Oulussa vuonna 2014 perustetun Casted on ehtinyt urallaan siihen pisteeseen, että takana on ns. demovaihe ja nyt on vuorossa ensimmäinen virallinen julkaisu, eli EP ”Maze of Dread.” Omakustanne on äänitetty Oulussa Soundmixin studiolla ja jälki onkin soundillisesti varsin komeaa.
Musiikillisesti oululaisviisikko liikkuu selkeästi vuoden 2016 metallifiiliksissä. Tyylillisesti bändiä on vaikea lokeroida, sillä riffeistä löytyy thrashin ja melodisen death metallin sävyjä, mutta muitakin aineksia on mukana. Ehkä selkein määrittelevä tekijä on laulu. Castedin tapauksessa se on sekoitus tiukkaa karjuntaa, sekä semi-melodista vokalisointia. Minun makuuni Olli Vitikan ärjyntä toimii varsin miehekkäästi, mutta melodinen puoli ei valitettavasi minulle tippunut. Mies osaa laulaa, mutta valitettavasti melodinen laulu jää minun korvaani hieman liian köykäisen ja hennon kuuloiseksi. Samoin miehen englannin lausumiseen kannattaisi jatkossa kiinnittää hieman huomiota. Ei tämä todellakaan mitään rallienglantia ole, mutta muutamia pieniä juttuja, kuten esim. S-kirjaimen lausumista kannattaisi treenata. Tällä osastolla makuasioistahan voi vain kiistellä, joten joku toinen voi olla totaalisen eri mieltä asiasta minun kanssani.
”Maze of Dread” starttaa ”The Awakening”-introlla, jonka uhkaavaa tunnelmaa tihkuva rauhallinen fiilistely toimii mainiona starttina varsinaiselle avausrallille, eli EP:n nimikkoviisulle, ”Maze of Dreadille.” Biisi starttaa tiukalla turpaanveto-riffillä siirtyen siitä melodiseen säkeistöön. Viisun kertosäkeessä sekoitellaan melodista laulua ja ärjyntää varsin toimivasti. Levyn toinen varsinainen biisi ”Narcissistic” starttaa niin ikään toimivalla riffillä, josta siirrytään tiukan mättöbiitin jälkeen semi-melodiseen lauluosaan. Kappaleen kertosäe on taas melkoisen tiukkaa turpaanvetoa. EP:n seuraava ralli ”Unchained” lähtee liikkeelle edeltäjäänsä rauhallisemmissa tunnelmissa. Ei tämäkään kipale mikään balladi ole, mutta biisin tempo on edeltäjiään hiemaan hitaampi. Siitä löytyi minun korvaani EP:n tarttuvimmat laulumelodiat ja viisu olikin suosikkini tältä julkaisulta. Lopuksi ”Chaos Undone” käynnistyy taas tiukammalla tempolla. Säkeistöt menevät jälleen melodisesti ja kertosäe on yhdistelmä varsin tarttuvaa melodiaa ja tiukkaa ärjyntää.
Summa summarum: Casted jää debyytti-EP:llään selkeästi plussamerkkikseksi tapaukseksi. Bändi soittaa tiukasti ja osaa tehdä toimivia biisejä, tosin sellainen killeriralli orkesterilta ainakin tämän EP:n perusteella vielä mielestäni puuttuu. Äänittäjä Mika Pohjolan soundimaailma on selkeä ja sopivalla tavalla kylmän oloinen orkesterin musiikillinen linja huomioon ottaen. Aiemmin jo mainitsin, että vokaalit eivät täysin minun korvaani miellyttäneet, mutta ei tämä homma niihin myöskään mitenkään kaatunut. Jos olisin tuottamassa Castedia, niin veisin lauluissa ääripäät kauemmas toisistaan, eli reilusti lisää ärjyntää, mutta samalla pyrkisin korostamaan orkesterin melodisuutta. Toisin sanoen: lisää brutaaliutta ja lisää melodisuutta. Casted on kuitenkin varsin lupaava orkesteri, jolla on mielestäni kaikki mahdollisuudet nousta huomattavasti suuremman yleisön tietoisuuteen.
3/5
Ilkka Järvenpää
1. The Awakening
2. Maze of Dread
3. Narcissistic
4. Unchained
5. Chaos Undone
Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.
 Metalliluolan arviossa.){kind=link}