Metallica julkaisi aiempaan materiaaliinsa verrattuna selvästi kevyemmän ja ajanjakson vaihtoehtomusiikin suuntaan kumartaneen “Reload”-levyn marraskuussa 2017.
Osittain yleisö oli toki jo tottunut muuttuneeseen linjaan edellisen vuoden ”Load”-albumilla, jota seurannut ”Reload” oli käytännössä saman tuotannon sekä siitä kasatun materiaalin jatko-osa.
”Load”-sessioissa vuonna 1995 taltioitiin lähes 30 kappaletta ajatuksissa olleen tuplalevyn sijasta bändi suuntasi maailmankiertueelle viimeistellen jatko-osan luottotuottajaksi muodostuneen Bob Rockin kanssa kesästä 1997 alkaen. Rumpali Lars Ulrich kertoi kyseessä olleen tietoisen päätöksen, joka tehtiin tammikuussa 1996:
“Load” and “Reload” as far as I’m concerned is just the double album spread over a year and a half. It is two records of equal weight, of equal substance, of equal importance; it’s not an A record and a bunch of leftovers put on a B record or anything like that. It’s 14 songs and 13 songs that are all interchangeable with each other. The cover’s interchangeable, the pictures are interchangeable, the whole layout, everything. The best example would be to say if “Use Your Illusion II” had come out a year after “Use Your Illusion I”, it would be that type of thing. That’s what it is.
”Reload” saapui kauppoihin 18.11.1997. Sen johtavalla singlenä ja ensimmäisellä musiikkivideolla ”The Memory Remains” vieraili mm. Rolling Stonesin bändärinä tunnettu Marianne Faithfull. Biisi teki vakuuttavaa jälkeä radiossa ja on edelleen yksi yhtyeen tarttuvampia. Jylhän ja kasvavan kertosäkeen omaavana se myös ainoana avausbiisi ”Fuelin” lisäksi tuntui rikkovan kahleet 1990-luvun puolivälin perin pohjin muuttuneesta musiikillisesta ympäristöstä. Ulrichin mukaan vuonna 1997 rock-musiikki oli ”dying breed”.
Nykypäivänä ”Reload” ei usein soittimessa viihdy. Levyn jälleen pölykerroksen alta kaivaessaan ja kappaleiden soljuessa yksi toisensa jälkeen ohi, ymmärtää paremmin soittamattomuuden syitä ja seurauksia.
”Reload” ei varsinaisesti ole surkea levy. Jälleen kerran, kun sen kannesta poistaa tuttua tutumman Metallican, se olisi voinut kuulua kenen tahansa 1990-luvulla aaltoja aiheuttaneen yhtyeen diskografiaan. Jos vertailukohdaksi ottaa esimerkiksi Warrantin 1990-luvun puolivälin albumit, ”Reload” on jopa menettelevä rock-levy.
”Reloadin” todellinen ongelma on sen kasvottomuus. Albumilla esiintyvät lahjakkaat säveltäjät ja suurimmaksi osaksi lahjakkaat muusikot, mutta silti lopputulos on keskinkertainen ja laskelmoidun kuuloinen. Sielua Metallican musiikista oli vuonna 1997 hyvin vaikea löytää. Jopa ”St.Anger” kaikesta raivostaan ja tarkoituksella kehnosta tuotannostaan huolimatta sisälsi jonkinlaista asennetta. ”Attitudessa” asenne ei löydy kuin nimestä. Ja se mikä aikanaan tuntui entistä syvemmältä uppoamiselta vaihtoehtomusiikin syövereihin, kuulostaa yli neljännesvuosisata myöhemmin ainoastaan väsyneeltä.
Huolimatta Larsin väitteistä, levy on tuskallisen selkeästi B-puoli ”Loadille”. Kun vuoden 1996 levy sisälsi yllättävän vahvoja ja monipuolisia hetkiä keskinkertaisuuden lomassa, nämä ovat ”Reloadilla” todella vähissä. Yhä bändin konserteissa kuultava avausraita ”Fuel” on menevä yhtyeen oman kuvauksen mukaan rasvainen ja onnistuneen rock-henkinen kappale. ”Slither” väläyttää osaltaan James Hetfieldin riffiosaamista, joka tuntuu olevan muuten kautta linjan hukassa. ”The Memory Remains” on se levyn kaupallinen ja suurelle yleisölle tarttuva biisi, jossa olisi pärjätty ilman Faihfullin huutelua mainiosti.
Valitettavasti tähän tie loppuu ja erityisesti levyn kolme viimeistä kappaletta ovat tuskastuttavan huonoja esityksiä. ”Low Man’s Lyric” toi mukaan irlantilaista kansanmusiikkia, joka viimeistään sai monet syyttämään bändiä tahallisesta provosoinnista. Tämä lienee ollut tarkoituksena, vaikka jälleen Ulrich on eri mieltä:
”Low Man’s Lyric” had a working title of ”My Eyes” for many years. It was this sort of rock ballad that didn’t have any character so the idea came to push it into the direction of Irish folk music. James had been listening to quite a bit of that and that’s it. There is nothing that we do provocatively whatsoever, it’s all the other stuff.
Lopuksi yhtye teki jatko-osan vuoden 1991 ”Black Album” – klassikolta löytyvään ”The Unforgiven” –kappaleeseen. Version tarpeellisuudesta tai tarpeettomuudesta voidaan varmasti taittaa peistä loputtomiin. Kyseessä on kaiken lisäksi ”Reloadin” parhaita esityksiä. Kolmas versio 10 vuotta myöhemmin sen sijaan luisui jo komiikan puolelle.
Ulrich:
It’s continuing the story. We sat down with a piece of music and thought: ”Hmm, that has kind of same flavor as ”The Unforgiven” – let’s do something we’ve never done before, let’s continue a story and see what that does for the creative vibe”. That’s actually one of the first songs we wrote for the “Load” sessions and that’s actually the only song that was left on purpose off “Load” and put on “Reload” because we really felt it would be good to have space between the two versions.
Vuonna 1997 Metallica oli niitä harvoja 1980-luvulla valtaan nousseita yhtyeitä, joiden ei suuren yleisön ja median silmissä uskottu voivan tehdä mitään väärin. Kuten edeltäjänsä albumi nappasi Amerikan listojen kärkipaikan ja myi nopeasti nelinkertaista platinaa. Arvioissa levy sai edeltäjänsä tavoin lähes vankkumatonta ylistystä.
Neljäntenä ja viimeisenä singlenä levyltä julkaistu ”Better Than You” voitti Grammy-palkinnon vuonna 1999. Biisiä verrataan Metal Hammerin arviossa ”Creeping Deathiin”. 13 vuotta erottaa ”Ride The Lightningin” ja ”Reloadin”. Tänä aikana yhtye kasvoi thrash metal -pioneerista MTV-sukupolven hard rock –suosikiksi. Tässä ei itsessään ole mitään väärää, mutta kuunneltuaan nuo kaksi kappaletta peräkkäin ei mikään ”Reloadissa” tunnu oikealta.
Teksti: Ville Krannila
Linkeistä lukuun Metalliluolan artikkeli sekä arvio vuoden 1996 ”Load”-albumista.
Alta katseluun ”Reloadin” kansimateriaalia sekä levyltä lohkaistut musiikkivideot:
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.