Oululaisen Mysterizerin ura eteni toiseen täyspitkään, kun ”The Holy War 1095” -albumi ilmestyi syksyllä. Rivakkaa heavy metallia soittavan porukan aiemmat julkaisut (”Tales From The Mystery Days” -EP sekä debyyttilevy ”Invisible Enemy”) sisälsivät kehityskelpoista musiikkia ja tältä uutukaiselta oli jo lupa odottaa enemmän.
Tuore pitkäsoitto potkaistaan käyntiin asiallisesti ”Burn Witch Burn”/”King Of Kings” -kaksikon myötä. Molemmista biiseistä löytyy tuttua ja turvallista Mysterizer-energiaa, jolla kuulijan mielenkiinto saadaan napattua talteen. Suurista hiteistä ei voida puhua, mutta kyseiset raidat ovat helposti omaksuttavia päteviä sävellyksiä, joilla kupletin juonesta saa kiinni.
Hyvän alun jälkeen ruutia löytyy edelleen ja kappaleissa on tasaisen varmasti potkua kunnes saavutaan keskivaiheille. Hetkenä jolloin toivoisi, että vahvan pohjatyön jälkeen vaihdelaatikosta löytyisi yksi extravaihde ja päästäisiin kunnolla lentoon, iskee pieni kangistuminen. Biiseihin on eksynyt paikallaan junnaavia osia ja sama voimakkuus, jota alusta löytyy, katoaa.
Hetkellisen harharetken jälkeen päästää vielä takaisin peliin mukaan ja mainiolla kertosäkeellä ratsastava videobiisi ”Alea Iacta Est” tärähtää kunnolla tajuntaan. Biisi on bändin tähänastisen paras yksittäinen sävellys ja se ei voisi tulla parempaan saumaan.
Tästä eteenpäin levy viedään loppuun vaihtelevin ottein. Tunnelmoivampi ”Heroes” on hyvä näyte oululaisten kyvystä luoda rivakamman materiaalin ohella myös hitaammin rullaavia kappaleita. Biisi menee ehdottomasti levyn kärkikastiin ja on ihme jos sen kokisi mieluusti myös keikkaolosuhteissa.
Päätöskaksikosta ”Dangerous Game” jää turistiluokkaan, eikä se omaa samankaltaista tarttuvuutta kuin albumin paras anti. Päätösnäytökseksi säästetty nimikappale sisältää sabatonmaista henkeä erityisesti kertosäkeensä ja laulumelodian puolesta. Viimeisen raidan sekä nimibiisin ominaisuudessa se jää myös hieman pettymykseksi ja jättää siltä osin happaman maun.
Kokonaisuutena ”The Holy War 1095” jää kokonaiskuvansa puolesta ristiriitaiseksi. Siinä missä debyytti oli kokoelma keskenään tasavahvoja sävellyksiä, on nyt mukana enemmän hajontaa. Materiaalin seasta löytyy bändin parasta tekemistä, joka kertoo siitä että sävellyspuolella on otettu tältä osin askelia eteenpäin. Sekaan on myös eksynyt vaatimattomampia suorituksia, eikä huippuhetkiä ole riittävästi nostamaan albumia edeltäjänsä yläpuolelle. Kovimpien onnistumisten kaltaisia syvyyspommeja tarvitaan ehdottomasti seuraavalla kerralla lisää, nyt jää kuti turhan usein piippuun hyvistä asetelmista huolimatta.
7/10
Miika Manninen
1. Burn Witch Burn
2. King Of Kings
3. Last Stand Hill
4. Virus C
5. Sin After Sin
6. The Fountain Of Immortals
7. Alea Iacta Est
8. Heroes
9. Dangerous Game
10 The Holy War 1095
Lappeenrannasta kotoisin oleva, nykyinen siilinjärveläinen, joka on hengittänyt ja syönyt metallimusiikkia 20 vuoden ajan. Tutustuminen "alaan" tapahtui perinteisen heavy metalin myötä ja myöhemmin musiikkimaku onkin laajentunut runsaasti metallin saralla. Elämääni runsasta lisäväriä musiikin lisäksi tuovat perhe, sekä jonkinasteinen urheiluhulluus.
 Metalliluolan arvio, Miika Manninen.){kind=link}