Saksalainen Blind Guardian on kulkenut keskuudessamme jo pitkän tovin. Alun perin Lucifer-nimisenä perustettu yhtye on toiminut nykyisellään jo vuodesta 1986 ja matka on ollut melkoinen seikkailu. Uran varrelle on mahtunut useampi elämää suurempi levy, eeppisiin mittasuhteisiin yltäviä konsertteja, suuria tunteita kuin myös kokeellisempia projekteja.
Bändin johtohahmot Hansi Kürsch ja André Olbrich olivat suunnitelleet jo 1990-luvulta lähtien mahtipontista ja eeppistä sinfonista spektaakkelia. Pitkän rakentelun jälkeen tuo luomus on viimein valmis.”Legacy Of The Dark Lands” -nimen saanut massiivinen eepos lyö yhteen Prahan filharmonisen orkesterin soittamaan Kürchin sekä Olbrichin luomaa teosta, joka perustuu saksalaisen Marcus Heitzin romaaniin ”Dark Lands”.
Henkilökohtaisesti olen seurannut Blind Gurdianin matkaa hyvin tiiviisti 1990-luvun loppupuolelta ja on pakko myöntää, että tämä projekti arvelutti. Kürschin laulu on ollut aina bändin yksi tunnusmerkeistä, mutta niin on myös kitaristikaksikon (Olbrich/Marcus Siepen) yhteispeli. Voiko Blind Guardian toimia ilman yhtä tärkeää valttikorttia, kuin esimerkiksi Michael Denner/Hank Shermann kaksikkona Mercyful Fatelle?
Albumin kappalerakenne on samankaltainen, kuin bändin yhdellä tunnetuimmista levyistä, vuonna 1998 ilmestyneellä ”Nightfall In Middle-Earthilla”. Raitoja on siis yli 20, mutta osa on esimerkiksi puhepätkiä, joilla eri ääninäyttelijät värittävät levyn konseptia. Varsinaisia biisejä on mukana 12, mukaan lukien intro.
Sävellyksistä on poimittavissa tuttuja ja turvallisia koukkuja, joita Blind Guardianin materiaalissa on totuttu kuulemaan. Tästä huolimatta lopullinen tajunnanräjäytys jää odotuttamaan itseään. Muutamasta biisistä löytyy ruutia sen verran, että ne kiipeävät muun materiaalin yläpuolelle mutta kuten sanottua, jotain yhtälöstä uupuu. Tämä ei tarkoita, etteikö levy olisi viihdyttävä, sillä kokonaisuus on tasaisen hyvä eikä missään nimessä tasapaksun tylsä.
”Legacy Of The Dark Lands” on levy, jolle täytyy antaa aikaa. Se ei avaudu yhdellä kuuntelukerralla, eikä välttämättä edes kymmenellä. Se haastaa kuulijansa ja pakottaa paneutumaan itseensä. Syvällä uiva punainen lanka löytyy vain kärsivällisellä etsinnällä sekä kokonaisuus hahmottuu täysin vasta lukuisten soittojen myötä. Tätä levyä ei nimittäin ota hyllystä vain kuunnellakseen muutaman kappaleen. Se tarvitsee tietynlaisen mielentilan sekä koko 75 minuutin läpikäynnin, jotta sen teho pääsee oikeuksiinsa.
Levy voi tuntua alkuun turhalle ja liian täyteen ahdetulle mammuttitautiselle hirvitykselle. Todellisuus paljastuu lopulta täysin muuksi ja albumilla on ehdottomasti hetkensä. Se ei sisällä sellaisia hittejä, kuten ”Nightfall”, ”Into The Storm” tai ”Mirror, Mirror” ja tämä voi karkottaa kuulijoita. Tarjolla on tästä huolimatta tasaisen hyvää materiaalia, joka kykenee pitämään otteessaan tarinan alusta loppuun.
Arviointiprosessi oli kaiken kaikkiaan ristiriitainen ja tasapainoilu pettymyksen sekä onnistumisen välillä oli lähestulkoon ennen kokematon. Lukuisten kuuntelukertojen myötä jälkimmäinen alkoi voittaa ja ”Legacy Of The Dark Lands” paljastuu lopulta hyväksi albumiksi. Se ei kilpaile ”vuoden levy”-tittelistä, eikä se pääse samaan sarjaan esimerkiksi ”Imaginations From The Other Siden” tai ”Somewhere Far Beyondin” kanssa, mutta ottaa paikkansa bändin tuotannon keskikastista.
7½/10
Miika Manninen
1.1618 Ouverture
2.The Gathering
3.War Feeds War
4.Comets And Prophecies
5.Dark Cloud´s Rising
6.The Ritual
7.In The Underworld
8.A Secret Society
9.The Great Ordeal
10.Bez
11.In The Red Dwarf´s Tower
12.Into The Battle
13.Treason
14.Between The Realms
15.Point Of No Return
16.The White Horseman
17.Nephilim
18.Trial And Coronation
19.Harvester Of Souls
20.Conquest Is Over
21.This Storm
22.The Great Assault
23.Beyond The Wall
24.A New Beginning
Lappeenrannasta kotoisin oleva, nykyinen siilinjärveläinen, joka on hengittänyt ja syönyt metallimusiikkia 20 vuoden ajan. Tutustuminen "alaan" tapahtui perinteisen heavy metalin myötä ja myöhemmin musiikkimaku onkin laajentunut runsaasti metallin saralla. Elämääni runsasta lisäväriä musiikin lisäksi tuovat perhe, sekä jonkinasteinen urheiluhulluus.
 Metalliluolan arvio, Miika Manninen.){kind=link}