Kuten kaikki varttuneemmat lukijat muistavat, oli vuosi 1989 vielä hair-metallin kulta-aikaa. Aikaa jolloin hiuslaitteet olivat suuria, esiintymisasut kimaltelevia ja genren bändien biisit täynnä rakkautta sekä nättejä balladimaisia ratkaisuja sille kauniimmalle sukupuolelle kuunneltavaksi. Oli myös toisenlaisia kokoonpanoja, jotka eivät tuolle suuntaukselle korvaansa lotkauttaneet vaan kulkivat kovaa ja metallista polkuaan varmasti eteenpäin. Metal Church oli yksi näistä.
Metal Churchin helmikuussa 1989 ilmestynyt ”Blessing In Disguise” yllätti ilmestyessään fanit, koska nokkamies (vokalisti) yhtyeen keulilla oli vaihtunut David Waynesta Mike Hoween. Lisäksi bändin johtaja sekä pääosin biisit kirjoittava kitaristi Kurdt Vanderhoof oli jättäytynyt vuonna 1986 pois kokoonpanosta keikkailuun väsyneenä. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut, etteikö hän olisi jatkanut taustalla työskentelemistä. Mies kirjoitti edelleen biisejä Metal Churchille aivan kuin Dee Dee Ramone Ramonesista lähdettyään. Vuoden 1986 levy ”The Dark” oli todella kova paketti, jolta irroitettu ”Watch The Children Pray” sai paljon näkyvyyttä MTV:llä ja teki yhtyettä tunnetuksi sen aikaisella parhaalla keinolla. Video MTV:lle ja käyrä nousuun. Kaikki oli siis hyvällä pohjalla, kun uusi levy ilmestyi, mutta millainen mahtoi olla uusintuneen kokoonpanon albumi ja täyttikö se ostavan yleisön toiveet?
Arvioituani tuoreimman Metal Churchin levyn lähtivät bändin muutkin albumit voimasoittoon. Niin vakuuttavalta uusin ”Damned If You Do” kuulosti. Erityisesti ”Blessing In Disguise” soi lautasella kerta toisen perään ja syy on yksinkertainen: se on mielestäni yksi parhaista yhtyeen levytyksistä ja tätä mieltä olivat fanit myös vuonna 1989. Tosin tämä oli vasta Metal Churchin kolmas albumi, mutta näyttö oli niin vahva ja biisimateriaali sen verran kuivaa ruudiltaan, että lopputulos nousi jopa Yhdysvaltain albumilistan sijalle 75. Tämä sijoitus tulisi ylittymään vasta vuonna 2016 ”XI”-levyn noustessa vielä korkeammalle.
Albumin yhdeksän raitaa ovat huimaa kuunneltavaa vielä tänä päivänä. Erityisesti vinyyliversion A-puoli on niin kova, ettei levyä raaskisi kääntää ympäri yhden kuuntelukerran jälkeen, vaikka tietää ettei kääntöpuolikaan heikko ole. A-puolelle on vain laitettu niin kova neljän biisin suora, että oksat pois!
”Fake Healer” on juhlava startti levylle ja biisi jää päähän soimaan takuuvarmasti. Erityisesti jos sen soittaa muutaman kerran putkeen, kuten itse yleensä teen. Biisin kitarariffi on täyttä metallia Mike Howen laulusuorituksen kruunatessa komeuden kertosäkeeseen tultaessa. Perinteisen heavy metallin keinoilla jyräävä biisi on niin vahva, että bändi jopa äänitti sen uudelleen Howen palattua miesvahvuuteen. Komea uusi versio tehtiin duettona Queensrÿche-vokalisti Todd La Torren kanssa vuonna 2017 ja se kannattaa ehdottomasti tarkistaa tästä.
”Rest In Pieces (April 15, 1912)” on väkivahva riffimyrsky, joka lävähtää naamaan kuin tiskirätti. Kitarariffit, tuplabassarit sekä Howen upea vokaalisuoritus kuljettavat tätä seitsemänminuuttista biisiä komeasti eikä kone hyydy ”Of Unsound Mindiin” tultaessa. Riffijyrästä on kyse ja biisi toimii kuin tauti talviaamuna: komeaa soiton ilotulitusta alusta loppuun eikä kuulijalle anneta armoa.
