Varg Vikernesin luoman Burzumin ympärillä leijuu yksi synkimmistä ja mystisimmistä verhoista, kun puhutaan 1990-luvun alkupuolen norjalaisesta black metallista. Vikernes on yksi genren pioneereista ja myös sen kiistellyin hahmo, ei niin musiikillisista syistä. Siitä huolimatta tai mahdollisesti juuri siksi myös Burzum on tyylilajin tunnetuimpia sekä legendaarisimpia yhtyeitä.
Keväällä 1994 julkaistiin Burzumin kolmas albumi ”Hvis Lyset Tar Oss”. Se oli äänitetty kolmen muun Burzum-levyn tapaan samalla ajanjaksolla 1992-1993, mutta julkaisuajankohta ajoittui juuri ennen kuin Vikernes tuomittiin pitkään vankeuteen edellisvuonna tapahtuneesta Euronymousin murhasta sekä kirkkojen tuhopoltoista. Voi sanoa, että albumin julkaisuajankohta osui markkinointimielessä kuin…linkkari otsaan.
”Hvis Lyset Tar Oss” sisältää ainoastaan neljä biisiä, jotka ovat vastaavasti reippaan mittaisia venyttäen albumin kokonaiskeston lähelle 45 minuuttia. Tyyli ja äänimaailma on rosoinen, koruton, kolkko sekä yksinkertainen. Kappaleet rakentuvat yksinkertaisista riffeistä ja melodioista, jotka tavoittelevat hämyisen mystisyyden syvintä sisintä. Myös syntikoilla on oma tärkeä osansa tunnelman välittämisessä.
Vikernesin lähestymistapa black metalliin on omintakeinen. Siinä mielentila ja sen ilmaiseminen tunnelman luomisen keinoin ajavat musiikillisten genren ominaispiirteiden edelle. Tästä ovat esimerkkeinä 14 minuuttisen avausraidan ”Det Som En Gång Var”:in useammasta erityylisestä osiosta koostuva lähes jakomielitautinen maalaileva rönsyilevyys, sekä ambient-tyylilajia edustava syntetisaattoreilla soitettu haikea ja tummasävyinen kuin avaruuden äärettömässä painottumuudessa ajelehtiva ”Tomhet”. Tyhjyys, jota valaisee ainoastaan tähtien kylmä, kaukainen ja saavuttamaton valo.
Lähimpänä ns. tyypillistä black metallia on albumin nimeä kantava ”Hvis Lyset Tar Oss”, jonka reseptinä on rytmikäs, karu sekä minimalistisen suoraviivainen hypnoottinen mättäminen. Kappale koostuu pitkälti yhden riffin itsepintaisesta sahaamisesta ja loputtoman tuntuisesta toistosta. Sävyjä tuodaan hillitysti mukaan rumpu-beatin muutoksilla ja pienillä lisävivahteilla kitarariffiin. Uhkaava, hyökkäävä ja päälle puskeva väkevä tunnelma onnistuu vangitsemaan itseensä riittävän tehokkaasti, jotta kahdeksan minuutin kesto ei ehdi aivan tappaa biisin lentoa. Rimaa hipoen mennään sen puolesta.
”Inn I Sottet Fra Drømmen” on hybridimäinen sekoitus edeltäjiään kallistuen lopulta samaan rönsyilevyyteen kuin avausraita. ”Det Som En Gång Varin” tavoin se alkaa aivan eri paikasta, mihin lopulta päättyy.
Vikernesin laulu on läpi albumin häiriintynyttä ja kärsimyksen sävyttämää, lähes epätoivoista syvältä viiltävää tuskanhuutoa sekä parkaisuja. Kuin kidutettu ja ruoskittu vanki kohottaisi riutuneet käsivartensa pimeässä ja kylmässä sellissään huutaen tuskaansa sekä epätoivoaan.
”Hvis Lyset Tar Oss” on pirstaleisen oloinen ja joitain yhtymäkohtia sekä tunnelmaa lukuun ottamatta hyvin erilaisista kappaleista roiskaistu kokoelma, mutta Vikernesin mukaan kyseessä on konseptialbumi. Helpommasta päästä se ei ole, vaan vaatii tietynlaista omistuneisuutta ja olotilaa, jotta siitä saisi kokonaisuutena tarpeeksi irti.
Parhaimmillaan levy on kuunneltuna absoluuttisessa hiljaisuudessa, rauhassa sekä mielellään vielä yöllä, kun väsymys ottaa hiljalleen vallan ja todellisuuden sekä unen raja alkaa hämärtyä. Muutama kalja ei ole haitaksi.
7/10
Tomi Väänänen
1. Det Som En Gang Var
2. Hvis Lyset Tar Oss
3. Inn I Slottet Fra Drømmen
4. Tomhet
Tulisieluinen ja mustaverinen Savon Nosferatu, joka imee elinvoimansa raskaasta musiikista, hard rockista black metalliin. Musiikin ohella ajankäyttöä ohjaavat työ, perhe, lasten harrastukset, kuntosali, kalastus, jääkiekkohuliganismi sekä leffat ja tv-sarjat.
 Metalliluolan arvio, Tomi Väänänen.){kind=link}