1970- ja 1980-luvuilla erityisesti USA:ssa huikeaa suosiota nauttinut Foreigner julkaisi viidennen studiolevynsä “Agent Provocateur” joulukuussa 1984 ja LP:n täyttäessä komeat 40 vuotta on ajankohtaista ottaa kyseinen levy uudelleen tarkasteluun.
Bändin edelliset levyt olivat massiivisia menestyksiä (“Foreigner”, 1977, 5 x platinaa, “Double Vision”, 1978, 7 x platinaa, “Head Games”, 1979, 5 x platinaa sekä “4”, 1981, 6 x platinaa), joten “Agent Provocateuria” edeltänyt kolmen vuoden julkaisutauko oli erityisesti 1980-luvun alkupuolella todella pitkä aika.
Listaykköseksi listaykkösen tilalle
Foreigner oli päässyt jo aiemmin lähelle USA:n sinkkulistan kärkisijaa balladilla “Waiting For A Girl Like You” (1981), nousten kakkoseksi. Bändin pääasiallinen biisintekijä kitaristi Mick Jones oli vahvasti sitä mieltä, että ykkössijaan tarvittiin uusi balladi. Tämän vokalisti Lou Gramm koki vuonna 2013 ilmestyneessä muistelmateoksessaan itsensä myymiseksi. Kaikesta huolimatta Jones oli päättänyt tehdä ykköshitin ja tarinat levyn teosta kertovat, että kaikki ei ollut yhtyeen sisällä enää kunnossa.
“Agent Provocateur” käynnistyy komeasti kasarihenkisellä AOR-rokkarilla “Tooth And Nail”, joka osoittaa, että Foreigner osasi yhä halutessaan rokata vakuuttavasti. Grammin laulusuoritus on loistava ja kertosäe on yksinkertaisesti tarttuva.
Hieno avaus saa jatkoa keskitempoisen ”That Was Yesterdayn” myötä. Grammin vokaalisuoritus on jälleen häikäisevä ja tämä särkyneen sydämen toipumisesta kertova kappale on vielä 40 vuotta julkaisunsa jälkeen mahtava AOR-poppis.
Seuraavaksi vuorossa on Foreignerin SE biisi, josta bändi tunnetaan Euroopassa parhaiten, eli siirappinen balladi ”I Want To Know What Love Is”. Kappale on menettänyt aikoja sitten vaikuttavuutensa, sillä se on yksinkertaisesti tapettu liiallisella radiosoitolla. Sävellys on lajissaan onnistunut balladi, jolla Jones sai haluamansa, eli USA:n sinkkulistan ykköspaikan. Tämän lisäksi ”IO Want To Know What Love Is” valloitti myös noin kymmenen eri maan sinkkulistan, mukaan lukien Englannin kärkisijoituksen.
”Growing Up The Hard Way” on jälleen laulu sydänsäryistä, mutta valitettavasti biisi ei sävellyksenä nouse esimerkiksi ”That Was Yesterdayn” tasolle, ollen perinteinen albumiraita. A-puoli päättyy laadukkaasti ”Reaction To Actionin” myötä. Häpeilemättömän kasarihenkinen rokkari on selkeä aikakautensa tuote, mutta mikä siinä, jos se näin komeasti tehdään. Jonesin ilkeä kitara ja Grammin laulusuoritus nostavat kappaleen plussan puolelle.
Albumin B-puoli avataan blueshenkisellä ”Stranger In My Own Housella”. Kappaletta voi kuvata niin, että jos levy on tähän saakka peitellyt sitä kuuluisaa nivustaivetta, sitä tarjotaan nyt koko rahan edestä. Biisi on jälleen kerran komea näyte Grammin taidoista vokalistina.
”A Love In Vain” on keskitempoinen AOR-poprock veto, jonka lyriikat kertovat jälleen pettymyksestä ja tuttuun tyyliin Gramm hoitaa homman kotiin. Valitettavasti tämä sama tarina alkaa jo tässä vaiheessa vaikuttaa toistolta. Biisi on lajissaan onnistunut tekele, mutta mikään ei muuta sitä tosiseikkaa, että kyseessä on selkeä täyte.
”Down On Love” jatkaa pitkälti sitä edeltäneen kappaleen tunnelmissa, mutta itse sävellys on luokkaa parempi, ollen ehdottomasti yksi levyn parhaista esityksistä. ”Two Different Worlds” kertoo vähemmän yllättäen rakkauden haaksirikosta. Ammattitaidolla tehty kappale on valitettavasti sävellyksenä keskinkertainen, jonka pelastaa ainoastaan Grammin huikea taito laulajana.
Viimeiseksi kappaleeksi Foreigner päätti säästää yhden LP:n harvoista suorista rokkareista, eli kasarirunttauksen ”She’s Too Tough”, joka harmi kyllä jää mitäänsanottavaksi suoritukseksi, josta ei kuuntelun jälkeen jää kerrottavaa.
”Agent Provocateur” oli edeltäjiensä tapaan massiivinen kaupallinen menestys myyden mm. platinaa Englannissa ja kolminkertaista platinaa USA:ssa. Levy nousi myös Suomessa virallisen listan sijalle viisi.
Taiteellisesta näkökulmasta albumi oli selkeä askel väärään suuntaan neljän klassikkojulkaisun jälkeen. Tuotannollisesti ”Agent Provocateur” on liian kosketinsoitin-vetoinen ja lisäksi levylle on päätynyt bändin katalogi huomioiden poikkeuksellisen paljon keskinkertaisia sävellyksiä.
Onneksi kokonaisuudessa on mukana muutama todellinen ässä ja ryhmästä löytyi laulaja Lou Gramm, joka kykeni suorituksellaan pelastamaan heikomman kappaleen selvästi plussan puolelle.
7+/10
Ilkka Järvenpää
1. Tooth And Nail
2. That Was Yesterday
3. I Want To Know What Love Is
4. Growing Up The Hard Way
5. Reaction To Action
6. Stranger In My Own House
7. A Love In Vain
8. Down In Love
9. Two Different Worlds
10. She’s Too Tough
Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.
 Metalliluolan arvio, Ilkka Järvenpää){kind=link}