Cannibal Corpse – Butchered At Birth (1991)

[three_fourth]Death metallin kulta-aikana Cannibal Corpse teki omia tuhojaan julkaisemalla alan klassikoita perä perään. Jos ensimmäinen levy Eaten Back To Life (1990) on yksi alan merkkiteos niin samaan kastiin voi laskea myös seuraavat levyt Butchered At Birthin (1991), Tomb Of Mutilatedin (1992) sekä The Bleedingin (1994). Yleensä joku näistä albumeista on myös fanienkin ykköslevy. Omalla kohdallani ylitse nousee Butchered At Birth, jonka kansikuva on varmasti yksi ikimuistoisempia ja myös raaimpia. Debyytin jälkeen albumi edustaakin aavistuksen yksinkertaisempaa ja raskaampaa lähestymistapaa. Levyä on moitittu huonoista ja tasapaksuista soundeista, mikä ei mielestäni ole täysin aiheellista. Vuonna 1991 tämä levy potki perseelle todella kovaa ja oli yksi kovimpia siihen mennessä ilmestyneitä death metal albumeita.

Ensimmäinen kappale ”Meat Hook Sodomy” on yksi kaikkien aikojen kovimpia biisejä. Biisin paikallaan polkeva intro kuin antaa odottaa kunnes helvetti räjähtää ja riffit porautuu päähäsi. Tämä biisi toimii edelleenkin fiiliksen nostattajana, niin kuin se toimi 90-luvun alussa. Mitään myöhemmillä levyillä olevaa teknistä hyökkäystä Butchered at Birth ei tarjoile. Suurin osa kappaleista perustuu suoran sahauksen ja vitossointujen hyväksikäyttöön. Soolot ovat erittäin nopeita Slayerin Reign in Blood levyn hengessä. Rumpali Paul Mazurkiewicz hakkaa blast beatteja kyllästymiseen asti, eikä mitään ihmeellistä rumpujen takana voida kyllä biisien sävellysten ansiosta odottaakaan. Chris Barnes on mielestäni levyllä parhaimmillaan tyytyen liikkumaan äänensä kanssa siellä alemmilla sektoreilla. ”Bassowelho” Alex Websterin työkalu on levyllä yllättävänkin piilossa, eikä hänen monimutkaisilla bassokuvioilla päästä herkuttelemaan.

Levyn tasaisesta materiaalista voi nostaa esille ”Guttedin”, jonka yksinkertainen kaahaus ja raskaat osiot saavat niskanikamat hakemaan paikkaansa. ”Covered with Soresin” hidas alku saa kuuntelijat pidättelemään henkeä kunnes biisi lähtee käyntiin ja teurastus jatkuu sisuskalujen lennellessä seinille. Deicicen pääpiru Glenn Benton on saanut tungettua itsensä levylle ja vilahtaa kappaleessa ”Vomit The Soul”, jossa kuullaan myös selviä tuulahduksia thrash metallista. Levyn päättävä ”Innards Decay” viimeistelee teurastuksen ja hienosti sen tekeekin. Riffit vaihtuvat lennosta ja kappaleessa on tarttumapintaa kuin sahalaitaisessa veitsessä.

Albumilla on mittaa 37 minuuttia ja biisejä sopivasti yhdeksän. Yhtään heikompaa kappaletta et levyltä tule löytämään. Nämä ovat juuri niitä levyjä joita on hyvin vaikea arvioida, koska albumin tullessa ulos olin 14 vuotias ja se tunnepurkaus ja erilaisuus olivat siihen aikaan niin suurta. Levy poikkesi suuresti samaan aikakauteen sijoittuneista Deathin, Deicicen, Obituaryn tai Morbid Angelin levyistä. Albumiin myöhemmin tutustuneet fanit voivat olla asiasta aivan eri mieltä, mutta lähtökohdatkin ovat aivan erilaiset kuin vuonna 1991. Cannibal Corpse on hieno yhtye, joka ei vielä albumin julkaisun aikaan ollut niin suuressa suosiossa kuin muutamaa vuotta myöhemmin. Tämä levy kuuluu kaikkien death metallistien levyhyllyyn kunniapaikalle.

9 ½ / 10

Juha Karvonen
[/three_fourth]

[one_fourth_last]

cannibal1

1. Meat Hook Sodomy 5:50
2. Gutted 3:17
3. Living Dissection 4:01
4. Under the Rotted Flesh 5:06
5. Covered With Sores 3:19
6. Vomit the Soul 4:31
7. Butchered at Birth 2:46
8. Rancid Amputation 3:18
9. Innards Decay 4:36[/one_fourth_last]

JÄTÄ VASTAUS

Kommenttisi
Pistä nimesi tähän