[three_fourth]32 vuotta sitten ilmestynyt Metallican ”Ride The Lightning” on levy, joka ansaitsee kiistatta paikkansa yhtenä thrash metallin suurimmista julkaisuista. Tuntuukin jotenkin oudolta miettiä, että levy on kulkenut näin pitkän matkan olematta kumminkaan pölyyntyneen tai vanhan kuuloinen. Jos ”Kill`Em All” oli vielä aavistuksen raakile, niin vuosi tämän jälkeen ilmestynyt yhtyeen toinen albumi oli selvästi hiotumpi sävellyksistä, soundeista ja sovituksista lähtien.
Yksi asia missä Metallica veti isoa pesäeroa kilpailijoihin jo ensimmäisten albumien aikaan, oli kappaleiden tunnistettavuus ja melodiat. ”Ride The Lightningin” kappaleet ovat jokainen omanlaisensa teos, jonka sointukuvioita voit mielessäsi hyräillä mielin määrin. Vaikka levyn yleisesti heikoimpina pidetyt kappaleet ”Trapped Under Ice” sekä ”Escape” kuulostavat muun materiaalin ohella aavistuksen mielikuvituksettomilta, niin todellisuudessa näin ei kumminkaan ole. ”Trapped Under Ice” peilailee vahvasti debyytin suuntaan ja sinne sijoitettuna olisi varmasti levyn parhaimpia biisejä. Harmillisesti nämä kappaleet ovat sijoitettuna peräjälkeen, joka saa pienen notkahduksen tuntumaan todellista suuremmalta.
Levyn käynnistävä aggressiivinen ”Fight Fire With Fire” ei jätä epäselvyyksiä yhtyeen taitotasosta. Biisiä voi pitää vielä tänäkin päivänä yhtenä Metallican nopeimmista vedoista. Yhtään heikommaksi ei jää nimikappale ”Ride The Lightning”, jonka melodiat saavat tulitukea vitossointujen ja sahauksien saumattomasta yhteistyöstä. Kovan kolmikon kruunaa keskitempoinen ja äärimmäisen raskas ”For Whom The Bell Tolls”, jonka demppausriffit ja runttaukset jättävät ikimuistoiset jäljet kitaraleadien saattelemana kuuntelijan pääkoppaan. Jos Hetfieldin ääni vielä haki ensimmäisissä biiseissä muotoaan, niin viimeistään tässä vaiheessa palaset loksahtivat myös tältä osin kohdalleen.
Itsemurhaa käsittelevä ”Fade To Black” oli yhtyeen ensimmäinen powerballadi, joka näytti tietä tuleville hiteille kuten ”Welcome Home (Sanitarium), ”One” sekä ”The Unforgiven”. ”Fade To Blackin” vahvuus piilee lähes balladinomaisten sekä raskaampien osioiden mestarillisessa sovitustyössä. Kuka kitaristi ei olisi soittanut tätä biisiä sormet verillä? Kirk Hammetin sooloissa on maagisuuttaa ja tarttuvuutta, vaikka teknisesti ei esim. Dave Mustainen tasolle ylläkään. Etenkin kappaleen akustinen intro ja soolo saavat ihokarvat pystyyn tai herkimmillä historoitsijoilla kyynelkanavat aukeamaan.
”Creeping Death” pistää ”Escapen” jälkeen taas tuhat volttia peliin ja ilmassa haisee sähkö. Biisin riffit eivät jätä ketään kylmäksi, eikä ole ihme että kappale kuuluu yhä Metallican livesetin vakiokalustoon. Kappaleen soolo-osuudet ovat erityisen hienoja. Sanoituksissa matkustetaan muinaiseen Egyptiin ja jumalan kostoon.
Albumin viimeinen raita ”The Call Of Ktulu” on nuoren yhtyeen kunnianhimoinen taidonnäyte. Kuukausia kestänyt sävellystyö sekä hiominen jäävät monesti muun materiaalin ohella huomioimatta. Vaikka ”Orionin” kaltaiseen tarttuvuuteen ei päästäkään, niin viimeistään tässä vaiheessa Metallica näytti suuntaa tulevalle tekniselle osaamiselleen.
47 minuuttista ”Ride The Lightningia” voidaan pitää Metallican parhaimpina työnäytteinä. Levy on ”Master Of Puppetsin” ohella siinäkin mielessä poikkeuksellinen, että se ei juuri saa kyynisimpienkään fanien osalta lokaa niskaan. Vuonna 1984 albumi oli kilpailijoittensa levyjä joka puolin askeleen pari edellä aina sanoituksiaan myöden. Tuotannollisesti jälki on täydellisyyttä hipovaa, joka vielä tänäkin päivänä puskee kaiuttimista ulos ukkosmyrskyn tavoin. Vaikka kehusanoja levyä arvioidessa riittää, niin parannettavaakin vielä jää. Nämä puuttuvat palaset iskettiin sitten seuraavalle albumille ”Master Of Puppetsille,” jota voidaankin pitää yhtyeen ja koko metallimaailman parhaimpana teoksena.
9/10
Juha Karvonen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
1. Fight Fire With Fire
2. Ride The Lightning
3. For Whom The Bell Tolls
4. Fade To Black
5. Trapped Under Ice
6. Escape
7. Creeping Death
8. The Call Of Ktulu[/one_fourth_last]
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
 - levyarvio. Juha Karvonen, Metalliluola.){kind=link}