Islantilainen Sólstafir pääsi yllättämään pahasti takavasemmalta menneen kesän Ilosaarirockissa, sillä tuota ennen en häpeäkseni tiennyt yhtyeestä juuri muuta kuin nimen. Harmittavasti päällekäisyyksien takia ehdin tuolloin todistamaan vain viimeisten biisien loppurymistelyt. Shown päätteeksi yhtye ilmoitti tulevasta esiintymisestään Helsingissä syksyllä – se päivä on tänään, ja tällä kertaa aion fiilistellä keikan alusta loppuun.
Iltamia aloittelivat tällä kertaa saksalainen The Ocean sekä Japanilainen instrumentaaliryhmä MONO. Saavuin paikalle (mielestäni hyvissä ajoin) noin tunti ovien avautumisen jälkeen, jolloin The Ocean oli harmikseni jo pakannut kamansa – saksalaisvahvistus oli ilmeisesti soittanut osuutensa jo pikkukakkosen aikoihin, joten ei siitä sen enempää. Keikkapaikalla vallitsi melkoisen harras tunnelma MONO:n taikoessa sottimistaan varsin hypnoottisia säveliä. Vähäeleisesti esiintynyt yhtye sai ainakin tämän kuulijan vangittua musiikkinsa pyörteisiin, vaikka materiaali olikin täysin tuntematonta, ja vailla laulajaa toimivien yhtyeiden tarttumapinta jää helposti kovin ohueksi. Erinomainen tunnelmapala ennen illan pääesiintyjää.
Sólstafir asteli estradille laulajansa Aðalbjörn Tryggvasonin johdattelemana, eikä yleisön reaktioista päätellen huhut islantilaisten vieraiden suuresta suosiosta ole varmastikaan täysin tuulesta temmattuja. ”Hämäränsäde” aloitti settinsä ilman sen kummempia smalltalkeja, ja tunnelmallista rockia/metallia tarjoiltiin varsin laaja skaala ennen ensimmäistä välispiikkiä. Yhtye kertoi Helsingin olevan siinä mielessä erityinen keikkapaikka, että se on kaupunki, jossa he ovat esiintyneet kotikaupunkiaan Reykjavikia lukuunottamatta useimmin. Yllättävän moni käsi nousi pystyyn laulajan kysellessä josko yleisöstä löytyy ensimmäistä kertaa heidän keikallaan olevia faneja.
Hyväntuulinen nokkamies tokaisi rupattelutuokion päätteeksi: ”Shall we continue?” – Yleisön vastaus ei jättänyt tälläkään kertaa tulkinnan varaa. Yhtye tarjoili pitkin iltaa mukaansatempaavaa materiaalia melkoisen kattavasti uransa varrelta. Illan toivotuin kappale lienee setin loppupuolella esitetty eeppinen ”Fjara”, jota huudeltiin soitettavaksi lähes joka väliin. Tahtia nostettiin tasaisesti erityksen loppua kohden, ja oli hauskaa huomata basisti Svavar Austmanin heittelevän takkiaan ja käärivän hihojaan työstäessään instrumenttiaan aina yhä vimmaisemmin.
Rauhallisesta maalailusta saumattomasti lähes täyteen turpaanvetoon kasvavat kappaleet toimivat livetilanteessa erinomaisesti. Yhtyeen konsertteihin kuuluvat myös tyyliin sopivat kylmänsävyiset hämyiset valot, sekä etenkin kovien takavalojen käyttö, jolloin soittajista näkyy paikoitellen vain siluetit. Tähän kun lisätään yleisön vangitseva ja karismaattinen miehistö, niin aletaan päästä siihen, mistä Sólstafirissa on kyse. Ilta oli varsin mukava ja ”jäisestä” musiikista huolimatta lämminhenkinen. Eturivin fanit saivat varmasti rahoilleen vastinetta viimeistään vokalistin hypätessä kesken kappaleen alas lavalta kättelemään ja halailemaan haltioitunutta juhlaväkeä.
Teksti & Valokuvat: Markus Salmela (c) Metalliluola
Setlist:
Dagmál
Ljós í Stormi
Ótta
Náttmál
Pale Rider
Fjara
Goddess of the Ages
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
 Metalliluola.){kind=link}