50 vuoden takaisen kesän ”School’s Out” –albumilla Alice Cooper (tuolloin yhä Vincent Furnier) oli vielä vain yksi erittäin lahjakkaan Alice Cooper –nimisen bändin jäsenistä. Yhtye säilytti saman kokoonpanon koko seitsemän albumia kattavan levytysuransa ajan (kaikki ilmestyivät vuosien 1969-1973 välissä). Siihen kuuluivat laulaja Cooperin lisäksi kitaristit Glen Buxton ja Michael Bruce, basisti Dennis Dunaway sekä rumpali Neal Smith. Kaikki jäsenet osallistuivat biisien tekemiseen, tosin myös yhtyeen tuottajalla Bob Ezrinillä oli merkittävä rooli sävellys- ja sovitustyössä, erityisesti ”School’s Out”- levyllä.
Sopivasti kesälomien kynnyksellä vuonna 1972 ilmestyneen LP:n kannessa on kuvattuna erilaisin kaiverruksin ja piirustuksin koristeltu pulpetinkansi, joka on nykyisellään nähtävillä Las Vegasin Hard Rock Cafessa. Alun perin itse levy oli paperista tehtyjen tyttöjen pikkuhousujen välissä, mutta siitä piti luopua myöhemmissä painoksissa käytetyn materiaalin osoittauduttua liian helposti palavaksi. ”School’s Out” oli kokeellisuudestaan ja näyttävästä lavashowstaan tunnetun yhtyeen viides pitkäsoitto, joka varmisti lopullisen läpimurron kansainvälisesti. Aiemmin bändi oli päässyt jo 21. sijalle USA:n Billboardin pop-listalla vuonna 1971 ilmestyneellä ’Eighteen’-singlellä, jota seuranneella ”Killer” (1971) albumilla oli jo monia muita klassikoiksi osoittautuneita biisejä, kuten ’Under My Wheels’ ja ’Be My Lover’.
Todelliseen kultasuoneen yhtye osui kuitenkin levyn nimikkobiisillä ”School’s Out”, joka on yhä tänä päivänä Alice Cooperin konserttien itse oikeutettu päätöskappale. Buxtonin kehittämä avausriffi on yksi rock’n’roll-historian tunnetuimmista, ja laulun sanoma eli kapinanjulistus koululaitosta ja opettajia vastaan on taannut sille tukevan aseman koulujen loppumisen epävirallisena anthemina. Alice itse on kertonut sanoitusten saaneen alkunsa miettiessään vastausta siihen, mitkä ovat hienoimpia hetkiä elämässä. Hän päätyi kahteen vuosittain toistuvaan tapahtumaan: ”hetki ennen joululahjojen avaamista ja viimeiset kolme minuuttia ennen kuin koulu loppuu ennen kesälomia.” Jos tuon jälkimmäisen saisi kiteytettyä kolmen minuutin biisiksi, olisi menestys Cooperin arvion mukaan taattu, mikä osoittautui todenmukaiseksi arvioksi.
”School’s Out” on levyn harvoja puhdasverisiä hard rock-biisejä. Muuten yhtye jatkaa kokeilevaa linjaansa, jossa yhdistyvät hard rock, blues, jazz sekä Broadway-musikaaleista saadut vaikutteet. Levyn mielenkiintoisin kappale on ’Gutter Cat vs. The Jets’ niminen Cats –musikaalin innoittama ja jengitappeluista kertova esitys, joka alkaa mainiolla bassoriffillä ja muuntuu vähitellen varsin tavanomaisesta rock-vedosta lähes täysiveriseksi musikaaliksi. Tekijöiden joukossa on bändin jäsenten lisäksi mm. West Side Storyn säveltänyt Leonard Bernstein. Alice Cooper palautti kappaleen ohjelmistoonsa ”Trash” –kiertueella (vuosina 1989-1990) näyttävällä jengitaistelu-koreografialla maustettuna.
