Anthrax-fanien maailma järkkyi kun vokalisti Joey Belladonna sai lähtöpassit vuoden 1992 alussa. 1990-luvun alkupuolella tämä oli hevimaailmassa yleistä, sillä Anthraxin lisäksi mm. Judas Priest, Iron Maiden ja Mötley Crue vaihtoivat kaikki pitkäaikaiset laulajansa uusiin nokkamiehiin.
Anthrax oli samalla siirtynyt pois levy-yhtiöltään Islandilta ja tehnyt miljoonasopimuksen Elektran kanssa. Tulevalta albumilta odotettiin uuden työnantajan puolelta merkittäviä myyntilukuja. Belladonnan korvaajaksi löytyi aiemmin Armored Saintissa kannuksensa ansainnut John Bush, joka oli teknisesti selvästi edeltäjäänsä parempi laulaja ja toisin kuin Belladonna, osallistui tiiviisti luovaan prosessiin kirjoittaen omat laulumelodiansa.
”Sound Of White Noise” oli ilmestyessään selkeästi kallein Anthrax-kiekko, rahaa oli studiossa tuhlattu yli puolen miljoonan dollarin edestä. Panostus kannatti, sillä albumilta löytyy useita kappaleita, jotka nousevat yhtyeen koko tuotannossa kirkkaimman kärjen tuntumaan.
Tasaisen hienosta kokonaisuudesta on vaikea nostaa biisejä toisten yläpuolelle, mutta muutama poiminta on silti pakko tehdä näyttämään levyn mainiota suuntausta. ”Room For One More” on yksi kaikkien aikojen Anthrax-suosikeistani, vahva rytmi, tarttuva kitarariffi ja melodia yhdistettynä Bushin terävään tulkintaan tekevät tästä esityksen, joka olisi aikanaan ehdottomasti ansainnut laajempaa huomiota.
Singlenä julkaistu Anthraxille epätyypillinen balladi ”Black Lodge” on mahtavaa kuunneltavaa. Biisi sai inspiraationsa kulttisarjasta Twin Peaks ja yhtye kutsui sarjan musiikin säveltäneen Angelo Badalamentin studioon osallistumaan luovaan prosessiin. Biisi kuulostaa hyvin ajankohtaiselta, ja siinä on vangittu sarjasta tuttu ahdistuneen synkkä ja jopa 1960-lukua muistuttava tunnelma. Kun Bush laulaa ”I am a witness to your demise” tunne on käsin kosketeltavissa. Ensimmäinen levylle sävelletty kappale ”Only” kutoo samaan pakettiin osuvalla tavalla raskaan kitarakurituksen, tiukan rumpukompin ja hienon Bushin laulumelodian.
Levystudioissa Anthrax ei ole koskaan ollut tasainen yhtye, 1980-luvun yleisesti tunnustetuilla klassikoilla on kaikilla omat hutilaukauksensa. ”Sound Of White Noisella” bändi pääsi lähimmäksi kaikin puolin laadukasta kokonaisuutta. Levy on erittäin melodinen, sovituksiltaan kekseliäs. Bush toi yhtyeeseen virkistävän uuden näkökulman ja samalla erittäin voimakkaan äänen.
Kappaleet kantavat monipuolisine sovituksineen ja levyyn ei pääse missään vaiheessa kyllästymään. On totta, että 1980-luvun thrash-henkeä arvostavat ja nimenomaan sitä etsivät eivät tältä levyltä välttämättä saa kaikkea irti. ”Sound Of White Noise” sisältää useita todella tarttuvia kitarariffejä, ja ne on tehty eri otteella kuin yhtyeen aiemmat tuotokset.
Albumilla Anthrax halusi lopullisesti haudata imagonsa jossain määrin humoristisena yhtyeenä ja kirjoitti lukuisia vakavia sekä yhteiskunnan ongelmiin kantaa ottavia kappaleita. Niiden aiheet vaihtelivat abortista valtion salaisuuksiin ja vaikeisiin ihmissuhteisiin.
”Sound Of White Noise” myi lopulta yli miljoona kappaletta ja ylsi Amerikassa listoilla top-kymppiin, mikä grungen valtakaudella oli kunnioitettava saavutus. Musiikillisesti se seisoi kaiken rinnalla, mitä tuohon aikaan julkaistiin ja laadukkuudessa todennäköisesti ohitti valtaosan. Pidän tätä levyä edelleen Anthraxin uran kohokohtana ja yhtenä 1990-luvun kovimmista metallijulkaisuista. Nykyään jo kaupoissa kohtalaisen harvinaisena se kannattaa ehdottomasti kohdalle osuessa katsastaa.
9+/10
Ville Krannila
1.Potters Field
2.Only
3.Room For One More
4.Packaged Rebellion
5.HyProGlo
6.Invisible
7.1000 Points Of Hate
8.Black Lodge
9.Sodium Penthatol
10.Burst
11.This Is Not An Exit
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}