60 vuotta täyttävä Adrian Smith kuuluu metallihistorian arvostetuimpiin kitaristeihin. 25 vuoden ura Iron Maidenissa on se mistä soittaja tunnistetaan, mutta Smith on vaikuttanut muissakin yhteyksissä. Vaikka Iron Maiden onkin Steve Harrisin luotsaama yhtye ja Bruce Dickinson sen keulakuva, Smithin melodiset sävellykset ja tarttuva kitaratyyli ovat erottamaton osa yhtyeen perimää.
Adrian Frederick Smith syntyi 27.2.1957 Hackneyssa ja innostui metallista hankittua 15-vuotiaana Deep Purplen vuoden 1972 klassikkolevyn ”Machine Head”. Hän perusti yhdessä toisen lupaavan kitaristialun Dave Murrayn kanssa yhtyeen Stone Free ja myöhemmin Urchinin, joka nousi kohtalaisen suosituksi 1970-luvun lopun NWOBHM-aallon kynnyksellä.
Smith oli lähellä liittyä Iron Maideniin jo vuonna 1979, jolloin Murray oli soittanut bändissä pari vuotta. Urchinilla oli tuolloin sopimus ja keikkabussi, joten kitaristi kieltäytyi Steve Harrisin tarjouksesta. Urchin hajosi kuitenkin seuraavana vuonna ja Smith ajelehti hetken ilman vakituista yhtyettä.
Maiden palasi miehen elämään loppuvuodesta 1980, kun Dennis Strattonille tarvittiin nopeasti korvaaja. Koesoitto sekä aiempi tuttavuus vakuutti muun yhtyeen ja Smith soitti ensimmäisen keikkansa Saksan TV-esiintymisen jälkeen Englannissa marraskuussa. Studiossa hän debytoi vuoden 1981 ”Killers” levyllä, johon Smith ei vielä ehtinyt saada omaa materiaaliaan mukaan. Vuoden 1982 ”The Number Of The Beastilla” sen sijaan kuultiin prostitutioidun tarinan kertova ”22 Acacia Avenue”, jonka Adrian oli kirjoittanut eri versiona jo 18-vuotiaana soittaessaan Urchinissa. Myös ”Gangland” sekä ”The Prisoner” olivat hänen tuotoksiaan.
Smith jatkoi kirjoitustyötään seuraavilla Maidenin levyillä ja hioi yhteistyön Dave Murrayn kanssa huippuunsa studiossa sekä konserttilavoilla. Kaksikko Smith ja laulaja Bruce Dickinson vastasivat vuosien 1983–1984 singlejulkaisuista ”2 Minutes To Midnight” sekä ”Flight Of Icarus”. Näitä seuranneella legendaarisella ”Live After Death”-tuplalla Smith oli liekeissä ja soolot ”Children Of The Damned” sekä ”Powerslave”-kappaleissa hakevat yhä vertaistaan.
Sea Of Madness
Smithin tunnetuin voimannäyte Iron Maidenin riveissä oli vuoden 1986 klassikko ”Somewhere In Time”. Dickinsonin ollessa pois pelistä luovan prosessin osalta, Adrian kirjoitti levylle yksin kolme kappaletta. Näistä tunnetuin ”Wasted Years” on Iron Maiden- keikkojen vakiokamaa yhä tänä päivänä, ”Sea Of Madness” ja ”Stranger In A Strange Land” hyödynsivät tuolloin pinnalla olleita kitarasyntetisaattoreita ja edustivat aavistuksen kaupallisempaa suuntaa. Smithin vaikutuksesta sessioiden yhteydessä taltioitiin myös kaksi loppujen lopuksi Iron Maidenin tyyliin sopimatonta huomattavasti kevyempää cover-kappaletta. Adrianin laulama ”Reach Out” sekä toinen biisi ”Juanita” laitettiin lopulta singlen B-puoliksi.
”Seventh Son Of A Seventh Sonilla” (1988) Smithin rooli säilyi vahvana ja kitaristi työsti mukaan singlemenestystäkin saaneet ”The Evil That Men Do,” ”Can I Play With Madness” sekä levyn avausraidan ”Moonchild”. Seuraavana vuonna mies julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa ASAP-nimen alla. ”Silver And Goldilla” Smith otti kitaran lisäksi lauluhommat harteilleen tehden myös lyhyen klubikiertueen.
