40 vuotta sitten ilmestynyt ja mahdollisesti tunnetuin Motörhead-albumi ”Ace Of Spades” ansaitsee aina uuden tribuutin. Motörhead oli Suomessa ja ympäri maailmaa viimeisinä vuosinaan suosionsa huipulla, mutta 1980- ja 1990-luvuilla tilanne oli vielä erilainen. Joskus olin ainoa ikäluokastani, joka kehtasi myöntää kuuntelevansa bändiä. Tämä oli aikana, jolloin Metallica ja Guns’n’Roses olivat ne maailman kovimmat yhtyeet. ”Ace Of Spades” oli tuolloin levy ja kappale, jonka yleensä ne jotka mitään bändistä tiesivät, myös heti tunnistivat.
Marraskuussa 1980 julkaistu ”Ace Of Spades” kuului aikaan, jolloin bändiä viimeisellä Suomen keikalla Helsingissä lämmitellyt Saxon lauloi farkuista ja nahasta. Silti biisimateriaali ei muistuta kauden purkkisoundisia brittiheavyjulkaisuja vaan Vic Mailen räkäinen ja likainen tuotanto palvelee tiukasti sävellysten rock-fiilistä. Levyn avaama nimikappale on bändin kiistatta tunnetuin esitys, ja joskus oli sitä kiviriipaksi asti. Toisaalta Lemmy kertoi haastatteluissa biisin olevan yksinkertaisesti ”fuckin’ good song,” joten ei ole syytä ihmetellä sen jatkuvaa suosiota. Hienosta kappaleesta on kysymys, eivätkä sitä tosiasiaa miljoonat soittokerrat voi muuttaa.
Albumin nousukiitoa jatkavat “Love Me Like A Reptile” ja “Shoot You In The Back,” jotka nimibiisin ohella jäivät elämään Motörheadin livesettiin vuosikymmenien ajaksi. Levyn komein hetki on silti ajoitettu sen loppupuolelle, kun ”The Chase Is Better Than The Catch” lähtee liikkeelle klassisen riffin saattelemana kuin sotaratsu muinaisen Rooman areenalla. Tämä on monessa Motörhead-konsertissa kuultu, mutta se ei ole menettänyt tippaakaan voimaansa vuosien varrella. Välissä on totuuden nimessä myös tyhjäkäyntiä ja biisit kuten “Fast And Loose,” ”Jailbait” sekä “Dance” eivät yllä muiden kappaleiden tasolle. Toisin kuin nimibiisi, ”(We Are) The Roadcrew” ei hienosta sanomastaan huolimatta ole kestänyt aikaa kovin hyvin.
”Ace Of Spades” usein liitetään vuonna 1980 huipulla olleeseen NWOBHM-suuntaukseen, mutta yhtyeellä ei sen kanssa loppujen lopuksi ollut mitään tekemistä. Kuten Lemmy itse myöhemmin totesi, Motörheadilla oli paljon enemmän yhteyksiä The Damnedin kaltaisiin punk-bändeihin kuin niin ikään vuoden 1980 aikana mestariteokset tuottaneisiin Judas Priestiin ja Black Sabbathiin. Yhtyeen soundi oli rock’n’roll-pohjainen ja ”Ace Of Spades” kuulostaa edelleenkin likaiselta, aidolta rock-musiikin ilmentymältä. Jos Judas Priest ”British Steelillä” iski metallivasaralla terästehtaiden kylmiä seiniä, Motörhead tallasi helteistä soratietä jokaisen kappaleen rouhiessa syvään kuumaa hiekkaa.
Käsittelyssä olevalla remasteroidulta albumilla mukana on bonus-CD, jolla kuullaan eri demotason otoksia levyn kappaleista sekä muutaman biisi radiosessio. Näiden lisäarvo on korkeintaan marginaalinen. Ainoastaan kakkoslevyn avaava ”Ace Of Spades”- singlen b-puoli ”Dirty Love” on edelleen verevän voimakas tulkinta, joka olisi ehdottomasti pitänyt sijoittaa varsinaiselle albumille parin keskinkertaisemman tulkinnan sijasta. 40-vuotisjuhlan kunniaksi albumista saadaan kahden edeltäjänsä tavoin markkinoille lukuisia bonuksia sisältävä erikoisversio, jossa myös livemateriaalia. 10 vuoden päästä lienee edessä uusi yritys, fanit kiittävät ja kun yhtye on haudassa, vaihtoehtoja ei kieltämättä ole. Vanhaa materiaalia kierrätetään surutta uudelleen.
Onko tämä Motörheadin paras studiolevy? Monen mielestä asiasta ei tulisi edes kiistellä. Uskallan kuitenkin väittää, että sitä edeltänyt kaksikko ”Overkill” sekä ”Bomber” olivat vielä kovempia suorituksia, joilta tältä levyltä löytyvät keskinkertaisemmat vedot puuttuvat kokonaan. Lisäksi oma suosikkini bändiltä on aina ollut vuoden 1986 ”Orgasmatron.” Myös myöhemmästä Motörheadin tuotannosta nostaisin albumit ”1916” sekä ”Bastards” vähintään tämän julkaisun rinnalle. Joka tapauksessa ”Ace Of Spades” on jälleen pakollinen vieras levysoittimessa.
8-/10
Ville Krannila
1.Ace Of Spades
2.Love Me Like A Reptile
3.Shoot You In The Back
4.Live To Win
5.Fast And Loose
6.(We Are) The Roadcrew
7.Fire Fire
8.Jailbait
9.Dance
10.Bite The Bullet
11.The Chase Is Better Than The Catch
12.The Hammer
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}