[three_fourth]Mittavaa uraa Suomen melodisen metallin markkinoilla rakentanut Thunderstone on aikojen saatossa ikävästi jäänyt kotimaisten yhtyeiden kuten Nightwish, Stratovarius ja Children Of Bodom varjoon. Varsinaista muuta syytä tälle ei löydy kuin yhtyeen sisäiset ongelmat ja miehistönvaihdokset. Riidat ovat kärjistyneet jopa käräjille asti ja sitä kautta vahingoittaneet orkesterin menestystä huomattavasti. Loistavan äänen omaava jo 50 vuoden ikäpyykkiä lähestyvä laulaja Pasi Rantanen on nyt palannut kehiin ja nyt yhtye tarjoilee faneilleen jälleen tauon jälkeen voimametallimakeaa, sisäisesti parantuneella porukalla. Kun edellisestä kiekosta (”Dirt Metal”) on kulunut jo seitsemän vuotta, niin yhtyeellä on ollut aikaa rakentaa uutta musiikkia ja ehkä sen tärkeimmän linkin, Rantasen kanssa saada sopu aikaan. Edellisellä albumilla esiintynyt monesta muusta yhteydestä tuttu Rick Altzi ei ole koskaan tarjoillut mitään huippukarismaa. ”Apocalypse Again” onkin yhtyeen suurkuluttajille enemmän kuin odotettu julkaisu varsinkin kun on saatu yhtyeen keulakuva, kivijalka ja loistava vokalisti mikin varteen takaisin.
Huhtikuun alkumetreillä ilmestyneen albumin avaa ennakkoonkin julkaistu biisi “Veterans Of The Apocalypse”. Avausraidat tiivistävät yleensä pakettiin koko albumin musiikillisen maailman, samoin aluksi luulisi tapahtuvan myös tämänkin levyn kohdalla. Musiikki on mahtipontista ja Rantasen vokaalit täydentävät kappaletta loistavasti. Valitettavasti yhtyeen koko energia tuhlataan avausraitaan ja sitä seuraava hengähdystauko kestää lähestulkoon koko lopun albumin verran. Soundeista huomaa heti ikävästi sen tosiasian, että rumpuja on tuotantopuolella nostettu liian korkealle, jolloin kitarat jäävät väkisin liikaa taka-alalle.
Levyllä kakkosraitana kuultava “The Path” on myös julkaistu aikaisemmin singlenä sekä musiikkivideona. Biisi onkin ehkä levyn ainoa veto, joka kuulostaa selkeästi kaupalliselta markkinointitavaralta. Näiden alkuraitojen myötä yhtyeen musiikki avautuu uudemmallekin kuuntelijalle. Kolmas kappale “Through The Pain” tarjoilee auttavaa kättä kävellessämme läpi kaiken vaikean. Kappale sanoituksineen on ihan mukiin menevä, mutta seuraava veto “Walk Away Free” komppaa suoraan edeltäjäänsä ja tekee nopeasti parista kappaleesta tyylillisesti yhden.
Levyltä mieleen painuu ehkäpä parhaiten sen viides kipale “Higher”. Kappale alkaa melkoisen tutulla kitaran sahaamisella, jään kuitenkin tyhjin käsin odottamaan legendaarisen, “Eye Of The Tigerin” alkua vaan sahauksella jatketaan. Tämä turhuus jatkuu lähes koko biisin ajan ja käy jopa ärsyttäväksi loppua kohden, vaikka mittaa ei kokonaisuudella tule kuin se sallittu nelisen minuuttia. Yleisesti kaikki raidat on kursittu neljän-viiden minuutin mittaisiksi ja osaltaan tätä kautta minimoidaan kuuntelijan kypsyminen turhan pitkään vetoon. Poikkeuksen tähän tekee viimeinen kappale “Barren Land”. Eeppistä veisua tavoitellaan näin albumin lopuksi, siinä kuitenkin hieman onnutaan ja lähestulkoon kahdeksan minuutin mittainen kappale turhauttaa kuuntelijan aneemisuudellaan.
Levy vedetään tempon osalta läpi puolivaloilla, eli varsinaisia ripeitä tykityksiä ovat ainoastaan avausraita sekä seitsemäs kappale “Wounds”. Pelkästään negatiivinen asia tämä ei toki ole, kun kitarointi nyt kuitenkin jää pahasti taka-alalle. Kokonaisuudessaan levyn yhdestäkään kappaleesta ei saada mitään hittiainesta kasaan, mutta aivan surkeilta suorituksilta myöskin vältytään. Lätyllä hyviä hetkiä koetaan pääosin kappaleiden aluissa ja ne saavat kuuntelijan innostumaan, mutta riemu ei kuitenkaan jaksa yhtäkään vetoa kantaa maaliin asti. Kiekon kannessa osa maapallosta räjähtää komeasti, mikäli tällaista kuvaelmaa on sopiva käyttää. Kuitenkaan mihinkään tajunnan räjäyttävään kokemukseen musiikkipuoli ei nouse. Meriitit porukalla ovat kuitenkin loistavaan tuotokseen ja uskon, että kun yhtye saa sisäiset asiansa lopullisesti kohdilleen, niin seuraavalla täyspitkällä on varmasti odotettavissa parempaa laatua.
7/10
Jussi Krannila
[/three_fourth] [one_fourth_last]
1. Veterans Of The Apocalypse
2. The Path
3. Fire And Ice
4. Through The Pain
5. Walk Away Free
6. Higher
7. Wounds
8. Days Of Our Lives
9. Barren Land[/one_fourth_last]
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arviossa.){kind=link}