Levy ei kuitenkaan ollut menestys, eikä Adrianin Maiden-meriitit riittäneet täyttämään saleja.
After ”Somehere In Time” and those B-sides, I started to collect demos for songs that weren’t suitable for Maiden. After couple of years, they piled up so that’s when the thought of a solo record started to take shape.
Smith jätti Iron Maidenin epävarman jakson jälkeen 1990 vuosikymmenen ajaksi. Sooloalbumi oli vienyt suurimman osan miehen luovasta energiasta ja päätös tehdä seuraava Maiden-levy Steve Harrisin ladossa ei tyydyttänyt kitaristia, joka halusi jatkaa kahden edellisen albumin suuremman tuotannon linjaa. Ainoastaan yksi Smithin kirjoittama kappale päätyi sessioihin, eikä ”Hooks In You” kuulu Maidenin kovimpiin hetkiin. Lopulta sessioiden alussa ratkaisu tehtiin ja Adrian meni omia menojaan. Hänet korvasi Dickinsonin soololevyllä esiintynyt Janick Gers. Smith on kuvannut lähtöään myöhemmin:
It was probably the best decision for me and for the band. But I wasn’t in a good state of mind back then. The decision was mutual. I think they’d had enough of me as well.
Wasted Years
1990-luvulla Adrian työskenteli entisen Helloween-vokalisti Michael Kisken ”Instant Clarity”- levyllä, teki kolme albumia omien enemmän hard rock-tyyliä seuranneiden yhtyeiden The Untouchablesin sekä Psycho Motelin kanssa ja liittyi lopulta myös Maidenista poistuneen Bruce Dickinsonin kelkkaan laulajan kahdelle metallipaluulevylle ”Accident Of Birth” (1997) ja ”The Chemical Wedding” (1998). Välit Iron Maideniin säilyivät hyvinä, Smith nähtiin lavalla entisen yhtyeensä kanssa Doningtonissa 1992 ja vuonna 1997 Dave Murray teki harvinaisen Maidenin ulkopuolisen vierailun soittaen Psycho Motelin ”Welcome To The World”-levyn kappaleessa ”With You Again”.
Kaksikko Smith & Dickinson palasi suuren kohun saattelemana Iron Maidenin riveihin vuonna 1999 ja Adrian on ollut osa kolmen kitaran kokoonpanoa siitä lähtien. Hänen panoksensa on Maiden-levyjen luovassa prosessissa vähitellen kasvanut ja uusimmalta ”The Book Of Souls”– levyltä (2015) löytyy viisi Smithin kappaletta. Myös Maidenin paluusingle ”The Wicker Man” vuodelta 2000 on Adrianin käsialaa. Yhtyeen ulkopuolella Smith soitti kitaraa, bassoa sekä hoiti taustalaulut SikTh-laulaja Mikee Goodmanin kanssa perustamalleen sivuprojektille Primal Rock Rebellion, jonka albumi ”Awoken Broken” julkaistiin vuonna 2012.
Stranger In A Strange Land
Soittajana Smith on aina ollut tarkka ja äärimmäisen tyylitajuinen. Hänen soitostaan on kuultavissa miehen vaikutteet Pat Travers, Gary Moore sekä Michael Schenker, mutta ne ovat samalla hioutuneet olennaiseksi osaksi Iron Maidenin soundia. Thin Lizzyn 1970-luvun materiaalista ammentavat kitaraharmoniat ja monipuolinen tekniikka täydentävät Adrianin tyylin. Biisinkirjoittajana Smith on aina ollut omassa luokassaan ja vaikka yksittäisiä heikompiakin sävellyksiä kuten ”Hooks In You” ja ”Back In The Village” on nähty, hänen tuotantonsa kokonaisuutena on Iron Maidenin laadukkaimmasta päästä. Myös kitaristin soololevyt ja työnäytteet Bruce Dickinsonin kanssa kannattaa ehdottomasti tarkistaa, mikäli herran soitto korvia miellyttää. Smith käyttää nimikkokitaranaan Jacksonin Stratocaster mallia. Lisäksi hän soittaa Gibsonin Les Paulilla ja jonkin verran Gibsonin SG:llä. 1980-luvulla Adrianin työvälineinä olivat Lado, Ibanezin Destroyer sekä Dean ML. Smith vaihtelee Maidenin kitaristeista eniten soitintaan ja mallia.
