Ronnie James Dio yhtyeineen siirtyi uudelle vuosituhannelle konseptilevy ”Magican” ilmestyttyä vuonna 2000. Bändillä oli takanaan vuosikymmen, jonka aikana tapahtui useampia muutoksia ja levytysten taso vaihteli. 1980-luvun hienoa albumisuoraa ei haastettu ja heikoimmillaan biisimateriaalin taso jätti paljon toivomisen varaa.
Jo mainittu ”Magica” oli suurelta osin toimiva kokonaisuus, jolta löytyi myös useampi laadukas sekä mieleenpainuva yksittäinen sävellys. Sen seuraajaa, uutta ”Killing The Dragon”-levyä odoteltiin siis suurella mielenkiinnolla, eikä etukäteen julkaistu kansitaide vähentänyt odotuksia.
Laulajamaestro kavereineen oli saanut odotusten mukaisesti kasaan hyvää materiaalia ja uusista biiseistä parhaat ottivat kuulijasta otteen jo ensimmäisellä kuuntelulla. Varsinaisia rimanalituksia levyltä ei löytynyt ja kokonaisuus on kestänyt aikaa hyvin. Massiivista hittikimaraa kasarikauden tapaan ei toisaalta todisteta, mutta kyseessä on silti pätevä sekä onnistunut kokonaisuus.
Esimerkiksi nimikappale, ”Along Comes A Spider”, ”Scream”, ”Rock And Roll” ja ”Cold Feet” ovat hyviä täsmäiskuja, jotka ovat soineet tasaiseen tahtiin nämä vuosikymmenet. Nuo biisit ovat hyviä esimerkkejä siitä, että Diolla oli vielä paljon annettavaa vuosikymmeniä kestäneestä ja ansiokkaasta urastaan huolimatta.
Näin 20 vuoden jälkeen levyn parissa viihtyy edelleen ja sitä kuuntelee tietynlaisella haikeudella. Tuolloin ei olisi millään uskonut, että tämä jäisi toiseksi viimeiseksi Dio-albumiksi ja vain vajaa 10 vuotta myöhemmin mahdollisesti heavy metal-maailman upein ääni vaikenisi lopullisesti.
”Killing The Dragon” ei ole mestariteos, eikä tekijänsä parhaimmistoa, mutta se on silti hyvä sekä laadukas heavy metal -albumi. Se on jäänyt puolustamaan asemaansa Dion levyjen vankassa keskikastissa ja on todiste siitä, ettei heavy metal kuole koskaan.
8/10
Miika Manninen
1. Killing The Dragon
2. Along Comes A Spider
3. Scream
4. Better In The Dark
5. Rock And Roll
6. Push
7. Guilty
8. Throw Away Children
9. Before The Fall
10. Cold Feet
Lappeenrannasta kotoisin oleva, nykyinen siilinjärveläinen, joka on hengittänyt ja syönyt metallimusiikkia 20 vuoden ajan. Tutustuminen "alaan" tapahtui perinteisen heavy metalin myötä ja myöhemmin musiikkimaku onkin laajentunut runsaasti metallin saralla. Elämääni runsasta lisäväriä musiikin lisäksi tuovat perhe, sekä jonkinasteinen urheiluhulluus.
 Metalliluolan arvio, Miika Manninen.){kind=link}