Italialainen Shores Of Null julkaisi neljännen täyspitkänsä (”The Loss Of Beauty”) maaliskuun lopulla. Melankolisella vivahteella maustettua ja mm. Amorphiksen/Katatonia -akselin kuuloista metallia soittava ryhmä herätti odotuksia ”Destination Woe” -sinkullaan ja täyspitkän kimppuun kävi mielenkiinnolla.
Bändillä on kykyä luoda toimivia melodioita ja levyltä löytyy pari onnistunutta sävellystä. Vastapainoksi raitoja on turhan monta ja 13 biisin kokonaisuudesta olisi voinut huoletta pudottaa jopa 3-4 kappaletta pois.
Kokonaisuutena ”The Loss Of Beauty” on hajanainen ja rikkonainen. Parhaimmillaan se on viihdyttävä ja onnistuneimmat biisit ovat oikeasti hyviä. Noita hetkiä on silti liian vähän, jotta levy jättäisi itsestään onnistuneen kuvan.
Vokalisti Davide Straccione pystyy elävöittämään tunnelmaa tulkinnoillaan, joista erityisesti puhtaista lauluista löytyy vertailukohtia Tomi Joutsenen ilmaisuun. Örinäpuolella puolestaan jäädään vaatimattomampiin mittoihin ja vaatimattomampien hetkien läpikahlaus on puuduttavaa. Amorphis-fanit saattavat löytää tästä itselleen välipalaa, mutta paria biisiä vaille tästä ei paljoa jää jälkipolville kerrottavaa.
6½/10
Miika Manninen
01. Transitory (intro)
02. Destination Woe
03. The Last Flower
04. Darkness Won’t Take Me
05. Nothing Left To Burn
06. Old Scars
07. The First Son
08. A Nature In Disguise
09. My Darkest Years
10. Fading As One
11. A New Death Is Born
CD ja digi -bonuskappaleet:
12. Underwater Oddity
13. Blazing Sunlight
Lappeenrannasta kotoisin oleva, nykyinen siilinjärveläinen, joka on hengittänyt ja syönyt metallimusiikkia 20 vuoden ajan. Tutustuminen "alaan" tapahtui perinteisen heavy metalin myötä ja myöhemmin musiikkimaku onkin laajentunut runsaasti metallin saralla. Elämääni runsasta lisäväriä musiikin lisäksi tuovat perhe, sekä jonkinasteinen urheiluhulluus.
 Metalliluolan arvio, Miika Manninen.){kind=link}