1980-luvun puolessa välissä perustettu Jon Schafferin luotsaama yhdysvaltalainen metallibändi Iced Earth aloitti levytysuransa 1990-luvun vaihteessa julkaisemalla yhtyeen nimeä kantaneen debyytin, joka poiki lämppärin hommia myös Euroopassa. Debyytin akilleen kantapäänä oli sangen kehno laulaja Gene Adam, joka sai ansaitusti kenkää ennen toisen albumin levytystä.
Yhtyeen toinen levy ”Night Of The Stormrider” levytettiin uuden laulajan ja rumpalin kera. Kiekko julkaistiin Euroopassa marraskuussa 1991 ja vuoden 1992 puolella USA:ssa. Uudeksi laulajaksi valikoitunut John Greely oli toista maata kuin Adam tarjoten bändille huomattavasti paremmat eväät tuottaa monipuolisempaa, kehittyneempää ja eritoten uskottavampaa materiaalia.
”Night Of The Stormrider” on konseptialbumi, joka kertoo uskontoon pettyneen miehen muutoksesta pimeyden voimien houkuttelemana kuoleman ja tuhon airueeksi, joka maailman tuhouduttua päätyy helvettiin huomatakseen katumuksen olevan liian myöhäistä. Levy on konseptiin sopivasti sekä lyyrisesti, että musiikillisesti tunnelmaltaan vihainen, katkera, synkkä ja apokalyptinen.
Albumin brutaali avauskolmikko ”Angels Holocaust,” ”Stormrider” sekä ”The Path I Choose” runttaa synkän saagan käyntiin esitellen jo alkuun lähes kaikki albumin hallitsevat ominaispiirteet – Schafferille ja Iced Earthille tunnusomaiset rytmikkäät ja alaviritteiset sahaavat riffit, useat rytmin ja tunnelman vaihdokset, melodiset osuudet sekä Greelyn ilkeän ja räkäisen, mutta korkeisiin screameihin ja ajoittain puhtaisiin lauluosuuksiin kykenevän monipuolisen ilmaisun.
Tunnelmaa ei vaihdella pelkästään kappaleiden välissä, vaan myös biisien sisällä. Albumin voi havaita jakautuvan selkeisiin tarinaa tukeviin musiikillisesti toisistaan poikkeaviin osioihin. Intromainen ”Before The Vision” ja ”Mystical End” poikkeavat levyn alun aggressiivisesta materiaalista musiikillisesti ja laulutyylillisesti. Jos albumi on muuten pääosin selkeästi Metallicasta ja thrash metallista vaikutteensa ammentavaa uudenaikaista heavy metallia, em. biisikaksikko lähestyy erehdyttävästi perinteistä heavya ja on kumarrus eritoten Iron Maidenin suuntaan.
”Mystical Endin” tunnelma on jopa Powerslavemainen tuoden esiin myös Greelyn kelvollisen laaja-alaiset kyvyt laulajana. Mies osoittaa kykynsä laulaa myös sielukkaan puhtaasti. ”Desert Rain” toimii kaksijakoisuudessaan siirtymänä valosta takaisin pimeyteen, ollen sekoitus kahta albumilla siihen mennessä esiteltyä erilaista tyyliä. Levyn päättävät ”Pure Evil,” puhtaan lauluosion sisältävä välisoitto ”Reaching The End” sekä 9-minuuttinen jylhä, mahtipontinen ja moniulotteinen päätösraita ”Travel In Stygian.”
”Night Of The Stormrider” toimii ja kantaa kokonaisuutena niin hyvin, että sen voi huoletta kuunnella läpi kokonaisuudessaan ilman tarvetta hyppiä biisejä yli. Levyn alkuvoimainen raakuus, mystinen ja tarunhohtoinen tunnelma sekä tarina ovat mukaansatempaavia. Ne imevät kuulijan syvälle synkkiin syövereihinsä sulkien muun maailman ulkopuolelle ja antaen mielikuvitukselle vallan. Tämä on onnistuneen konseptialbumin tunnusmerkki. Jollei ole syystä tai toisesta aikaa syventyä kokonaiseen teokseen, esimerkiksi ”Angels Holocaust,” ”Stormrider,” ”Mystical End” sekä ”Travel In Stygian” toimivat hyvin pikakatsauksena ja tiivistelmänä, sillä niistä saa irti kaiken olennaisen.
Paketin oltua näennäisesti kasassa Greelyn kohtaloksi bändissä koitui miehen törkeä punaniskainen rasistisuus, jota ei saatu kitkettyä pois edes ”koulutusreissulla” Auschwitziin. Greely sai potkut, mikä avasi tien monien mielestä ainoalle oikealle Iced Earth-laulajalle Matt Barlow:lle. Bändi palasi tämän myötä myöhemmin jälleen uuden albumin merkeissä saavuttaen laajamittaisempaa suosiota.
”Night Of The Stormriderilla” Iced Earth otti valtavan loikan eteenpäin musiikillisesti. Pääosin sävellyksestä ja sanoituksista vastannut Schaffer loi levyllä tukevan pohjan bändinsä tulevaisuudelle. Albumilla kuuluvat ne ominaisimmat piirteet, joista Iced Earth on ollut sittemmin tunnettu. Esimerkiksi Schafferin laukkamaisia sahariffejä ja melodioita ei voi olla tunnistamatta välittömästi ne kuullessaan, oli sitten kyse tästä tai uusimmista albumeista.
Kitarapainotteisuus on kiekolla niin vahvassa osassa, ettei muihin instrumentteihin laulua lukuun ottamatta tule oikeastaan kiinnitettyä juuri huomiota. ”Night Of The Stormrider” on myös oiva esimerkki 1990-luvun alkupuolen thrash-vaikutteisen modernin heavy metallin esiinmarssista, jonka Metallica polkaisi alkuun muutama vuosi aikaisemmin ”Master Of Puppetsilla.” ”Night Of The Stormrideria” voidaan pitää Iced Earthin yhtenä parhaista tuotoksista ja sen sietää löytyä hevifanien levyhyllystä, mikäli bändi ylipäänsä herättää kiinnostusta.
9+/10
Tomi Väänänen
1.Angels Holocaust
2.Stormrider
3.The Path I Choose
4.Before The Vision
5.Mystical End
6.Desert Rain
7.Pure Evil
8.Reaching The End
10.Travel In Stygian
Tulisieluinen ja mustaverinen Savon Nosferatu, joka imee elinvoimansa raskaasta musiikista, hard rockista black metalliin. Musiikin ohella ajankäyttöä ohjaavat työ, perhe, lasten harrastukset, kuntosali, kalastus, jääkiekkohuliganismi sekä leffat ja tv-sarjat.
 Metalliluolan arvio, Tomi Väänänen.){kind=link}