Ruotsalais-tanskalaisen pop-metallibändi Amaranthen viides studioalbumi julkaistiin lokakuussa 2018 ja kantaa nimeä ”Helix”. Se on ensimmäinen levy, joka tehtiin ilman yhtyeen perustajajäsentä Joacim ”Jake E” Lundbergia. Jake E siirtyi ensin tauolle, mutta lopulta kokonaan pois Amaranthesta ja perusti uuden yhtyeen (CyHra). Helix on siis uuden Dynaztysta tutun puhtaita vokaaleja laulavan Nils Molinin debyytti Amaranthessa. Keikoilla hän on esiintynyt jo Jake E:n tauolle lähtemisestä saakka. Amaranthen edellinen albumi (”Maximalism”) oli allekirjoittaneelle iso pettymys, joten odotukset tätä levyä kohtaan olivat varovaiset, mutta optimistiset. Tällä kertaa singlet eivät kuulostaneet kamalilta, mutta eivät sillä hetkellä olleet myöskään selkeitä osumia.
Albumin avaa hyvin perinteistä Amaranthea edustava ”The Score”. Kaikki laulutyylit ovat heti vahvasti edustettuna ja Molin esitellään kuulijoille jo 40 sekunnin kohdalla. Biisi on hyvässä tasapainossa ja sitä kuuntelee mielellään, mutta mitään erikoista se ei sisällä.
”365” oli yksi ennakkoon julkaistuista singleistä. Sen kertosäe jää päähän soimaan, mutta ei välttämättä pelkästään hyvässä mielessä. Biisi tuntuu junnaavan jotenkin paikallaan, eikä sen ajoittain hyvät soundit pääse muodostamaan hyvää kokonaisuutta.
Myös ”Inferno” ilmestyi singlenä ja vaikka en hyppinyt innostuksesta kattoon ensikuuntelukerralla, kyseessä on yksi albumin parhaista biiseistä. Amaranthen vahvuudet tulevat tässä kappaleessa parhaiten esiin. Laulussa sekoitellaan örinää puhtaisiin vokaaleihin loistavasti ja tempo pysyy vauhdikkaana alusta loppuun sisältäen kuitenkin mukavaa vaihtelua biisin sisällä. Yleisilme pysyy enemmän metallin kuin popin puolella ja se miellyttää allekirjoittanutta.
Kolmas single ”Countdown” on sekin vahvaa perus-Amaranthea ilman sen suurempia kikkailuja. Biisi soveltuu hyvin livenä esitettäväksi ja jään odottelemaan, kuullaanko se Helsingissä helmikuussa.
Albumin nimikkobiisi ”Helix” nousee levyn parhaiten raitojen joukkoon. Sovitus yksinkertaisesti toimii ja pistää jalan iskemään tahtia. Elize Ryd on jossain määrin laskettavissa bändin päävokalistiksi, mutta varsinkin tässä biisissä Henrik Englund Wilhelmsson pääsee loistamaan örinäosuuksissa.
Albumin lopuista kappaleista mainitsemisen arvoisia ovat ”GG6” yhtenä levyn raskaimmista biiseistä Englund Wilhelmssonin hoitaessa päävastuun lauluosuuksissa. Vauhdikas ”Iconic” nousee esiin normaalista Amaranthen tyylistä poikkeavalla otteellaan, joka kuulostaa paljon enemmän perinteiseltä metallilta ja tämä on pelkästään positiivinen huomio. Morten Løwe Sørensenin rumputyöskentely on hyvin vahvassa osassa. Yksi balladi saatiin myös mahtumaan muuten jopa poikkeuksellisen raskaaseen levyyn. ”Unified” muodostuu pääasiassa Molinin sekä Rydin lauluosuuksista toimien hyvin.
Heti loppuyhteenvedon alkuun on kehuttava albumia siitä, ettei se sisältänyt yhtään selkeää hutibiisiä. Aivan kuin edellisestä levystä saatu palaute olisi vaikuttanut bändin toimintaan ja ote oli selkeästi enemmän metallin kuin popin puolella. Ei voi kuitenkaan puhua mistään suuresta mullistuksesta, ehkä lähinnä askeleesta eri suuntaan kuin mihin levy oli viemässä yhtyettä. Itse ilahduin tästä askeleesta ja odotan entistä suuremmalla innolla tulevaa livekeikkaa ja Amaranthen seuraavia levyjä.
Lienee selvää, että isossa roolissa yhtyeessä ollutta Jake E:ta tullaan vielä ainakin jonkin aikaa vertaamaan hänen tilalle palkattuun Nils Moliniin. Tämän levyn osalta on todettava, että Molin selviytyi roolistaan hienosti. Hän tuo oman panoksensa hyvin esiin eikä yritä olla uusi Jake. Yhtä asiaa jäin kuitenkin kaipaamaan aiempaan verrattuna. Amaranthen hienouksiin on aina kuulunut laulajien eräänlainen vuoropuhelu biiseissä. Elizen sekä Jaken välillä tämä yhteys ja esiintymiskemia, oli lähes saumatonta. Tällä levyllä en kokenut samanlaista yhteyttä varsinkaan Molinin ja Rydin välillä. Keikoilla olen huomannut, että tässä suhteessa Jake E:n jättämän aukon on paikkaamassa Molinin sijaan Henrik Englund Wilhelmsson.
8-/10
Marko Leppinen
1. The Score
2. 365
3. Inferno
4. Countdown
5. Helix
6. Dream
7. GG6
8. Breakthrough Stardust
9. My Haven
10. Iconic
11. Unified
12. Momentum
Harvinainen autoton espoolainen, kuuntelee musiikkia melko laidasta laitaan, mutta melodinen metalli, vaihtoehtometalli sekä raskaampi rock kolahtavat eniten. Keräilee käytettyjä jääkiekkopaitoja ja viettää suuren osan talvesta jäähallissa. Myös jenkkifutis osuu ja uppoaa.
 Metalliluolan arvio, Marko Leppinen.){kind=link}