Kun käkikellomaan oma hard rock -ylpeys Krokus perustettiin Solothurnissa Sveitsissä vuonna 1974, tuskin tiesivät kitaristi Tommy Kiefer sekä rumpali Chris Von Rohr bändiä perustaessaan mihin yhtyeen tie vielä tulisi viemään. Hapuilevat ensiaskeleet johtivat levytyssopimukseen sveitsiläisen Schnoutz Recordsin kanssa ja ensialbumi ”Krokus” näki päivänvalon vuonna 1976. Seuraava albumi ”To You All” ilmestyi vielä myös tällä pienmerkillä, mutta vuonna 1978 ilmestynyt levy ”Painkiller / Pay It In Metal” tuli ulos jo ison Mercuryn kautta. Toimintasuunnitelma alkoi kirkastua herrojen nähtyä AC/DC:n lavalla.
Kolmen hapuilevan pitkäsoiton edustama kokeellisempi tyyli jäi unholaan kun vahvuuteen tuli vokalisti Marc Storace, jonka rouhea ääni sopi AC/DC tyyliseen rockiin kuin voisilmä puuroon. Bändi oli valmis aloittamaan puhtaalta pöydältä suunnatessaan äänittämään tulevaa albumiaan ”Metal Rendez-Vous” syystalvella 1979.
Kuunnellessani albumia en voinut kuin hämmästellä miten hyvältä ”Metal Rendez-Vous” edelleen kuulostaa. Sen teho ei ole vähentynyt vuosien varrella piiruakaan ja syy on yksinkertainen: levy sisältää kymmenen kappaleen verran kovia rock-biisejä, joista suurin osa tuo mieleen… minkäpäs muun kuin AC/DC:n. Vaikka joukkoon on mahtunut pari hitaampaa ja tunnelmallisempaa vetoa, sopivat ne mukaan hienosti. Ne pätkivät albumin kaavaa suorasta rockista, jota tarjoillaan kuin olutta pystybaarin hanasta jatkuvalla syötöllä.
Avausraita ”Heatstrokesista” albumin päättävään ”Backseat Rock´n´Rolliin” jalka tamppaa lattiaa, eikä keskittyminen herpaannu hetkeksikään. Tämä on kova saavutus, sillä albumilla on mittaa lähes 44 minuuttia, eikä se sisällä yhtään turhaa täyteraitaa. A-puolelta löytyvät ”Heatstrokes”, ”Bedside Radio” sekä ”Shy Kid” ovat sitä ehtaa suoraa boogieta, jota AC/DC tarjoili 1970-luvun levyillään ja jonka tyylin Krokus adoptoi hienosti omaan ulosantiinsa. Jokainen muusikko soittaa studioraitansa täysillä, turhaa kikkailua välttäen. Tämän tyylisuunnan rockiin kikkailu ei vain sovi ja tämän myös Krokus tiesi. ”Heatstrokes / Shy Kid” -single oli ”Metal Rendez-Vousin” osuva käyntikortti, joka osui maaliinsa hienosti maalaten kuvan millaista materiaalia täyspitkältä levyltä löytyisi.
Melodisempi raita ”Come On” kolahtaa A-puolen raitojen joukosta hienosti esiin kitarakuvionsa ja kertosäkeensä ansiosta, mutta ”Streamer” on se tunnelman kääntäjä jota varten bändi on joutunut näkemään vaivaa levyn kaarta kehitellessään. Komea balladi joka erottuu erilaisuudellaan ja rauhallisuudellaan, mutta myös pitkällä lähes seitsemän minuutin kestollaan. Biisiin on rakennettu komea soolo ja tempon nosto ennen raidan loppua.
B-puolen starttaava ”Tokyo Nights” on jälleen erilainen raita jonka rauhallisuus ja melodisuus tuovat Storacen kyvyt upeasti esiin. Raita julkaistiin myös singlenä kertomaan ostavalle yleisölle levyltä löytyvän myös toisenlaista materiaalia. Vaikka tästä on AC/DC kaukana, niin toimii raita hienosti komeaan kertosäkeensä ansiosta ja jälleen myös kitarasoolo on komea.
”Lady Double Dealer” jatkaa siitä mihin A-puolen päättävä kaksi ja puoli minuuttinen ”Shy Kid” kuulijan kyydistä pudotti. Suora veto, jossa roiskuu räkä ja simppeli rockin ilosanoma ongelmia tuottavasta naikkosesta. ”Fire” jatkaa tätä loppualbumin kestävää suoran rockin juhlaa ja ihmetellä vain sopii miten hienosti bändi on saanut biisijärjestyksen rakennettua juuri tarkoitusta vaativalla tavalla.
”Fireen” on kehitetty hieno ja pitkä väliosa, jossa puheenvuoron saa kitara muiden instrumenttien tyytyessä tukemaan tunnelman kasvua. Tämä raita kellottaa yli kuusi minuuttia, mutta tämän ymmärtää täysin kun kuuntelee kuinka Gibson-kitara jylisee usean minuutin ajan. Tämä on yksi albumin kovimpia kappaleita, mutta lisää kovaa matskua on jäljellä vielä ”No Wayn” sekä ”Backseat Rock´n´Rollin” muodossa.
Todella hienolla ja tarttuvalla kitarakuviolla starttaava ”No Way” laittaa jalan tamppaavan väkisin ja vaikka ei kauneinta kertosäettä sisällä, niin mahtavasti tämä toimii näin. Jos kuulijalle jäi vielä jalkoihin tuntoa niin pian se on mennyttä kun ”Backseat Rock´n´Roll” kajahtaa ämyreistä. Kappale rockaa vimmatusti ja mieli tekisi lähteä kunnon rokkikeikalle välittömästi! Kun lopetuksena on tälläinen ripeä suora rock, on kuulija pakotettu tekemään jatkovalintoja neulan noustessa albumin loputtua ylös. Itse kuuntelin levyn uudestaan ja sen jälkeen viikon muita Krokuksen levyjä mitä hyllystä löytyy.
Minulle ”Metal Rendez-Vous” on Krokuksen onnistunein albumikokonaisuus, mutta olen kova AC/DC-fani, joten syy lienee tällä osastolla. Tällä levyllä vain tuntuu toimivan kaikki. Tarkka ja komeasti soiva tuotanto, bändin soitto ja luonnollisesti timantinkovat biisit. Onneksi sain todistaa Krokuksen livekunnon Tavastialla vuonna 2006 kun lauteilta tärähti puolitoistatuntinen tanakkaa rockin ilosanomaa. Jos Krokuksen mielii vielä nähdä livenä kannattaa pitää silmät ja korvat valppaina, sillä yhtye on ilmoittanut vetäytyvänsä keikkalavoilta ja lopettavansa toimintansa vuoden 2021 aikana
9/10
Tomi Nousiainen-Gunnar
1. Heatstrokes
2. Bedside Radio
3. Come On
4. Streamer
5. Shy Kid
6. Tokyo Nights
7. Lady Double Dealer
8. Fire
9. No Way
10.Back-Seat Rock ’N’ Roll
Raskaamman musiikin aktiivinen kuluttaja. Rumpujen soitto on seurannut mukana kesästä 1985 asti ja bänditouhuissa on vaikutettu mm. entisen AC/DC-vokalisti Dave Evansin Finnish Badasses-yhtyeessä. Vapaa-aikaan kuuluvat kalastus, koirat ja lukeminen.
 Metalliluolan arvio, Tomi Nousiainen-Gunnar.){kind=link}