Morbid Evils – Deceases (2017)

Mainos
Saarihelvetti

Morbid Evilsin kakkosalbumi ”Deceases” on yksi tämän viikon ehdottomista kärkijulkaisuista, mutta ei taatusti metallialbumina sieltä helpoimmasta päästä. Se saa negatiivisuudessaan ja painostavuudessaan vatsan vääntelehtimään, mutta toteutus on niin viimeisen päälle omintakeinen, että se asettuu aivan omalle paikalleen. Sludgen, doomin ja death metallin alataajuuksilla pelaavan yhtyeen riveistä löytyy yksi erittäin tutulta kuulostava nimi. Laulaja-kitaristi Keijo Niinimaa tunnetaan Suomi-grindcoren ehkä maineikkaimmasta yhtyeestä nimeltään Rotten Sound, joten ammattitaitoa ja kokemusta tältä troikalta löytyy kyllä yllin kyllin.

”Deceases” on siitä erikoinen albumi, että sitä on vaikea verrata oikeastaan mihinkään. Hidastempoista sludge metallia edustaa rapakon takana muun muassa sellaiset yhtyeet kuin Eyehategod ja Buzzoven, joiden hiostava ja tunkkainen Black Sabbath -vaikutteinen eteläsoundi on muodostunut soiden ja suistojen keskellä, mutta Morbid Evils kääntää kuumankosteat tunnelmat täysin päälaelleen. Muun muassa rattijuopoista ja uskonnollisista fanaatikoista inspiraationsa saava yhtye luo musiikillaan sysimustan ja kylmänkolkon tunnelman, joka on kuin marraskuisen kaamoksen sylkemä räntäsade paljaassa niskassa. Näin soitetaan metallia, jossa on vaaran tuntua.

Albumi on jaettu kuuteen episodimaiseen kappaleeseen, jotka kuvaavat yhteiskunnallista rappiota, henkistä ja fyysistä pahoinvointia monissa sen ilmentymissä. Toki jälki oli karua jo Morbid Evilsin ”In Hate with the Burning World” -debyytillä, mutta ”Deceases” puskee päälle vielä uhkaavammin. Se on painajainen, joka kasvaa kappale kappaleelta eikä se anna tippaakaan armoa kuulijalle. Albumin minimalistinen kaoottisuus tuo ajoittain mieleen Swans-yhtyeen, joka on ansioitunut aivan eri musiikkityylin saralla, mutta Morbid Evils ei selvästikään ole mikään tyypillinen metallikokoonpano.

On hankalaa määritellä, mihin tilanteeseen ”Deceases” parhaiten sopisi. Se on eräänlaista pessimististä meditaatiomusiikkia, joka ei todellakaan ole kaikkein heikkohermoisimpia varten. Albumi on aihepiiriltään varsin ajankohtainen, sillä kaikenlainen negatiivisuus tuntuu olevan yhä kasvavassa määrin läsnä päivittäisessä elämässämme. Tässä on varsin hyvä esimerkki siitä, miten metalli ei aina ole todellisuuspakoa ja fantasiaa vaan siitä löytyy myös realismin jäistä kättä puristava puoli. Jo tässä vaiheessa voinee todeta, että ”Deceases” on varmasti yksi tämän vuoden raskaimmista julkaisuista.

7½ / 10

Joonas Hynninen

JÄTÄ VASTAUS

Kommenttisi
Pistä nimesi tähän