Ajan hengelle ominaista oli, että myös metallibändit kokeilivat hitaampia ja melodisempia ratkaisuja biiseissään. Tästä hyvinä esimerkkeinä toimivat Metallica ”Onellaan” ja Megadeth ”In My Darkest Hourillaan”, joten Metal Church kantoi kortensa kekoon A-puolen päättävällä ”Anthem To The Estrangedilla”. Tämä 9,5 minuutin raita on koko albumin kuningasbiisi, josta ei vain voi saada tarpeekseen. Alun akustinen intro Howen vokaaleineen kasvattaa biisin säemelodiaan nostattaen kylmät väreet pintaan. Säkeseen johdattava kitarakuvio on loistava ja toimii kappaleen kantavana voimana. Jokainen varmasti ymmärtää tämän, kun biisin kuulee, niin hienosti se toimii.
”Anthem To The Estrangedin” loputtua haluaisi kuulla sen heti uudelleen, mutta B-puolella odottaa lisää timantteja, joista ”Badlands” on se tunnetuin. Tämän biisin bändi levytti myös uudelleen vuonna 2015 ymmärrettävistä syistä. Se on yksi yhtyeen tunnetuimmista raidoista ja sai myös aikoinaan paljon näkyvyyttä MTV:llä. Biisi edustaa perinteisempää Metal Churchia, joka pelaa jo parilta ensimmäiseltä albumilta tutuksi tulleilta elementeillä. Välillä tulee mieleen, että albumilla olisi ollut parempia vetoja videojulkaisuksi, mutta hienosti tämä siitä huolimatta toimii. Paremmin tosin toimii ”The Spell Can´t Be Broken” uhkaavien kitaroidensa ansiosta. Nopeampi tempo toimii myös vedenjakajana tässä kohtaa levyä, erityisesti kun seuraavana on vuorossa instrumentaalirypistys ”It´s A Secret”. Kappale tuo albumille jopa thrash metalli -sävyjä ja silkkaa soiton riemua.
Vaikka kyse on lähinnä välisoitosta, on sille paikkansa kierrosten nostattajana. ”Cannot Tell A Liessa” mennään jo hurjaa vauhtia aina puoliväliin asti, jonka jälkeen tempo puolitetaan ennen loppurypistystä. ”The Powers That Be” jatkaa rivakalla ja melodisella linjalla vieden albumin maaliin hienosti. Viimeiset kolme kappaletta runttaavat vauhdillaan, riffeillään ja melodioillaan kuulijan maanrakoon.
Lopun runttaussuora tuntuu siltä kuin se olisi tarkoituksella säästetty viimeiseksi, ettei metallipäille jäisi albumin päätyttyä kuva liian hitaasta tai löysästä levystä. Sitä se ei nimittäin ole vaan monipuolinen, metallinen ja kaikin puolin hurja taidonnäyte nälkäiseltä sekä sävelkynältään taitavalta bändiltä. Mielialasta riippuen albumin puolet toimivat eri tavoin ja on kuulijasta kiinni, minkä sävyisiä kappaleita soittohetkellä haluaa kuulla. ”Blessing In Disguiselta” löytyy hajontaa niin tunnesävyjensä kuin tempojensa puolesta. Kiitos Metal Church tästä albumista, se on edelleen tärkeä ja mahtava teos!
9/10
Tomi Nousiainen-Gunnar
1.Fake Healer
2.Rest In Pieces (April 15, 1912)
3.Of Unsound Mind
4.Anthem To The Estranged
5.Badlands
6.The Spell Can’t Be Broken
7.It’s A Secret
8.Cannot Tell A Lie
9.The Powers That Be
Raskaamman musiikin aktiivinen kuluttaja. Rumpujen soitto on seurannut mukana kesästä 1985 asti ja bänditouhuissa on vaikutettu mm. entisen AC/DC-vokalisti Dave Evansin Finnish Badasses-yhtyeessä. Vapaa-aikaan kuuluvat kalastus, koirat ja lukeminen.
 Metalliluolan arvio, Tomi Nousiainen-Gunnar.){kind=link}