Jotain vuosisatoja vanhaa rakennetta ja jotain uutta. Näin voi luonnehtia Insomniumin 10 vuotta sitten ilmestynyttä “Winter’s Gatea“, joka järisyttelee muodollaan fakkiintuneita hevimusiikin kirjoittamattomia normeja. Bändin seuraajille ei liene olleen aikanaan uutinen, että levy rakentui vain yhdestä kappaleesta, mutta albumin ennakkotietoihin tutustumattomalle tämä tuli melkoisena yllätyksenä.
“Winter’s Gate” on omanlaisensa mammutti hevimusiikissa, jättäen tyypilliset ”pitkät kollegansa” kauas, kymmenien minuuttien päähän. Bändin rohkea veto jakoi mielipiteitä, kun kärsimätön kuulija ei voinut hyppiä levyllä biisistä toiseen. Hätäiset johtopäätökset kannattaa jättää tuonelaan “Winter’s Gaten” kohdalla, sillä levy ei missään nimessä ole musiikin pikaruokaa.
Tämä 40-minuutin järkäle ryöpyttää kuulijaa tunneskaalassa kölin alta useaan otteeseen. Sitä pitää lähestyä kuin oopperaa tai sinfoniaa, jossa kaikilla osilla on kokonaisuuden kannalta olennaista kerrottavaa, ja muuttuva musiikin dynamiikka sekä tunnelmalliset sävyt vähitellen rakentavat pysyvää tunnekokemusta.
Toki näin voitaisiin luonnehtia mitä tahansa genreä edustavaa kappaletta, mutta “Winter’s Gaten” spektri vain on niin paljon syvempi kuin tyypillisessä viiden minuutin rykäisyssä, ettei vertailua tulisi edes tehdä. Selvää toki on, että kappaleen pituus ei ole millään tapaa itse tarkoitus, vaan ”formi seuraa funktiota” ja juuri tästä syystä “Winter’s Gate” on ainutlaatuinen kokemus. Levy/kappale ei missään nimessä tunnu liimatuilta irrallisilta riffeiltä tai osilta, vaan yhtenäiseltä, elävältä kokonaisuudelta huippuineen ja laaksoineen.
Albumissa on runsaasti dynamiikaltaan erilaisia osia, tarjoten kuulijalle hetkittäin väsynyttä matkamiestä helliviä keitaita ja toisinaan taas ylitse ryntäävää lumivyöryä. Tämä vaihtelu mahdollistaa kokonaisuuden tarinallista sekä tunnelmallista eteenpäinviemistä ja toisaalta antaa kuulijalle mahdollisuuden pureskella ja sulattaa kuulemaansa.
“Winter’s Gate” on erehtymättömästi Insomniumia. Levyä kauan odottaneiden ei siten tarvinnut kokea tyylillistä yllätystä, vaan bändi jatkoi luonnollista kehityskulkuaan edellisiin tuotoksiin verrattuna. Tietyllä tapaa albumi on soitannallisesti suoraviivaisempaa, sisältäen hitusen vähemmän Insomniumille tyypillistä ”leikittelevää” riffittelyä. Tätä toki kiekko edelleen pitää sisällään, mutta aavistuksen hillitymmin.
Suoraviivaiseksi levyä ei kannata olettaa, vaan tyylin vaihtelut, aaltoileva dynamiikka ja sen tuomat kevyet utuiset mielenmaisemat sekä biisonilauman tavoin jyräävät tykitysosuudet tuovat kokonaisuuteen runsaasti sulateltavaa. Tästä loistavana esimerkkinä voi todeta osuudet välillä 24:05 – 31:51, jonka viimeisen osan rankempi runttaus kasvavana virtana saa allekirjoittaneen adrenaliinin nousemaan ja jytkyttimen pumppaamaan villisti.
Yhtenäisen laajan kokonaisuuden luominen vaatii yhdistäviä tekijöitä, niin tällä kertaa. “Winter’s Gatessa” yhtenäisen kokonaisuuden tuntua luodaan tunnelmalla ja tarinalla, mutta erityisesti se muodostuu sävelkulun avulla, jota kierrätetään teoksen edetessä. Vaikka sama sävelkulku toistuu kappaleen aikana lukuisia kertoja, en ole kokenut sen juuri vaikuttavan levyn kulutuskestävyyteen. Tähän varmasti vaikuttaa myös se tapa, jolla kuviota toistetaan. Jokainen toistokerta on hieman erilainen: kuin sama lause eri kontekstissa, jolloin samat sävelet saavat aivan toisenlaisen merkityksen.
Kaiken kaikkiaan “Winter’s Gate” on kunnianhimoinen hanke, jonka luomisesta ja läpiviemisestä tuotantoon saakka on nostettava hattua. Peruskaavasta eroava toteutus on pohjimmiltaan rohkea veto ja Insomnium onnistuu tässä riskivedossa hienosti. Levy on tasapainoinen, vaihteleva ja silti yhtenäinen. Ennen kaikkea albumin kohottaa hienoksi julkaisuksi tunnelma, jonka se pystyy luomaan ja tunnetilat, joita se kirvoittaa. Näiden näkökulmasta valittu tie on ollut oikea.
9/10
Toni Hirvonen
1. Winter`s Gate
Levyarviot.
 Metalliluolan arvio, Toni Hirvonen.){kind=link}