Foreigner – 4 (1981)

Urallaan yli 80 miljoonaa albumia myyneen AOR-jättiläisen Foreignerin neljäs studioalbumi, 40 vuotta sitten julkaistu ”4”, oli massiivinen menestys, jolta löytyi monta hittisingleä. ”4” symbolisoi samalla myös muutosta bändin kokoonpanossa, sillä alun perin 6-henkinen kokoonpano kutistui tällä levyllä kvartetiksi. Tämä ei ollut ainoa muutos linjassa, sillä supertuottaja Robert John ”Mutt” Langen (mm. AC/DC, Def Leppard jne.) tuottama levy viimeisteli bändin musiikillisen muutoksen hard rock -henkisiltä juurilta massiiviseksi rock-jättiläiseksi, joka ei häpeillyt flirttailla popin kanssa.

”It’s time to separate the men from the boys”

Albumi käynnistyy ”Night Lifen” myötä mainiosti. Tarttuvan kertosäkeen ja koukuttavan kitarariffin voimalla eteenpäin kulkeva rock-sovitus menee välittömästi jalan alle ja onnistuu tehtävässään: tutustuminen kaupungin yöelämään alkaa välittömästi kiinnostaa.

Jukebox Hero” voidaan laskea huoleti AOR-klassikoiden joukkoon. Lou Grammin laulusuoritus on jotain ylimaallista, miehen puskiessa tenoriäänensä aivan särkymisen rajoille, kappaleen sanoituksen kertoessa tarinaa rock-tähteydestä unelmoivasta nuoresta miehestä. Hittiputki ei tähän katkea, sillä ”Break It Up” on loistava esimerkki bändin pääasiallisen biisintekijän Mick Jonesin taidosta yhdistää tarttuva kitarariffi yksinkertaiseen, mutta loistavasti toimivaan pianosovitukseen. Komeasti tuotettu kappale on yksi albumin ehdottomista kohokohdista, Grammin laulun ollessa jälleen kerran yksinkertaisesti hienoa.

Levyn balladi kehiin USA:n sinkkulistan kakkoseksi nousseen ”Waiting For A Girl Like Youn” myötä. Mahdollisesti se bändin toiseksi tunnetuin balladi on kaikessa hyvässä ja pahassa erinomainen esimerkki siitä, miten Jones imi sävellyksiinsä häpeilemättä vaikutteita popista. Piti biisistä tai ei, hitti on aina hitti. LP-levyn A-puolen päättää jopa 1950/60-luvun hengessä rokkaava pirteä poprokki-pala ”Luanne”.

”But I’m not looking for a love that lasts
I know what I need, and I need it fast…”

Albumin B-puoli avataan jälleen AOR-klassikolla, kun eetteriin pärähtää ”Urgent”. USA:n sinkkulistan neloseksi nousseella sävellyksellä Foreigner lainaa häpeilemättä diskojen lattioilta syntikat sekä bassolinjat, yhdistäen omaan luontaiseen sointiinsa, luoden siinä sivussa koukuttavan tanssirock-biisin. Kaiken kruunaa Grammin loistava laulusuoritus ja vierailevan saksofoni-legenda Junior Walkerin seksiä tihkuva soolo.

Tähän saakka erinomainen levy notkahtaa hieman loppusuorallaan, sillä ”I’m Gonna Win” on ”vain” perusrokkari, joka nousee keskinkertaisuuden yläpuolelle pitkälti Grammin vakuuttavan laulusuorituksen voimin. ”Woman In Black” on puolestaan iskevä rock-veto, jonka tähtenä on tällä kertaa Mick Jonesin komea kitarointi.

Hiipivä ”Girl On The Moon” rakentuu pitkälti yhden utuisen kitarariffin ja koskettimien avioliiton ympärille. Unenomainen tunnelma on käsinkosketeltava, mutta juuri kun kuulija vähiten osaa odottaa, paiskaa Jones kehiin levyn parhaan kitarasoolon. Viimeisenä kuultava ”Don’t Let Go” on levyn heikoin biisi, mutta Lou Gramm oli vuonna 1981 yksinkertaisesti mielettömässä iskussa, joten köyhempi sävellys muuttuu miehen käsittelyssä asialliseksi kokonaisuudeksi.

Foreignerin nelonen, kuten bändin kolme ensimmäistä levyä oli massiivinen menestys. Yhtyeen albumit myivät jokainen USA:ssa vähintään viisinkertaista platinaa, ”4”:n yltäessä yli kuuteen miljoonaan myytyyn levyyn, eli kuusinkertaiseen platinaan. Se valloitti jenkkien albumilistan ykköspaikan kymmeneksi viikoksi, sementoiden samalla bändin aseman AOR-jättiläisenä. Itse luokittelen LP:n genren puhtaaksi klassikoksi mm. Bostonin debyytin, JourneynEscapen” sekä Toton nelosen kanssa. Erityismaininta pitää antaa Lou Grammin laulusuoritukselle, joka on kautta levyn mahtavaa kuunneltavaa.

9+/10

Ilkka Järvenpää

1. Night Life
2. Juke Box Hero
3. Break It Up
4. Waiting For A Girl Like You
5. Luanne
6. Urgent
7. I’m Gonna Win
8. Woman In Black
9. Girl On The Moon
10. Don’t Let Go

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here