Allekirjoittaneelle ainoastaan etäisesti tuttu Sepulchral Curse julkaisi kuluvan vuoden toukokuussa uuden EP:n. Olen siinä mielessä hyvässä asemassa, etten ole juuri kuullut yhtyeen musiikkia aikaisemmin. Näin ollen voin arvioida ”Deathbed Sessionsin” niin sanotusti puhtaalta pöydältä ilman ennakko-odotuksia.
Kyseessä on siis kuten bändin fanit tietävät, perisuomalaista kuoloa kärjistetysti ilmaisten. Vaarana on aina, että tehdään liian suoraviivaista materiaalia eikä kuulijalle tarjota tarpeeksi tarttumapintaa. Tämän seurauksena hukutaan keskinkertaisuuden valtavaan suohon.
Onneksi näin ei tässä tapauksessa ole käynyt vaan herrat ovat onnistuneet luomaan monipuolisen teoksen, joka varmasti tulee kestämään ajan hammasta ja josta tulevaisuudessa voidaan jopa puhua klassikkona.
Perustana on aito death metal, jonka päälle on itsevarmalla otteella ladottu tukevasti eri kerroksia. Mukana on nopeampia osuuksia, jotka saavat jalan tamppaamaan tahtia ja niskat nykimään mukana sekä hitaampia, maalailevampi hetkiä, jolloin voi rauhoittua vain kuuntelemaan. Lopuksi tarjoillaan suuri annos melodisia koukkuja, jotka eivät takuulla jätä ketään kylmäksi. Rappaukseen on käytetty thrashia, black metallia ja hardcorea, jotta saadaan tiivis mutta samalla ilmava tuote, joka ei hajoa pahimmassa myrskyssä.
Voin puhtaalla omallatunnolla ja käsi sydämellä väittää, että käsillä on yksi tämän vuoden parhaimmista julkaisuista äärimetallin saralla. Tee itsellesi palvelus ja kuuntele tämä levy. Et tule pettymään.
4½/5
Marko Klingberg
1. Circular Aeons
2. Harvesting The Bloodlines
3. Dystheist
4. Towards The Shrouded Infinity
Kipinä raskaampaa musiikkia kohtaan syttyi jo vaahtosammuttimen kokoisena 80-luvulla enon levykokoelmaa selaillessa. Number Of The Beastin kaltaiset kansikuvat iskostuivat lähtemättömästi nuoren miehenalun verkkokalvoille. Siitä asti on metallisempi musiikki ollut iso osa elämää. Ja vaikka olen kaikkiruokainen, on raskaampi ja synkempi ulosanti lähimpänä sydäntä.
 Metalliluolan arvio, Marko Klingberg.){kind=link}