Muistoja arvioijan yläasteajoilta yli 20 vuoden takaa. Metalli oli se ykkösjuttu, mutta myös suomalainen angstinen ja niljakas punk kolahti. Perustettiin bändi, joka hajosi melkein heti. Tehtiin kiljua, jonka annettiin käydä maksimissaan viikko. Juotiin se ja lähdettiin mahat kuralla tsekkaamaan bändejä. Klamydia ei ollut vielä sekoitus Popedaa ja Yötä. Tehosekoitin ja Apulantakin olivat vasta aloittelevia räkäpunkkareita. Melkein kaikilla bändeillä oli A-kirjain nimessään, koska anarkia. Punkbändejä oli tuolloin paljon, joista Hedelmäpommi oli yksi mielenkiintoisimmista. “Kirveskansa”, “Nakkisormi” ja “Löytölaatikko” olivat ja ovat edelleen aivan helvetin kovia ralleja. Oman bändin kanssa viriteltiin coverversio “Joukkoviestintää” -biisistä, jossa hakkasin rumpuja hieman sinnepäin. Soitettiin yläasteen aamunavauksessa klassikko “Aamulypsyllä Pielavedellä”. Opettajilla nousi puna kasvoille. Siitäs saivat. Vittusaatana.
Nyt 25 years after, saan käsiini Hedelmäpommin uusimman EP:n ja olen vähintäänkin tyytyväinen. Levy julkaistiin sähköisenä vuonna 2015 ja on nyt saatu myös fyysiseen muotoon.
Ennen ensipuraisua kaivan netin kätköistä bändin vanhat klassikot tiskiin ja soitan ne myös lapsilleni. Ei uppoa. Muksut katsovat hitaasti. Kasvatustyössä on siis vielä tekemistä.
Omakustanteinen “Helevetin Pellet!” on sahattu kymmenessä minuutissa lattiasta kattoon enkä pety. Uskovaiset saavat kuulla ansaitun kunniansa konekiväärin lailla hakkaavan “TV7” -aloitusraidan kautta.
Nitte Valo on saatu fiittaamaan kantaaottavaan “Pommi” -kappaleeseen ja tuokin siihen sopivan hyppysellisen naisellista raivoa mukaan. Riffikynän terävyys osoitetaan “Kotisiivouspalvelun” yksinkertaisella, mutta toimivalla räimeellä.
Parhaimmat vibat EP:n biiseistä antaa päätösraita “Haudallesi”, jossa on eniten sitä Hedelmäpommia, johon nuorena ja komeana miehenalkuna tykästyin. Jotain synkkää, pimeää ja aitoa. Tätä olisin toivonut hieman enemmän.
Vanhemmat herrasmiehet osaavat vieläkin hoitaa homman uskottavasti ja sopivan huumorin säväyttämänä. Laulaja Jussin ääni ei ehkä ole niin nautittavan räkäinen ja omaperäinen, kuin herran nuoruusvuosina, mutta nyt siinä on pientä johnnycashia mukana ja homma voi jatkua entisellä tavalla.
Olen tyytyväinen, etten joutunut pettymään ja on hienoa, että voin vielä diggailla samoja bändejä, kuin teinivuosinani. Yhtye on kuulemma kirjoittamassa uutta materiaalia, joten jääkäämme odotuskannalle.
3½/5
Pete Alander
Toim. huom. Jos arviossa mainitsemiani klassikoita voi jostain ostaa cd-formaattina, niin viestiä pete@metalliluola.fi, kiitos!
1.Haudallesi
2.Kotisiivouspalvelu
3.Pommi
4.Toinen Tie
5.TV7
6.Vaalit
Heavyn moniottelija, vapaa-ajattelija, satanistisuvakki ja humanisti. Metallin maku suussa on vahvasti black-painotteinen, vaikka Judas Priest on se suurin rakkaus. Suunnittelen ja ylläpidän Luolan nettisivua ja brändi-ilmettä. Kirjoitan artikkeleita, arvioita, uutisia ja haastatteluja sekä kuvaan keikat ja festarit. Odotan, että Martti Servo tekisi joskus metallialbumin.
 Metalliluolan arvio, Pete Alander.){kind=link}