Brittiläisen metalli-instituutio Saxonin toinen studiolevy ”Wheels Of Steel” saavuttaa 40 vuoden merkkipaalun, joten albumi on vähintään aiheellista ottaa uudelleen käsittelyyn.
NWOBHM kultaisena keväänä ilmestynyt levy alkaa prätkänpärinä-introlla ja vanha klassikko ”Motorcycle Man” rysäyttää homman komeasti käyntiin, biisin ollessa yhä yksi Saxonin keikkasettien kulmakivi. ”Stand Op And Be Countedia” ja erityisesti sen avausriffiä voi kuvata kaljahevin perikuvaksi, Steve Dawsonin jyräävän basson puskiessa biisiä eteenpäin ja löytyy kappaleesta pieniä Thin Lizzy -fiiliksiä kaksiäänisten kitaroiden muodossa.
Kun kone on saatu käyntiin, niin miksi sitä jarruttelemaan kahden Saxon-anthemin päättäessä vanhan LP-version A-puolen, ”747 (Strangers In The Nightin)” ja levyn kylmän lagerin makua tihkuvan nimikkobiisin muodossa. ”Wheels Of Steelin” riffistä voi helposti kuulla Ted Nugentin ”Cat Scratch Feverin” vaikutuksen. Tätä seikkaa ei bändi ole kieltänyt.
LP-version B-puolen avaa ”Freeway Mad” ja pientä notkahdusta sävellyskynän terävyydessä on havaittavissa. Sinällään mukiinmenevä sävellys ei kestä vertailua levyn avaavan biisinelikon kanssa. ”See The Light Shining” ei varsinaisesti petraa tilannetta, ollen edeltäjänsä kanssa samaa tasoa oleva kaljametalliveto. Rolling Stonesin ”Street Fighting Man” -klassikosta nimensä lainannut ”Street Fighting Gang” pitää tempon tiukkana, soiden kuin bluesrock sekä punk olisivat saaneet äpärälapsen ja nimenneet sen Biff Byfordiksi.
”Suzie Hold Onia” voi kuvailla bändin yritykseksi kirjoittaa hitti. Biff laulaa kevyemmällä otteella ja kappaleesta on poimittavissa jopa pop-sävyjä. Biisi julkaistiin aikoinaan singlenä, mutta siitä ei tullut bändin toivomaa hittiä. Levyn viimeisenä biisinä kuullaan hieman ”Wheels Of Steelin” hengessä etenevä ”Machine Gun”. Villistä meteli-kitarasoolosta ja myöhemmällä urallaan myös Mötörheadissa soittaneen rumpali Pete Gillin tuplabasari-hyökkäyksistä huolimatta kappale ei valitettavasti nouse ihan-kiva-tasoa korkeammalle.
Olin muistini mukaan kuunnellut ”Wheels Of Steelin” kokonaisuutena läpi viimeksi joskus viime vuosituhannella ja olin yllättynyt, kuinka hyvällä tavalla primitiivisen ja tuoreen kuuloinen levy on. Bändiä vuosien varrella vähemmän ja taas viime vuosina enemmän seuranneena en myöskään muistanut kuinka kaljanmakuista hevirokkia Saxon uransa alkuaikoina tarjoili.
Mitäpä sitä kieltämään, ”Wheels Of Steel” on yhä vallan mainio levy, A-puolen ollessa jopa erinomainen. Albumilta löytyi aikoinaan kaksi brittien sinkkulistan Top-20:n hittiä, ”747 (Strangers In The Nightin”) kurottaessa sijalle 13 ja nimikappaleen sijalle 20. Itse levy nappasi brittien albumilistalla bändin uran toistaiseksi korkeimman sijoituksen ollen viides. Brittihevin tai vähintään NWOBHM:n klassikoksi laskettava teos myi aikoinaan Englannissa platinaa. Kuuntelusuositukseksi ehdotan yhtä kylmää kaljaa aina yhtä biisiä kohden. Kyllä tällä yhdet karanteenibileet saadaan komeasti käyntiin.
9-/10
Ilkka Järvenpää
1. Motorcycle Man
2. Stand Up And Be Counted
3. 747 (Strangers In The Night)
4. Wheels Of Steel
5. Freeway Mad
6. See The Light Shining
7. Street Fighting Gang
8. Suzie Hold On
9. Machine Gun
Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.
 Metalliluolan arvio, Ilkka Järvenpää.){kind=link}