Alice Cooper – Trash (1989)

On hämmentävää huomata, että Alice Cooper oli vasta 41 –vuotias julkaistessaan vuonna 1989 hänet uudelleen suurempaan suosioon nostaneen ”Trash” –albuminsa. Takana oli tässä vaiheessa jo 20-vuotta levytysuraa ja peräti 17 albumia. Alice Cooper –yhtye oli perustettu jo vuonna 1964 miehen ollessa vasta 16-vuotias eli 25 vuotta aikaisemmin.

1980-luvulla menestys oli karttanut Alicea, mihin oli suurimpana syynä levyjen kehnohko taso. Viimeisin top 10 listahitti oli vuodelta 1977 (”You And Me”). Jonkin verran uutta nostetta toi yhteistyö rambomaisen imagon kehittäneen kitaristi Kane Robertsin kanssa, jonka myötä Alice profiloitui ensimmäistä kertaa metalli –artistiksi, mille tielle Alice enemmän tai vähemmän on sittemmin jäänytkin. Kane Robertsin kanssa Alice levytti kaksi kohtalaisen tasokasta levyä: ”Constrictor” (1986) ja ”Raise Your Fist And Yell” (1987). ”Constrictor” -levyllä oli myös pienimuotoiseksi hitiksi noussut ”He’s Back (The Man Behind the Mask),” joka oli jo aiemmin julkaistu Perjantai 13. elokuvan VI-osan tunnusmusiikkina. ”Constrictor” levyä seurasi vuonna 1987 menestyksekäs ”The Nightmare Returns” -kiertue, jolla vanhat hitit oli sovitettu aiempaa metallisempaan muotoon. Tämä Detroitissa kuvattu konsertti on saatavilla DVD:llä.

Alice Cooper on kertonut, että ”Trash” –albumi sai alkunsa siitä, kuinka hänelle yhtäkkiä valkeni autossa hyräilemiensä uusien hittibiisien takaa löytyvän sama mies, tuottajasäveltäjä Desmond Child. Erityisesti Desmond Child oli saavuttanut menestystä sillä hetkellä maailman hittimestarina häärivän Bon Jovin taustavaikuttajana, mutta oli mies myös esimeriksi Joan Jettin ’I Hate Myself For Loving You’ –hitin takana. Alice päätti oivalluksensa myötä saman tien, että haluaa tehdä yhteistyötä miehen kanssa. Desmond suostui ja oli Alicen seuraavan levyn tuottaja ja pääsäveltäjä. Sävellysapua saatiin myös joiltain muilta kuuluisilta artisteilta, jotka olivat myös tehneet aiemmin yhteistyötä Childin kanssa. Alicella ei levyä tehdessä ollut varsinaista omaa bändiä ja studiomuusikoiden lisäksi levyllä vieraileekin iso kasa tunnettuja laulajia ja kitaristeja. Vierailijoihin kuuluvat mm. Aerosmithin Joe Perry ja Steven Tyler, Bon Jovin Richie Sambora ja Jon Bon Jovi, Steve Lukather sekä Stiv Bator.

Vuonna 1989 elettiin tukkahevin kultakauden loppumetrejä, mihin rakoon Alice Cooper onnistui sohaisemaan menestyksekkäästi. Alice Cooperin käsissä melodinen kevytmetalli muuttui kuitenkin vaarallisemmaksi ja ilkeämmäksi, minkä takasi Alicen oma persoonallinen ääni, tulkinta ja sanoitukset.

Levyn avausraita ”Poison” alkaa päähän jäävällä pehmeällä arpeggioriffillä ja sitä seuraavan käheän kaipaavan säkeistön jälkeen räjähdetään kertosäkeeseen, joka on luultavasti Alice Cooperin koko uran tunnetuin. Alicen omaperäinen ääni luo biisiin sen sanoituksiin sopivan uhkaavan sävyn. Tämä uhkaavuuden ja viettelevän melodisuuden sekoitus sinetöi Alice Cooperin paluun hard rockin huipulle. Monimerkitykselliset sanat voi tulkita muun muassa varoitukseksi AIDS:ia tai muita sukupuolitauteja kohtaan. ”I want to taste you, but your lips are venomous poison!”