’Luney Tune’ on monia eri musiikkityylejä varioiva nyrjähtänyt ja psykedeelinen biisi, jonka alkuosa muistuttaa hieman yhtyeen aiempaa ’Eighteen’–hittiä, kun taas loppupuolella hurjastellaan kiihkeillä jazzviuluilla. Kuuhulluuden sävyttämässä sanoituksessa päähenkilö päätyy lopulta lukkojen taakse, josta ainoa tie vapauteen on partakoneen terä. ”Is this all real?/Is this all necessary?/Or is this a joke?”
’Blue Turk’ on puolestaan jatsahtava tunnelmointibiisi, jossa läpi levyn loistava basisti Dunaway on elementissään kromaattisesti siellä täällä harhailevilla bassokuvioillaan. Puhallinsoittimet ovat kappaleessa liian suuressa roolissa ja ylipitkän soolo-osan uskoisi vähemmällä. Sanoituksissa aiheena on piilotellusti nekrofilia, tästä ilmiöstä Alice on jostain syystä tehnyt useampia tutkielmia. ”It tastes like roses on your breath, but graveyards on your soul!”
’My Staria’ dominoi alhaalta ylös ryntäilevä piano ja kappale on levyn raskainta osastoa. Maailmanlopun sävyiset sanoitukset kiteytyvät parhaiten tähän lauseeseen: ”And everyone blows up and nobody grows up to fill dad’s shoes/But that doesn’t matter ’cause no little boys really wanted to.” ’Public Animal #9’ iskee kehiin avausraidan jälkeen levyn rokkaavimman biisin, jossa palataan albumin kouluteemaan. Aiheena on mm. matematiikan kokeissa lunttaaminen, poikamainen jäynänteko ja mistä saada rahaa ryyppäämiseen.”If I keep my nose clean/I won’t get my eyes shined/But I’m proud to be public animal number nine!”
Rumpali Smithin nimiin laitettu sateisen leppoisasti alkava ’Alma Mater’ kertoo koulun loppumisesta ja siitä kuinka vaikeaa toiselle paikkakunnalle pienestä kylästä muuttavan päähenkilön on jättää vanhat ystävät taakseen. Alice välittää tämän haikean jäähyväistunnelman halvan radion säröiseksi muunnetulla laulusoundillaan erinomaisesti: ”It breaks my heart to leave you, Camelback, my high school.”
Levyn päättää kunnianhimoinen ’Grande Finale’ –instrumentaali, jossa palataan suoremmin tai epäsuoremmin moniin levyllä oleviin musiikillisiin teemoihin ja joka on ehdottomasti albumin parhaimmistoa. Elokuvamusiikkimainen funkahtava sävellys kasvaa vähitellen yhä mahtipontisempiin mittoihin puhallin- ja jousisovituksineen, kunnes aivan lopussa palataan vielä hetkeksi ’Gutter Cat vs. The Jets’ -kappaleen syntetisaattorimelodiaan.
Kokonaisuutena ”School’s Out” on kokeilunhaluinen ja rajoja rikkova levy, mutta samasta syystä hieman epätasainen kaikkine eri tyylilajeineen ja orkestrointeineen. Tämän voi nähdä yhtä lailla levyn ansiona kuin heikkoutena ja se vaatii kuulijalta oikeanlaisen mielentilan. Sama pätee tosin koko alkuperäisen Alice Cooper –yhtyeen seitsemän albumia kattaneeseen tuotantoon ja on osaltaan syy siihen mikä tekee tästä shock rockin luoneesta instituutiosta niin mielenkiintoisen.
8½/10
Miikka Merikoski
1.School’s Out
2.Luney Tune
3.Gutter Cat vs. The Jets
4.Street Fight
5.Blue Turk
6.My Stars
7.Public Animal #9
8.Alma Mater
9.Grande Finale
Eniten kolisee klassinen metalli, kovarokki ja punk, mutta lopulta kysymys ei ole polvista, tyylilajeista vaan palleista (pallit ≠ mikään sukupuolesta riippuva/roikkuva; kovin huuto; nopein soitto). Harrastukset: musisointi ja kirjoittaminen. Kotona pienet kaksoset, vaimo ja maailman paras koira.
 Metalliluolan arvio, Miikka Merikoski.){kind=link}