Yhdysvaltojen New Yorkista kotoisin oleva Manowar oli mielenkiintoisen tilanteen edessä 1990-luvun alussa. Bändillä oli takanaan timanttinen vuosikymmen, jonka aikana julkaistiin kuusi albumia jotka nostivat yhtyeen suureen suosioon. Samalla nelikko loi itselleen maineen villinä livebändinä sekä tuli nimetyksi vaatimattomasti ”Metallin kuninkaiksi” uskollisen kannattajajoukkonsa puolesta.
1980-luvun lopulla bändin sisällä alkoi tapahtua ja ensimmäistä kertaa sitten debyyttilevy ”Battle Hymnsin” (1982) jälkimaininkien, kokoonpanossa tapahtui muutoksia. Legendaarinen Joey DeMaio/Eric Adams/Scott Columbus/Ross Friedman -rosteri hajosi kahden viimeisimpänä mainitun siirtyessä syrjään vuosikymmenen taitteessa.
Uudet soittajat löytyivät myös Amerikan maaperältä ja kitaraan tarttui Chicagosta kotoisin oleva David Lee Shankle. Rumpaliksi puolestaan saatiin Nashvillesta saapunut Kenny Earl ”Rhino” Edwards. Uusien jäsenten edesottamuksia päästiin kuulemaan studion puolelta vuonna 1992 ja kyseessä oli bändin uran pisin tauko täyspitkien levyjen osalta. ”Kings Of Metal” ilmestyi syksyllä 1988 ja miltei neljä vuotta myöhemmin oli vuorossa odotettu ”The Triumph Of Steel”.
Nyt 30 vuotta täyttävää voimannäyttöä pohjustettiin ”Metal Warriors” -singlellä ja kyseinen biisi on albumin ainoa radiosoiton mittoihin mahtuva raita. Kokonaisuus oli tuohon mennessä ilmestyneistä levyistä ehdottomasti kunnianhimoisin, massiivisin ja pisin. 1980-luvulla Manowarin täyspitkät olivat pituudeltaan hieman puolen tunnin päälle, mutta nyt pelkästään levyn avausbiisi ”Achilles, Agony And Ecstacy In Eight Parts” juoksee yksinään miltei 30 minuuttia!
Albumin materiaali oli ensi kuulemalta yhtä helposti lähestyttävää, kuin aiemmilla levyillä pituudestaan huolimatta. Eeppinen ja majesteettinen, mutta myös raskas sekä aiemmasta tuotannosta tuttu Manowar-henkisyys nousevat heti esiin ja musiikki pääsee oikeuksiinsa iskien täysillä nenän niskaan.
Biisimateriaali on timanttista alusta loppuun, eikä yksikään biisi ole lähellä turistiluokkaa. Avausraita sisältää monta osaa, jotka olisivat helposti voineet olla omia kappaleitaan ja tuntuu kuin huippuideoita olisi ollut tuhlailtavaksi asti. Kuten itse albumi, myös tämä spektaakkeli jakaa mielipiteitä. Esimerkiksi Rhinon rumpusoolo on monille täysin turha, kun taas toisille se on juuri täydellinen osa tätä sovitusta.
Aiemmin jo mainittu sinkku toi lisää ruutia keikkasettiin ja eeppinen ”The Power Of Thy Sword” on pelkkää mahtavuutta nousten korkealle bändin parhaiden biisien joukossa. Raskaampi anti voi myös hyvin ja ”The Demon´s Whip”/”Spirit Horse Of Cherokee”-kaksikko murjoutuu tajuntaan edelleen yhtä kovalla voimalla kuin ensimmäisillä kuuntelukerroilla.
Päätösbiisiksi säästetty ”Master Of The Wind” puolestaan on majesteettisen hieno ja kauniisti tunnelmoiva slovari, jonka tulkinnassa Eric Adams onnistuu täydellisesti. Omassa kategoriassaan se on ehdottomasti bändin paras koko ura huomioiden.
”The Triumph Of Steel” on mitä ilmeisimmin Manowarin uran ristiriitaisin albumi kuulijoiden keskuudessa. Osalle se on ainoastaan välttävä seuraaja 1980-luvun klassikkoputkelle, eikä millään tapaa verrannollinen edeltäjiinsä nähden. Toisille se puolestaan on nerokas mestariteos ja yhtyeen tuotannon ehdoton ”kruununjalokivi”.
Kyseessä on Manowarin tuotannon huippuhetki, jollaiseen bändi ei ollut aiemmin kyennyt eikä enää yltänyt myöhemmin. On olemassa levyjä, jotka jäävät mieleen ja soimaan vuosiksi tai jopa vuosikymmeniksi. On myös levyjä, jotka tekevät tuon saman, mutta myös porautuvat syvälle sieluun. ”The Triumph Of Steel” kuuluu tuohon jälkimmäiseen kategoriaan.
Kuluneet 30 vuotta eivät ole heikentäneet kiekon voimaa piiruakaan, vaan teräksen riemuvoitto soi edelleen yhtä upeasti kuin aiempina vuosikymmeninä. Ehdotonta parhautta alusta loppuun.
10/10
Miika Manninen
1. Achilles, Agony And Ecstasy In Eight Parts
2. Metal Warriors
3. Ride The Dragon
4. Spirit Horse Of Cherokee
5. Burning
6. The Power Of Thy Sword
7. The Demon´s Whip
8. Master Of The Wind
Lappeenrannasta kotoisin oleva, nykyinen siilinjärveläinen, joka on hengittänyt ja syönyt metallimusiikkia 20 vuoden ajan. Tutustuminen "alaan" tapahtui perinteisen heavy metalin myötä ja myöhemmin musiikkimaku onkin laajentunut runsaasti metallin saralla. Elämääni runsasta lisäväriä musiikin lisäksi tuovat perhe, sekä jonkinasteinen urheiluhulluus.
 Metalliluolan arvio, Miika Manninen.){kind=link}