Kakkosraita ”Spark In The Dark” alkaa jykevällä pentatonisella riffillä, jonka varaan koko biisi pitkälti rakentuu. ”Spark In The Dark” on levyn linjan mukaisesti rokkaava, metallinen, mutta myös häpeämättömän poppaava. Laulussa opetetaan, kuinka merkityksetöntä kaikki muu on, kun vain kipinä beibin kanssa on kohdallaan. Silloin ei tarvita shampanjaa, kokkelia, eikä ympäristölläkään ole merkitystä. Mutta sitä on sentään varottava, ettei äiskä ja iskä saa tietää. ”Spark In The Dark” on allekirjoittaneen suosikki ”Trash” -levyllä.

”House Of Fire” jatkaa melodisella hard rock- linjalla. Tarkkaavainen kuulija ei ylläty huomatessaan, että biisin tekijöiden joukosta löytyy Alicen ja Desmond Childin lisäksi mimmirockin kuningatar Joan Jett. Jollain muulla levyllä ”House Of Fire” voisi olla levyn ykköshitti, mutta ”Trashin” melodisessa ilotulituksessa biisi jää helposti paitsioon, mikä pätee myös sitä seuraavaan ”Why Trust You” –kipaleeseen.

”Only My Heart Talkin’” on turhan vähälle huomiolle jäänyt powerballadi, jonka Alice laulaa duettona Aerosmithin Steven Tylerin kanssa. Onko syynä sitten se, että se on liiankin hempeä sopiakseen Alicen liveohjelmistoon? Laulu julkaistiin myös singlenä, mutta oli levyn julkaisuista huonoiten menestynyt. Biisin fadeout -osassa Alice ja Steve pääsevät kähisemään korkealta makeilla äänillään elämänsä kyllyydestä. Hempeä tai ei, omasta mielestäni ”Only My Heart Talkin’” on Alice Cooperin uran parhaimmistoon kuuluvia balladeja, mikä ei todellakaan johdu hyvien kandidaattien puutteesta.

”Bed Of Nails” on ehdottomasti levyn vahvimpia hetkiä ja myös levyn raskainta osastoa. Kertosäkeistöstä tulee kieltämättä hieman mieleen Bon Jovi, mutta Alicen käsittelyssä kaikki muuttuu kierommaksi ja ilkeämmäksi. Sanoitukset ovat levyn parhaimmistoa ja taattua Alicea: ”I drive you like a hammer on a bed of nails!”

Levyn loppuosan biisit eivät ole varsinaisesti heikkoja, mutta eivät nouse levyn alkuosan tasolle. ”Hell Is Living Without You” voisi olla jättihittikin jonkun muun esittämänä, mutta on liian imelä Alice Cooperin suuhun. ”Trash” on ihan kelpo ja nokkela kipale ja sen funkahtava pääriffi on oikeastaan mukiinmenevä. ”This Maniac’s In Love With You” on musiikillisesti kohtuu mielenkiintoinen, mutta oikeastaan varsin yhdentekevä kappale. ”I’m Your Gun” on takuuvarma rokkibiisi hauskoine sanoituksineen, muttei nouse kuitenkaan klassikoksi. Kaksimielisyyttä riittää: ”Pull my trigger, I get bigger, then I’m lot’s of fun, I’m your gun!”

”Trash” on joka tapauksessa energinen ja läkähdyttävän melodinen albumi, jolla ei ole varsinaisia heikkoja hetkiä, vaikka levy hieman loppua kohti nuukahtaakin. Myöhemmin levyn kiertueelta kuvattu DVD ”Trashes The World” on myös yksi Alice Cooperin parhaista julkaistuista livekonserteista.

8½/10

Miikka Merikoski

1.Poison
2.Spark In The Dark
3.House Of Fire
4.Why Trust You
5.Only My Heart Talkin’
6.Bed Of Nails
7.This Maniac’s In Love With You
8.Trash
9.Hell Is Living Without You
10.I’m Your Gun

1 KOMMENTTI

  1. Levy on, ainaki lähes jokaisen kasarin nautiskelijan muistoissa ja pois ei lähe pyyhkimälläkään, todennäköisesti ei koko elämän aikana, ei multa oo ainaka unohtunu, vahvin kappale on kuitenkin, Poison ja bed of nails!

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here