Adrian on aina ollut persoonana hiljainen ja vaatimaton, edelleen jossain määrin tietämätön omasta merkityksestään heavy metallin historiassa:
I never considered myself a virtuoso and still don’t. When I was first in Maiden I struggled with that. I always felt like someone was going to find me out. I’m not a guitar hero – I’m just Aidy Smith from Hackney! But after I came back in 1999 the first song we recorded was one of mine “Wicker Man” I felt so happy. And I felt different, having had a break.
Alla koostetta Adrianin huippusooloista vuosien varrelta:
Metalliluolan toimittaja ja kitaristi Teemu Kuosmanen kertoo tärkeimmän vaikuttajansa merkityksestä ja soittotyylistä:
Mitäkö Adrian Frederick Smith merkitsee minulle? Ei yhtään enempää kuin sitä, että ilman häntä tuskin soittaisin kitaraa. Vuonna 1983, kun ensi kertaa kuulin Iron Maidenin ”Flight Of Icaruksen”, olin myyty. En tosin siinä vaiheessa vielä tiennyt, että kappaleen jälkimmäisen soolon soitti Smith, mutta 9 v. pikkupoika kuunteli esitystä haltioituneena. Myöhemmin, kun Maiden kävi tutummaksi ja muodostui itselleni lähes elämää suuremmaksi ja tärkeämmäksi asiaksi, kuuntelin nimenomaan Smithin soittoa ja sooloja erityisen herkällä korvalla.
Adrian Smith ei ole koskaan ollut maailman teknisin ja taitavin kitaristi – siis nimenomaan perinteisiin tiluttelija-kitarasankareihin verrattuna. Tottakai mies on rautainen ammattilainen ja erinomaisen taitava soittaja, mutta hänen sooloissaan ei ole miljoonaa nuottia ahdettuna mahdollisimman lyhyelle aikajanalle. Hän ei sahaa valonnopeudella läpi skaaloja eikä tee nopeusennätyksiä. Sen sijaan Smith on luonut täydellisesti tunnistettavan oman tyylinsä ja hänen melodiatajunsa sekä soolojen rytmiikka ovat vertaansa vailla. Soolot ovat tavallisesti tarkasti sävellettyjä ja erittäin melodisia maalailuja – ikään kuin omia kappaleitaan varsinaisen biisin sisällä. Usein sooloissa on jokin rytmillinen samaa toistava kuvio, jonka ymmärtämiseen saattaa mennä hetki. Ei oikein älyä, mitä siinä tapahtuu, mutta kuulostaapa vaan aivan pirun hyvältä. Omat käteni joten kuten riittävät Smithin soolojen tekniseen toistamiseen, mutta kyllä se alkuperäisesitysten taika on totaalisen saavuttamattomissa. Vaikka nuotit soittaisi täsmälleen samalla tavalla, niin ei se samalta kuulosta. Soitto lähtee soittajan sormista ja tunnetta on mahdoton jäljitellä.
En ole kovinkaan hyvä tunnustamaan kristittyjen Jumalaa enkä sitä alakerrassa lymyilevää arkkivihollistakaan. Yksi jumalhahmo minulla kuitenkin on ja hänen nimensä on Adrian Smith. Henkilöksi, jota en tunne enkä ole koskaan edes tavannut, hän on vaikuttanut elämääni käsittämättömän paljon ja tulee myös vaikuttamaan niin kauan kuin henki pihisee. Happy Birthday Mr. Adrian Frederick ”H” Smith! Have a nice one! -TK-
Teksti: Ville Krannila & Teemu Kuosmanen
Onnea Adrian!
Alla miehen huippuhetkiä Maidenin riveissä soolona sekä Bruce Dickinsonin kanssa, alkaen ensimmäisestä Saksan TV-esiintymisestä marraskuussa 1980 ja päättyen elokuun 2016 Wacken Open Airin liveversioon kappaleesta ”Speed Of Light”:
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
