa selkeästi kaupalliselta markkinointitavaralta. Näiden alkuraitojen myötä yhtyeen musiikki avautuu uudemmalle kuuntelijalle. “Through The Pain” tarjoilee auttavaa kättä kävellessämme läpi kaiken vaikean. Kappale sanoituksineen on mukiin menevä, mutta seuraava esitys “Walk Away Free” komppaa suoraan edeltäjäänsä ja tekee nopeasti parista kappaleesta tyylillisesti yhden.
Levyltä mieleen painuu parhaiten “Higher”. Kappale alkaa tutulla kitaran sahaamisella, jään tyhjin käsin odottamaan legendaarisen “Eye Of The Tigerin” alkua vaan sahauksella jatketaan. Tämä turhuus jatkuu lähes koko biisin ajan ja käy ärsyttäväksi loppua kohden, vaikka mittaa ei kokonaisuudella tule kuin se sallittu nelisen minuuttia. Yleisesti kaikki raidat on kursittu neljän-viiden minuutin mittaisiksi ja osaltaan tätä kautta minimoidaan kuuntelijan kypsyminen turhan pitkään vetoon. Poikkeuksen tähän tekee viimeinen biisi “Barren Land”. Eeppistä veisua tavoitellaan näin albumin lopuksi, siinä hieman onnutaan ja lähestulkoon kahdeksan minuutin mittainen sovitus turhauttaa kuuntelijan aneemisuudellaan.
Levy vedetään tempon osalta läpi puolivaloilla, eli varsinaisia ripeitä tykityksiä ovat ainoastaan avausraita sekä “Wounds”. Pelkästään negatiivinen asia tämä ei toki ole, kun kitarointi nyt jää pahasti taka-alalle. Kokonaisuudessaan levyn materiaalista ei saada mitään hittiainesta kasaan, mutta aivan surkeilta suorituksilta myös vältytään. “Apocalypse Againin” hyviä hetkiä koetaan pääosin kappaleiden aluissa ja ne saavat kuuntelijan innostumaan, mutta riemu ei jaksa kantaa maaliin asti.
Kiekon kannessa osa maapallosta räjähtää komeasti, mikäli tällaista kuvaelmaa on sopiva käyttää. Tajunnan räjäyttävään kokemukseen musiikkipuoli ei nouse. Meriitit porukalla ovat loistavaan tuotokseen, mutta toistaiseksi tämä on vielä jäänyt ryhmän viimeisimmäksi studiolevyksi. Toivon mukaan uutta materiaalia vielä joskus luvassa.
7/10
Jussi Krannila
1. Veterans Of The Apocalypse
2. The Path
3. Fire And Ice
4. Through The Pain
5. Walk Away Free
6. Higher
7. Wounds
8. Days Of Our Lives
9. Barren Land
Järvenpään Robin Hood, sijoittaa rahansa pienempien bändien fyysisiin levyihin. Genre suhteellisen laaja, aina rockista death metalliin. Parhaiten uppoaa perinteinen metalli tarttuvien melodioiden kera. Vapaa-aika ja harrastukset jotka ovat hyvinkin rajalliset kuluvat pääsääntöisesti mökillä kaikenlaiseen puuhasteluun, kalastuksesta puiden pilkkomiseen. Parasta mitä on: Kesäyöt, olut ja Heavy Metal! 🤘
 Metalliluolan arvio, Jussi Krannila.){kind=link}